Tärkeintä on intohimo ja kiinnostus omaan kohteeseen. Se tuo keräilyyn enemmän sisältöä kuin pelkkä tavaran haaliminen, kiteyttää kokenut keräilijä ja toimittaja Pentti Avomaa, joka on kirjoittanut Sijoittajan ja keräilijän käsikirjan.

- Keräily alkoi jo ihan pikkupoikana. Ensin tulivat postimerkit ja sitten kahvipakettien mukana tulleet autokortit. Nämä olivat siitä hauskoja juttuja, että niitä keräsivät kaikki. Se oli samalla hyvin sosiaalistavaa touhua.

Keräilyharrastus on kulkenut Avomaan mukana läpi elämän ja jalostunut käsittämään monenlaisia esineitä.

Takavuosina keräily oli arvokasta puuhaa, joka liitettiin usein vaikkapa postimerkkeihin, vanhoihin rahoihin tai arvotaiteeseen. Nykyään moni vanha keräilyharrastus on hiipumassa, sillä nuoremmat sukupolvet hurahtavat eri asioihin.

Keräilyn voi aloittaa kirpparilta

Kirpparilta voi yhä tehdä löytöjä, mutta Pentti Avomaan mukaan lottovoitot ovat harvassa.

- Kirpputoreilla voi ilahduttaa itseään tekemällä muutaman kympin löytöjä, mutta ei niillä kuukausipalkoille pääse.

Itsensä ilahduttaminen onkin oiva tapa aloittaa keräilyharrastus. Pienet ostokset vievät helposti mukanaan ja samalla voi hankkia lisää tietoa tekemistään löydöistä.

- Moni keräilyesine on avain menneeseen aikaan. Esineiden myötä voi perehtyä eri aikakausiin, niiden kulttuuriin ja tekijöihin, kuten esimerkiksi muotoilijoihin, sanoo Avomaa.

Jossain vaiheessa saattaa huomata hurahtaneensa vaikkapa 1960-luvun lasiesineisiin tai 70-luvun diskolevyihin. Oman pikantin lisänsä keräilyharrastukseen tuo se, että erikoistuu ja löytää oman keräilykohteen.

Tavaroiden haaliminen ei ole keräilyä

Kokeneen keräilijän mielestä keräilykohteen pitäisi olla rajattu. Pentti Avomaa kertoo miehestä, joka oli tavattoman innostunut savikeikoista.

- Hän haali niitä niin paljon, kuin oli mahdollista. Kokoelma karttui ja karttui, kunnes omakotitalo oli täynnä. Savikiekoista taisi tulla jonkinmoinen pakkomielle ja vaimokin taisi lähteä keräilyn tieltä. Ratkaisuksi tuli hankkia toinen omakotitalo, naurahtaa Avomaa.

Keräilyn pitäisi olla jossain määrin tavoitteellista: halutaan kerätä sarja tai kokonaisuus. Tai etsitään tietyn aikakauden, esimerkiksi suomalaisen muotoilun kulta-ajan lasitaidetta.

- Esineiden mukana tulee paljon tietoa taiteilijoista. Lisäksi keräilyn kautta tapaa samanmielisiä ihmisiä, joten parhaassa tapauksessa ystäväpiiri kasvaa.

Kannattaa miettiä miten ja missä myy

Joskus keräily kohdistuu esineisiin, joiden arvon toivotaan tulevaisuudessa nousevan. 1980-luvun lopulla ja 90-luvun alussa moni osti kotimaisten taiteilijoiden töitä, sillä niitä markkinoitiin hyvinä sijoituksina.

Mutta 1990-luvun lama ja taiteen väärennösskandaalit romahduttivat taidemarkkinat. Pentti Avomaa suhtautuu varauksella siihen, että keräily ja sijoittaminen kulkisivat aina käsi kädessä.

- Moni kauppias tietysti hyödyntää sitä, että joidenkin esineiden arvo saattaa nousta tulevaisuudessa. Mutta kyse ei ole lupauksesta, vaan siitä, että näin voi käydä.

Taiteen ystäviä onkin neuvottu ostamaan töitä, joista itse pitää ja joita on valmis katselemaan olohuoneen seinällä. Vaikka arvo ei nousisi, voi taiteesta itse nauttia.

Keräilyesineiden myynti on oma lukunsa. Myyjän pitäisi voida päättää milloin myy, jotta tavaroista saa hyvän hinnan. Lama tai muu maailmaa koskettava talouskriisi pudottaa myös keräilyesineiden hintoja. Tärkeää on miettiä sitäkin, miten tavaran myy.

- Kaikki eivät ota huomioon, että suuret huutokauppakamarit perivät tavaroiden myyntihinnoista omat kulunsa. Se saattaa olla niin merkittävä menoerä, että tavaran arvon pitäisi monessa tapauksessa nousta jopa puolella, jotta myyjälle jäisi voittoa, muistuttaa Avomaa.

Hyvä tavara säilyttää arvonsa

Moni saattaa katsella kaiholla uutisista kun tunnettujen maalareiden töitä, arvosoittimia tai loistoautoja myydään huippuhinnoilla kansainvälisissä huutokaupoissa.

- Todelliset klassikot ovat oma lukunsa. Ne kiinnostavat ostajia ympäri maailmaa ja silloin hinnat tietysti nousevat, perustelee Avomaa.

Myös esineet, jotka voidaan liittää tunnettuihin elokuviin ja näyttelijöihin ovat kallistuneet vuosien varrella. Avomaa kertoo, että Casablanca-elokuvassa näkyvä piano myytiin yli kolmella miljoonalla.

- Juuri se piano, jolla Ingrid Bergman pyytää Samia soittamaan. Toinen kallis kohde oli puku, jota Marilyn Monroe piti yllään onnitellessaan John F. Kennedyä tämän syntymäpäivänä. Myös elokuviin, esimerkiksi James Bondeihin, liittyvät autot ovat kalliita.

Harva kuvittelee ajavansa James Bondin Aston Martinilla työmatkoja tai pukeutuvansa Marilynin mekkoon, sillä näillä tavaroilla voi tehdä rahaa.

- Maailmalta löytyy esimerkkejä, että ihmiset ovat valmiita maksamaan kalliita pääsymaksuja nähdäkseen tällaisia esineitä. Sitten voidaan päivitellä, että tästäkin mekosta maksettiin satoja tuhansia, naurahtaa Avomaa.

Kuuluisien suomalaisten omistamat ja käyttämät esineet eivät ole yltäneet samoihin hintoihin. Esimerkiksi maailman tunnetuimpien kitaristien Eric Claptonin, Jimi Hendrixin ja David Gilmourin käyttämistä kitaroista on maksettu miljoonahintoja.

Suomen legendaarisimman kitaristin Albert Järvisen tunnetuin kitara oli aikoinaan myynnissä 50 000 eurolla. Eikä kauppoja tullut.

Aina löytyy jotain kiinnostavaa

Keräilyä jatkava Pentti Avomaa on nyt kiinnostunut suomalaisesta designlasista ja vanhoista venäläisistä hopeaesineistä.

- Etenkin Kaj Franckin lasiesineet ovat kiehtovia. Jos olisi paljon rahaa, ostaisin vanhoja venäläisiä trompe l'oeil -hopeaesineitä.

Trompe l'oeil, eli pettää silmää, tunnettiin alun perin maalaustaiteen tyylisuuntana, jossa luotiin kolmiulotteinen vaikutelma. Avomaan mainitsemilla hopeatöillä tarkoitetaan hieman toisenlaisia illuusioita.

- Työt jäljittelevät muita materiaaleja. Voidaan tehdä hopealangasta pellavaliinaa muistuttava esine tai tuohivirsu. Tämä paljastaa hopeasepän taidon. Tsaarinajan Pietarissa oli taitavia hopeaseppiä, joista moni tuli Suomesta.

Hän seuraa kansainvälisiä huutokauppoja, joista voi tehdä löytöjä. Etenkin jos on tarpeeksi asiantuntemusta ja on valmis ottamaan riskejä.

- Ilahdutin hiljattain itseäni tekemällä löydön ruotsalaisesta nettihuutokaupasta. Ostin halvalla esineen, joka oli rikki ja onnistuin korjaamaan sen. Pieni riskihän siinä oli, ja rahat olisivat voineet mennä kankkulan kaivoon, naurahtaa Avomaa.

Mikko Tuomikoski tapasi Pentti Avomaan, joka kertoo keräilystä.

Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 24.7. klo 23:een asti.