Norjalle tarjottiin omaa Viren-Vasala-puolituntistaan. Tulos oli jotain ihan muuta kuin Münchenissä 1972.

Kuva: Carmen Mandato / AFP, Aleksandra Szmigiel / Reuters

Sunnuntai 10. syyskuuta 1972. Lasse Viren ja Pekka Vasala voittavat puolen tunnin sisällä 5000:n ja 1?500 metrin juoksun kultamitalit Münchenin olympiastadionilla.

Sunnuntai 22. elokuuta 2004: Christian Olsson ja Stefan Holm napsivat peräkanaa kolmiloikan ja korkeushypyn olympiakullat Ateenan stadionilta.

Kyseiset hetket ovat tietenkin kovin korkealla kyseisten kansakuntien urheilufolkloressa.

Kun amerikkalaiset järjestäjät ja Kansainvälinen yleisurheiluliitto suunnittelivat Eugenen MM-kisojen ohjelmaa, pelisilmä oli kohdillaan. Nyt tarjottiin Norjalle omaa kultaista kaksikymmenminuuttistaan kirjoittamalla tiistai-illan ohjelman päätösnumeroiksi 1?500 metrin ja 400 metrin aitajuoksun loppukilpailut.

Lue lisää: Jakob Ingebrigtsen, 21, julkaisi suloisia kuvia kihlattunsa kanssa - nyt pari joutuu eroon toisistaan

Vaikkei ihan olympiastatuksesta ole kyse, niin hyvältähän se Norjassa tuntuisi katsella, kun tuoreet hallitsevat olympiavoittajat Jakob Ingebrigtsen ja Karsten Warholm ottaisivat omansa.

Juoksemista vailla valmis paketti!

Siinä missä Vasala Münchenissä vei kenialaista päävastustajaansa Kip Keinoa taktisesti 6-0, skotti Jake Wightman pöllytti nyt Ingebrigtseniä vähintään samanlaisella lumierällä.

Norjalaisen taktiset valinnat, kuten päätös lähteä hurjavauhtisen finaalin työmieheksi jo kaksi kierrosta ennen maalia, olivat luvalla sanoen erikoisia ja niihin oli painettu hintalappu.

Eipä Ingebrigtsenin ensimmäinen MM-mitali hopeisena ja uran nelosajalla 3.29,47 toki mikään mahalasku ollut, mutta Norjassa vaatimusten ja odotusten taso on aivan eri luokkaa kuin Suomessa. Ennen finaalin loppua se oli muuten tasan sama kuin Jake Wightmanin entinen ennätys. Ingebrigtsenin ajatukset kakkossijasta näkyivät tv-katsojille niin sanotusti paljaina.

Lue lisää: Uudet ihmepiikkarit hyväksyttiin vain hetki ennen MM-starttia - ME-miehen vastustajat ihmeissään: "Mikä tuo on?"

Ingebrigtsen valmistautui kauteen ensimmäistä kertaa ilman poikiaan määrätietoisesti ohjannutta valmentaja Gjert-isää, johon poikakolmikko on syystä tai toisesta ottanut muutenkin etäisyyttä. Syitä jälkikasvu eli Jakob, Filip ja Henrik eivät halua julkisesti kommentoida.

Varapatruunaksi Norja heitti illan päätökseksi ei enempää eikä vähempää kuin ME-mies Warholmin. Homma kulkikin hyvin, kunnes 7. aidan maisemissa mies törmäsi kuin mustaan kiviseinään.

Alkukauden takareisivamman takia tehollisia vetoja on jäänyt väistämättä tekemättä. Sellaisen kyllä huomaa 400 metrin aitajuoksun kaltaisen lajin MM-finaalissa, jossa mennään 46-alkuista vauhtia.

Arvokisakullan neljästi peräkkäin vieneen Warholmin romahdus oli täydellinen: 300 metrissä perässä voittaja Alison dos Santosia 0,20 sekuntia, maalissa 2,13 sekuntia.

Ja eipä kahta ilman kolmatta. Myös neljästi putkeen arvokisoissa mitalin napannut, kaksi edellistä jopa kultaisina, kiekonheittäjä Daniel Ståhl jäi yllättäen ulos mitaleilta. Se tarkoittaa erittäin todennäköisesti, että suomea puhuvaa maailmanmestaria ei näistä kisoista leivota.

Pohjoismaiden todennäköisin kultamitali tulee Ruotsiin maanantaiaamuna Suomen aikaa, kun Armand Duplantis kilpailee miesten seiväshypyssä.

Britanniassa Wightmanin kulta tekee todella eetvarttia, sillä mailerikansakunnan edellinen MM-kulta tältä paraatimatkalta napsahti Helsingistä 1983 Steve Cramille. Vuosi tämän jälkeen Sebastian Coe juoksi Los Angelesissa olympiavoiton, mutta sen jälkeen hiljeni.

Näiden kaverien voitot olivat kaikkea muuta kuin yllätyksiä. Wightmanin nimi taas ei todellakaan ollut kaikkien huulilla, kun eurooppalaisen mailin 18. maailmanmestaria spekuleerattiin.

Jos tiistai ei Hayward Fieldillä ollutkaan Pohjolan ilta, niin Suomenlahden eteläpuolella fiilis oli korkealla. Vasta 17-vuotias Karmen Bruus hyppäsi naisten korkeusfinaalissa upeasti 7:nneksi, ja Rasmus Mägi juoksi pitkien aitojen loppukilpailussa.

Maastohiihdon entinen päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö ei tunnetusti ole mikään Suomi-Norja-ystävyysseuran kunniapuheenjohtaja. Jake Wightman oli tuskin ehtinyt kasvot kivun vääristäminä leikata maalilinjaa, kun Jyväskylästä paukahti tekstiviesti: "Mahtavaa! Turska on nyljetty."