EUGENE. Tämän piti olla norjalaisen yleisurheiluvuoden suurin päivä.

Jakob Ingebrigtsen saapui Oregonin MM-kisoihin voittamattomana, kun huomioidaan ulkoradoilla käydyt kilpailut 1 500 metrillä, maililla ja 5 000 metrillä.

Tonnivitonen on kuitenkin vuonomaan kestävyysjuoksuihmeen päämatka, jolla uran ainoa kauneusvirhe, jääminen neljänneksi Dohan MM-kilpailuissa kolme vuotta sitten, piti korjata Hayward Fieldillä.

Uran ensimmäinen MM-mitali toki tuli, mutta kun kyseessä oli kullan sijaan hopeinen, kenellekään katsojalle ei jäänyt epäselväksi Ingebrigtsenin ajatuksenkulku, kun kohuttu pikamitali käytännössä heitettiin hänen kaulaansa heti maaliintulon jälkeen. Voittajaksi kasvaneelle Ingebrigtsenille se oli kuin isku palleaan.

Kasvoilta oli helppo lukea, että kiinnosti kuin kilo sanonko mitä. Norjalaisten ilta oli kuitenkin kääntymässä vielä synkempään suuntaan.

Kasvojenluvun helpompi versio, Tokiossa pitkien aitojen maailmanennätyksen juossut ja sen jälkeen maalauksellisesti huutanut Karsten Warholm saapui MM-kisoihin vaikeista lähtökohdista.

Loukkaannuttuaan heti kauden avauskilpailussa 5. kesäkuuta Warholm ei saanut vyölleen yhtään starttia ennen kauden päätapahtumaa.

Vaikeuksista huolimatta MM-kisojen alku- ja välierät antoivat viitteitä, että ongelmat ovat takanapäin. Warholm takoi rataesittelyssä rintaansa tutun eläimellisesti ja oli 250 metrin jälkeen samoissa ajoissa kuin vuoden takaisessa ME-juoksussaan. Oli syy kilpailutuntuman puutteessa tai ei, Warholmin rytmi tuhoutui kahdeksannella aidalla täydellisesti.

Tappio aidatulla ratakierroksella oli Warholmille ensimmäinen arvokisoissa sitten vuoden 2016 Rio de Janeiron olympiavälierän ja ensimmäinen ylipäätään sitten syyskuun 2018. Maalissa Warholmilta ei nähty klassikkomaalaukseen vertautuvaa huutoa ja ilmehdintään, vaan kasvoilta paistoi puhdas epäusko.

Warholmin kisaurakka on jo taputeltu, Ingebrigtsen saa vielä mahdollisuuden sivumatkallaan 5 000 metrillä. Sillä kultatehtävän läpivienti on kuitenkin vaikeampaa kuin päämatkalla.

Valta vaihtui kaikissa lajeissa

MM-tiistain yleiseksi pääteemaksi muodostui vallanvaihto. Ingebrigtseniltä valtikan vei britti Jake Wightman, jolle arvokisakulta oli uran ensimmäinen. Sitä se oli niin ikään Warholmin valltaistuimelta suistaneelle brasilialaiselle Alison dos Santosille.

Lopulta neljästä illan finaalista jokaisessa kruunattiin uusi kuningas tai kuningatar. Australialainen Eleanor Patterson ei katsonut lahjahevosta suuhun sen jälkeen, kun naisten korkeushyppyä Warholmin kaltaisella ylivoimalla vuodesta 2017 hallinneelta venäläiseltä Marija Lasitskeneltä vietiin edustusoikeus maansa aloittaman hyökkäyssodan vuoksi. Miesten kiekonheitossa ruotsalainen Daniel Ståhl hävisi puolestaan ensimmäisen arvokisafinaalinsa sitten vuoden 2018 EM-finaalin.

Vuosi sitten Ståhl ja Simon Petterson juhlivat ruotsalaista kaksoisvoittoa, mutta Hayward Fieldillä sinikeltaiset värit miehittivät sijoja 4 ja 5. Kuten monessa edellä mainitussa lajissa, vastaavaa tulosta joutuu hakemaan vuoden 2016 Rio de Janeiron olympialaisista, joissa ruotsalaisheittäjiä ei podiumilla nähty.

Syömähampaille painetta

Oregonin MM-kisat ovat päässeet puolimatkankrouviin, ja toistaiseksi pohjoismailla ei ole yhtään kultamitalia. Norja on toistaiseksi pohjoismaiden sisäisessä kilpailussa piikkipaikalla Ingebrigtsenin hopean ja Eivind Henriksenin moukaripronssin turvin.

Ruotsin saldo on toistaiseksi hyvin suomimainen, yksi pronssi, jonka toi kilpakävelijä Perseus Karlström 20 kilometriltä. Mikäli se jäisi sellaiseksi, puhuttaisiin näiden MM-kisojen suurimmasta paukusta - niin ylivoimainen ja ennen kaikkea suoritusvarma Armand Duplantis on verrattuna seiväskollegoihinsa. Khaddi Sagniallakin on sanansa sanottavanaan naisten pituudessa.

Toisten epäonnistumisista tyydytyksen saaminen on moukkamaista. Alleviivataan vielä: tällä tekstillä ei mehustella norjalaisten ja ruotsalaisten kultaunelmien kaatumiselle. Ei todellakaan.

Tiistai alleviivasi vain faktaa, että yleisurheilu on yksilölaji. Ja kun harvassa olevat huippuyksilöt eivät yllä tasolleen vuoden ainoana päivänä, jolloin tuloksen olisi tultava, se jättää välittömästi massiivisen jäljen joukkueen mitalisaldoon.

Ingebrigtsen, Warholm ja Ståhl ovat urheilleet arvokisoissa käsittämättömällä onnistumisprosentilla, mutta tiistaina realiteetit iskivät rajuisti kasvoille. Ja sen aiheuttamat tunteet eivät jääneet kenellekään epäselväksi.

Lue myös:

Mitä ihmettä ME-mies Karsten Warholmille tapahtui MM-finaalissa? Asiantuntijalta merkittävä huomio kisan vaatimustasosta: "Warholm ei ollut valmis"

Viivi Lehikoisen toiminta loppusuoralla kruunasi hurjan MM-kisajuoksun - rikkonut vanhan ennätyksensä peräti viisi kertaa tällä kaudella

Daniel Ståhlin huippuheitto hylättiin tarkastuksen jälkeen, ruotsalaisille ja norjalaisille jättipettymykset - tässä MM-kisayön kaikki käänteet