Kun psykoterapeutti Ville Merinen kysyy asiakkailtaan, mikä oli lapsuudessa ikävää, vastaus on yllättävän usein sama. Nuorempi sukupolvi on jo vanhempiaan valmiimpi katkaisemaan haitallisia tapoja.

- Nimittely voi olla joissakin suhteissa todella rankkaa. Käytetään ihan älyttömiä haukkumanimiä, Ville Merinen kertoo. Kuva: Colourbox

Monissa parisuhteissa elää arkinen, hyvin haitallinen tapa, joka aiheuttaa tuhoa suhteille ja ennen kaikkea yksilöille itselleen - eikä siitä puhuta tarpeeksi, psykoterapeutti Ville Merinen sanoo.

Hän on nostanut aihetta esiin Instagramissa ja TikTokissa terapeuttiville-tileillään.

- Yksi yleinen asia, jota tehdään paljon ja mikä on tosi haitallista parisuhteille on nimittely, haukkuminen. Se on todella helppoa aloittaa, mutta siitä on todella vaikea päästä eroon, Merinen sanoo julkaisemallaan videolla.

Tapa on erittäin haitallinen, sillä Merisen mukaan nimittelyllä yritetään manipuloida ja hallita toista.

- Se johtaa aina kommunikoinnin heikkenemiseen. Se on lähisuhdeväkivaltaa, henkistä sellaista, Merinen sanoo videolla.

- Idiootti.

- Vitun tyhmä.

- Läski. Huora.

- Helvetin laiska paska.

- Sä et osaa mitään.

Tämä on joillekin toistuva ja tavallinen tyyli puhua toisille, jopa omille lapsille. Ville Merisen mukaan se alkaa samoin kuin lapsen kurittaminen: kun ensimmäinen raja on ylitetty, sen lopettaminen voi olla vaikeaa.

- Nimittely voi olla joissakin suhteissa todella rankkaa. Käytetään ihan älyttömiä haukkumanimiä ja suutuspäissään sanotaan kaikkea sekopäistä. Usein siinä käytetään myös toisen ulkonäköön liittyviä asioita, mikä on kamalaa, Ville Merinen kuvailee Ilta-Sanomille.

- Jos haukkumisen kohteella on terve itseluottamus, hän yleensä sanoo, että noin ei saa puhua. Mutta hirveän moni ottaa sen vastaan ja ajattelee, että tulipa outo fiilis, mutta ei kehtaa sanoa mitään.

Haukkumisen kohde saattaa myös nimitellä samalla mitalla takaisin, eikä asiaa aina tiedosteta isoksi ongelmaksi. Syntyy kierre, joka tekee tuhoa monin eri tavoin. Kyse ei ole vain haukkumisen aiheuttamasta hetkellisestä mielipahasta, vaan toistuvalla nimittelyllä voi olla arvaamattoman syviä ja kauaskantoisia vaikutuksia.

Psykoterapeutin vastaanotoilla aihetta käsitellään todella usein, Ville Merinen kertoo.

- Kun psykoterapiaan tulevilta aikuisilta kysyy ikäviä muistoja lapsuudesta, vastaus on todella usein se, että vanhempi on nimitellyt tai haukkunut tavalla, jota ei ole voinut unohtaa. Ne ovat sellaisia juttuja, jotka jäävät muhimaan pitkäksi aikaa syvälle mieleen, vaikka olisi millainen kovis tahansa.

- Ihminen on pääosin tiedostamattomien asioiden ohjaama. Muistot tällaisesta jäävät kalvamaan ja ovat haitallisia varsinkin silloin, jos asiaa ei ole käsitelty.

Jos esimerkiksi ei ole koskaan voinut sanoa, miten loukkaavalta nimittely tuntui.

Ville Merinen antaa esimerkin "tyypillisestä, vanhan ajan kaavasta", jota usein puretaan myöhemmin terapiassa joko kumppanin tai lapsen näkökulmasta: Vanhempi tulee kotiin humalassa ja haukkuu koko perheen.

Perhe on tottunut ottamaan sen vastaan hiljaa, joskus jo sukupolvien ajan. Seuraavana päivänä tunnelma kotona on kummallinen, mutta asiasta ei voida puhua. Sama toistuu pian taas uudelleen.

Ville Merinen on kuitenkin havainnut, että viime vuosina on herätty siihen, kuinka haitallista nimittely ja haukkuminen ovat.

Terapiassa yksi keskeinen asia on haavoittaneiden asioiden käsitteleminen puhumalla sekä mahdollinen selvittely niitä aiheuttaneen ihmisen kanssa.

Vanhemmissa sukupolvissa saattaa elää vielä tiukassa käsitys, että lapset eivät voisi opettaa vanhempiaan, mutta Merisen mukaan nuorempi sukupolvi haluaa jo katkaista haitallisia tapoja.

- Kun terapiassa ollut 25-vuotias sitten haluaa käsitellä lapsuudessa kokemaansa haukkumista vanhempiensa kanssa, ne vanhemmat saattavat olla täysin ihmeissään. Mutta sillä on hyviä, jopa mahtavia vaikutuksia, kun pystyy sanomaan, että tietyt sanat todella satuttivat.

- Tietyllä tavalla nuoret ovat valmiimpia katkaisemaan sen taakan suomalaisten historiassa, että ollaan vaan hiljaa.

Vanhemman sukupolven voi kuitenkin olla todella vaikeaa ymmärtää ajatusta siitä, että asioista voisi puhua avoimesti. Ja että vanhemmalla ei ole mitään oikeutta kurittaa tai haukkua lasta, Merinen pohtii.

- Ja jos vanhemmat eivät ole enää elossa tai asiaa ei pysty käsittelemään muutoin heidän kanssaan, sen joutuu tekemään itse, omassa mielessä.

Jos kysymys ei ole systemaattisesta ja jatkuvasta nimittelystä, vanhemman ei tule kuitenkaan hautautua häpeänsä alle, jos tunnistaa tehneensä joskus niin. Ville Merinen kuvailee häpeää "niljakkaaksi tunteeksi", joka saattaa vain edistää haitallista käytöstä.

Jos on joskus tai pari kertaa sanonut asioita, joita todella katuu, siitä ei kannata ottaa itselleen uuvuttavaa taakkaa.

Ville Merinen painottaa, että vanhemmuudessa voi tapahtua helposti ylilyöntejä, varsinkin väsyneenä, ylikuormittuneena ja kun tuntuu, ettei pysty hallitsemaan tilannetta. Joskus kuppi yksinkertaisesti menee nurin.

- Esimerkiksi teinit ovat mestareita nostamaan vanhemman tunteita. Jopa sillä, että he eivät tee mitään.

Mutta lapselta voi aina pyytää anteeksi, mikä on tärkeää.

Jos tunnistaa itsessään tavan nimitellä ja haukkua, ei välttämättä riitä, että vain päättää lopettaa sen. Kun asian ottaa puheeksi, pyytää anteeksi ja sanoo ääneen, että tämän pitää nyt loppua, päätöksestä on Merisen mukaan helpompi pitää kiinni, kuin jos sitä ajattelee vain omassa mielessään.

- Lapsia ei voi valtuuttaa, mutta kumppanille tai toiselle aikuiselle voi vaikka sanoa, että huomauttakaa mulle, jos se jatkuu.

- Varsinkin lapsiin liittyen suosittelen pohtimaan olennaista kysymystä: haluatko sinä, että lapsesi hyväksyy sen, että häntä nimitellään tai haukutaan esimerkiksi koulussa? Jos hyväksyt sen, teet sitä myös kotona.

Anteeksipyynnöllä voi olla parantavia vaikutuksia, tai se voi edistää muutosta.

Haukkumisen kohteen olisi hyvä voida sanoa: "Ei, minulle ei puhuta enää noin. En hyväksy tätä."

- Jos haukkuja jatkaa silti senkin jälkeen, kysymys on isommasta ongelmasta.

Ville Merisen mukaan haukkuminen on tyypillinen ase alakynnessä. Se voi olla myös reaktio, mutta sillekin on yleensä jokin tausta. Puhetapa on saatettu oppia kotoa, tai saadakseen reaktion toisessa, haukkuja käyttää entistä pahempia sanoja.

- Se tie on loputon ja johtaa ongelmiin.

Merisen mukaan haukkumisen kohde ei voi kuitenkaan aina sanoa ei.

- Suomessa on paljon perheväkivaltaa. Jos sen pystyy sanomaan ilman väkivallan uhkaa tai riskiä, silloin se kannattaa, mutta on tilanteita, joissa sen sanominen aiheuttaa väkivaltaa.

Silloin on elintärkeää saada apua pian.

Oletko sinä kuullut ehkä jo lapsuudessa sanat, jotka muistat kipeästi edelleen? Miten nimittely on vaikuttanut sinuun? Kerro kokemuksistasi artikkelin alla kommenteissa.

Nollalinja on ilmainen auttava puhelin, jonne voit soittaa mihin kellonaikaan tahansa, vuoden jokaisena päivänä. Nollalinjan puhelinnumero on 080 005 005. Palvelu auttaa kaikkia, jotka ovat kokeneet henkistä, fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai väkivallan uhkaa läheisessä ihmissuhteessaan.

Nollalinja.fi

MIELI ry:n Kriisipuhelin päivystää 24 tuntia vuorokaudessa joka päivä numerossa 09 2525 0111. Voit soittaa nimettömästi ja luottamuksellisesti.

Kriisipuhelin päivystää:

suomeksi 09 2525 0111 - auki vuoden jokainen päivä ja yö

ruotsiksi 09 2525 0112 - auki 20 tuntia arkisin (ma-pe)

arabiaksi ja englanniksi 09 2525 0113 - auki 20 tuntia arkisin (ma-to)

Mieli.fi

Muita tahoja kriisitilanteessa: THL:n listaus