Koko Saksan kaasuinfrastruktuuri on rakennettu siten, että energia virtaa idästä ja koillisesta länteen ja lounaaseen. Suunta pitää kääntää, kirjoittaa erikoistoimittaja Jouko Juonala.

Kuva: Wolfgang Rattay / Reuters

Saksa varautuu kiireen kaupalla siihen, että kaasutoimitukset Venäjältä vähenevät ja loppuvat lopulta kokonaan. Gazpromin putkia pitkin toimittama maakaasu on Venäjän energia-ase, joka osoittaa suoraan kohti saksalaista teollisuutta ja kotitalouksia.

Kaasu alkoi torstaina taas virrata huoltokatkoksen jälkeen avatusta Nord Stream 1 -putkesta. Toimitukset ovat kuitenkin vain 40 prosentin tasolla yli 60 miljoonan kuutiometrin päiväkapasiteetista.

-?Venäjä voi kääntää kaasuhanat kiinni milloin vain, sanoi talousministeri Robert Habeck torstaina.

Kremliltä on pakko ottaa tämä ase pois. Muuten tilanne käy kestämättömäksi.

Professori Mario Ragwitz saksalaisesta Fraunhofer-instituutista on selvittänyt, mitä Saksan pitää tehdä, jotta se voi irtautua pitkään rakennetusta riippuvuudesta venäläisestä kaasusta. Gazprom-kaasu voidaan kyllä korvata, mutta ei se helppoa ole. Se kestää vuosia.

Saksa on rakentamassa pikavauhtia neljää terminaalia nesteytetyn maakaasun toimituksille. Kaasua voidaan hankkia myös naapurimaista putkien välityksellä: Ranskasta, Italiasta, Espanjasta ja Benelux-maista.

Mutta koska kaasuinfra on rakennettu idästä virtaavalle energialle, on kaasun virtaus järjestelmässä käännettävä toiseen suuntaan.

-?Yksinkertaisesti sanottuna meidän on muutettava kompressoriasemat siten, että suunta on vaihdettavissa, Ragwitz selitti Deutschlandfunk-radiolle.

Virtauksen suunnan muuttaminen on Ragwitzin mukaan välttämätön lähivuosina tilanteessa, jossa Venäjältä tulevan kaasun toimitukset vähenevät radikaalisti. Saksasta onkin nyt tulossa nurinperin-maa.

Itse asiassa ongelma on laaja. Se koskettaa monia muitakin maita. Euroopan on jaettava läntisistä lähteistä saatava kaasu siten, että sitä riittää muillekin kuin saksalaisille. Saksasta tulee uudessa tilanteessa tärkeä transit-reitti itäisen Euroopan maihin, esimerkiksi Tshekkiin ja Slovakiaan, jotka nekin pyrkivät eroon Gazprom-kaasusta.

Täyteen riippumattomuuteen Venäjästä on kuitenkin vielä pitkä matka. Läntisen Euroopan kaasuverkkoa ei muuteta hetkessä.

Ragwitzilla on arvio aikataulusta.

Hänen laskelmiensa mukaan vuonna 2025 päästään huoltovarmuuteen: tilanteeseen, jossa aukko kysynnän ja tarjonnan välillä sulkeutuu. Siihen mennessä voidaan tehdä tarvittavat säästöt, rakentaa lisää uusiutuvaa energiaa ja laittaa vanha kaasuinfrastruktuuri uuteen iskuun.

Siihen mennessä ehtii tapahtua paljon. Euroopassa on meneillään laajamittainen sota, jonka lopputulos ei ole näkyvissä.