- Kutsumukseni on aina ollut sotilas, sanoo majuri evp. Jouni Lahti, joka on eläköitynyt Suomen armeijasta jo vuonna 2001.

Hän ei kuitenkaan ollut koskaan kokenut sotaa, mutta jollakin tasolla haaveili siitä. Siksi Etelä-Karjalassa Lemillä asuva Lahti liittyi maaliskuussa Ukrainan kansainväliseen legioonaan. Muukalaislegioonaan, kuten hän itse sanoo.

Lahti ei lähtenyt Ukrainaan hakemaan extremekokemusta, vaan koki voivansa ammattitaidollaan auttaa Ukrainan armeijaa.

- Minähän olin yli-ikäinen, eli sinne oli 50 vuoden ikäraja, joten minä 64-vuotiaana jouduin tekemään kovat lihaskunto- ja juoksutestit, että sinne pääsin. Sain ukrainalaiset vakuuttuneiksi, että 64-vuotias kelpaa vielä rintamapalvelukseen. Se oli melkoista Jaakobin painia.

Monenkirjavaa joukkoa

Jouni Lahti toimi Ukrainassa ensin koulutustehtävissä. Hän oli joukkueenjohtaja. Joukkueeseen kuului 28 miestä.

- Kaikki olivat ammattilaisia. Ryhmässä oli monta kansallisuutta: muun muassa muutamasta Etelä-Amerikan maasta, Moldovasta, Espanjasta, Portugalista, Saksasta ja Ranskasta. Puhuimme oli neljää eri kieltä, joten tulkkia tarvittiin koko ajan, Lahti kertoo.

Aluksi hän oli Lvivin Javornissa, minne vain hetkeä aiemmin venäläiset olivat ampuneet kymmenillä ohjuksilla. Lvivistä Lahden ryhmä käskettiin Kiovaan, jota Venäjä piiritti.

- Kolmen päivän päästä tuli kysymys, ketkä lähtevät Irpinin ja Butsan suuntaan. Sanoin, että lähden ensimmäisten mukana. Ei siinä ollut pokkaa sanoa, että te lähdette ja minä jään. Eli lähdettiin pitämään kontaktia venäläisiin, jotka vetäytyivät sieltä pois, kertoo Lahti.

Irpin ja Butsa

Keväällä maailma näki uutiskuvista, millaisessa kunnossa Irpinin ja Butsan alueet olivat. Vetäytyvät venäläiset myös tykittivät aluetta edelleen, kun Lahden joukkue meni sinne.

- Kranaatteja tuli 100-200 metrin päähän tukikohdastamme. Siinä ei ammattitaidolla ollut mitään väliä. Sitä ajatteli, että jos se kohdalle tulee, niin se on menoa, sanoo Lahti kranaattitulesta.

Hän näki katujen reunoilla myös siviilien ruumiita. Ajan myötä siihen tottui.

Vetäytynyt Venäjä oli ansoittanut joitakin paikkoja räjähteillä.

- Menimme yhteen omakotitaloon perustamaan tukikohtaa. Kaksi moldovalaista oli ollut siellä jo pitempään. He sanoivat, että nyt ei kaikki ole ok. Sieltä löytyi toistakymmentä viritettyä käsikranaattia. Moldovalaiset olivat kylmähermoista porukkaa. He purkivat ansat, Lahti kertoo.

Suomalaisia sotilaita arvostetaan

Suomalaiset sotilaat ovat olleet vuosikymmenten ajan arvostettuja esimerkiksi rauhanturvatehtävissä. Niin asia oli Ukrainassakin.

- Suomalaisia käytetään usein kouluttajina, koska meillä on paljon tietoa ja osaamista, Lahti sanoo.

Hän antaa tunnustusta Puolustusvoimien varusmieskoulutukselle.

- Jokainen varusmiespalveluksen selvittänyt on valovuoden päässä sotataidoissa, kun verrataan ukrainalaisiin. He sotivat vähän samalla tavalla kuin venäläiset, eli voimalla ja massalla vain päälle ja se voittaa, joka on viimeisenä pystyssä.

Lahden mukaan suomalaisten sotataitoja arvostetaan Ukrainassa.

- Meidän historiamme tiedetään. Moni sanoi, että mekin taistelemme yksin isompaa vihollista vastaan kuten te talvisodassa, Lahti kertoo.

Median välityksellä tulee viikoittain tietoa eri maiden aseavusta Ukrainaan. Lahden mielestä apua tarvitaan yhä. Etenkin raskaammalle sotakalustolle on tarvetta.

- Länsimaiden pitäisi terästäytyä aseavussa. Nyt sinne saatiin hyvä Himars-järjestelmä, mutta niitä saatiin vain 12 kappaletta. Jokainen voi arvata, miten laajalla alueella soditaan, niin sillä ei vielä ratkaista mitään.

Eniten Lahden mukaan tarvitaan hävittäjiä, nykyaikaisia tankkeja, panssarintorjunta- ja ilmatorjunta-aseita.

Syksyllä takaisin kouluttamaan

Lahti tuli takaisin Suomeen vappuna. Hän oli luvannut vaimolleen, että irtaantuu Ukrainasta parin kuukauden jälkeen, koska kotitalon laajennus oli tarkoitus hoitaa kesällä.

Kesken remonttien Lahti kävi kuitenkin Ukrainassa humanitäärisellä matkalla viemässä sinne maastoautoja ja lääkintätarvikkeita. Tuolta reissulta hän palasi kolme viikkoa sitten.

Runsaan kuukauden kuluttua hän kuitenkin pukee jälleen Ukrainan armeijan sotilaspuvun ylleen ja lähtee kouluttajaksi kolmeksi viikoksi.

- Koulutan perusasioita tulen ja liikkeen yhteiskäytöstä. Ensin lähdetään ihan ruohonjuuritasolta, eli miten suojaudutaan, miten edetään ja miten asetta pidetään. Harjoitellaan myös ryhmän, joukkueen ja komppanian toimintaa. Juuri näissä he eivät osaa käyttää maastoa hyväkseen, Lahti sanoo.