Rupikonna taisteli hengestään rantakäärmeen kidassa. Luonto yksin tietää, miten kamppailussa lopulta kävi.

Rantakäärme ja rupikonna kävivät kamppailua elämästä ja kuolemasta Kirkkonummen Meikon ulkoilualueella. Kuva: Juha Allonen

Rupikonnan ja rantakäärmeen kesäinen kohtaaminen Kirkkonummella johti molempien kannalta kimuranttiin pattitilanteeseen. Erimielisyyksiä syntyi esimerkiksi siitä, kuuluiko toisen tulla syödyksi.

Tilanteen ikuistanut Juha Allonen kertoo olleensa Kirkkonummen Meikon ulkoilualueella harrastuksensa, lintukuvauksen äärellä, kun hän lähtiessään havaitsi rantapolun varrella kamppailevat luontokappaleet.

Rantakäärme oli levittänyt leukansa rupikonnan pään ympärille tarkoituksenaan nielaista konna monille käärmeille tyypilliseen tapaan kokonaisena.

- Rupikonna oli vielä elossa, ja oli pullistunut kuten se puolustautuessaan tekee. Käsitykseni mukaan rantakäärme yritti tukehduttaa sitä, että se siihen menehtyisi, Allonen kertoo.

Rupikonna yritti paeta tilanteesta takajaloillaan sätkien, mutta rantakäärmeen ote oli liian vahva. Pullistunut konna oli ilmeisesti kuitenkin liian suuri nieltäväksi, joten tilanne ei edennyt mihinkään suuntaan.

- Puoli tuntia minä sitä seurasin, eikä se mennyt mihinkään johtopäätökseen, eikä aika enää riittänyt jäädä katsomaan lopputulosta, kummin on sitten päätynyt.

Allonen ei puuttunut luonnon kiertokulkuun, vaan seurasi tilannetta etäältä. Lopputuloksesta hänellä on kuitenkin aavistus.

- Joko se on joutunut luopumaan saaliista tai rupikonna on joutunut parempiin suihin. Itse veikkaan, että käärme on joutunut luopumaan saaliistaan.

Rantakäärme piti tiukasti kiinni pullistuneesta konnasta. Kuva: Juha Allonen

Käärmeen ja konnan kamppailua kommentoi Ilta-Sanomille myös Helsingin yliopiston sammakoihin ja matelijoihin erikoistunut tutkijatohtori Jarmo Saarikivi.

- Ilmeisesti käärme on erehtynyt saaliista. Se on luullut syövänsä tavallista sammakkoa ja tajunnut, että ei hemmetti tämä kaverihan pullistuu ja maistuu pahalta.

Todennäköisesti silloin käärme on myös jättänyt konnan syömättä.

- Ongelma on siinä, että rupikonnan iho on myrkyllinen. Usein käy niin, että rantakäärme saattaa ottaa siitä haukun, muttei syö sitä ainakaan loppuun asti.

Rupikonna pystyy Saarikiven mukaan myös pullistumaan juuri puolustuskeinona.

- Se vetää ilmaa sisään ja muuttuu pullukaksi. Sillä tavalla se yrittää estää itseään tulemasta syödyksi.

Konnan myrkky ei sinällään ole vaarallista.

- Käärme kyllä selviää. Sille jää vain paha maku suuhun.

- Mutta on se silti aika töpäkkää tavaraa. Sitä erittyy erityisesti konnan niskarauhasista. Pienikin määrä myrkkyä aiheuttaa oireita, jos sitä päätyy limakalvoille. Kalvot alkavat vuotaa, eli reaktio on vähän samanlainen kuin vaikka sipulilla.

Ihmisenkään ei siis ehdoin tahdoin kannata käsitellä rupikonnia.

- Jos ihminen käsittelee rupikonnaa ja hieroo sen jälkeen silmiään, niin kyllä se aiheuttaa aika ikävää poltetta.

Ihon läpi myrkky ei silti Saarikiven mukaan mene.

- Mutta se pitää huuhdella hyvin. En silloin usko, että siitä jäisi kovin pitkäaikaista kipua. En ole lääkäri, mutta en ole ainakaan kuullut, että rupikonnan myrkky olisi tarvinnut esimerkiksi antibioottilääkitystä.