Ilmasto- ja luonnonvaratutkijoille on vahvistumassa käsitys, että lisääntyvät hakkuut ojitetuissa turvemetsissä voivat johtaa kestämättömään tilanteeseen Suomen ilmastotavoitteiden kannalta.

Kuusivaltaisilla ojitetuilla soilla puu kasvaa tällä hetkellä hyvin, mutta niiden hyödyntäminen nykymenetelmin teollisuudessa on ilmasto- ja vesiensuojelutavoitteiden kannalta hyvin ongelmallista.

Meneillään on useita tutkimushankkeita, jotka selvittävät turvemetsien päästöjä ja pyrkivät löytämään keinoja päästöjen vähentämiseen.

Alustavien tulosten mukaan suometsien yleistyvät hakkuut voivat lisätä 20 prosentilla Suomen vuotuisia kokonaispäästöjä ja romuttaa Suomen metsänielut. Edes siirtyminen ojitetuissa turvemetsissä avohakkuista jatkuvaan kasvatukseen ei vähennä riittävästi syntyviä ilmastopäästöjä.

Avohakkuiden aiheuttamia maaperäpäästöjä ei tällä hetkellä huomioida juuri laisinkaan Suomen ilmastopäästöissä.

Ojitettujen soiden hakkuut aiheuttavat isot päästöt

Avohakkuun vaikutus on vasta vähitellen selviämässä alan tutkijoille. Tiedontarvetta varten perustettiin edellisen hallituksen rahoituksella laaja tutkimushanke hämäläiseen korpeen. Tutkimuslaitteilla tutkitaan niin maassa kuin ilmassakin muun muassa avohakkuiden vaikutuksia.

Korvessa on käyty nyt reilun kolmen vuoden ajan ja alustavien tulosten mukaan avohakkuu on todella iso mylläys ravinteikkaalla turvesuolla ja samalla iso ilmastoriski. Samoja tuloksia on saatu aikaisemmin muun muassa Ilmatieteen laitoksen mittauksista.

- Jos kivennäismailla ei ole enää hakattavaa vanhemmissa puissa ja avohakkuita tehdään entistä enemmän turvemailla, avohakkuu aiheuttaa isot päästöt. Siinä sitä sitten ihmeteltäisiin, miten ilmastotavoitteet voidaan saavuttaa, kertoo tutkimushanketta vetävä tutkimusprofessori Raisa Mäkipää Luonnonvarakeskuksesta.

Avohakkuun ajateltiin aikoinaan olevan luontainen jatke suon ojitukselle. Ojituksella ja niiden kunnostuksilla taasen haluttiin varmistaa hyvä puun kasvu ravinteikkaalla suolla.

• Suomessa luotiin valtava ongelma, jonka korjaamiseen menee vuosisatoja: soista tehtiin metsää vuosia, koska sen ilmastovaikutuksia ei tajuttu

Luonnonvarakeskuksen (Luke) vetämässä tutkimushankkeessa seurataan avohakkuun lisäksi metsätaloudessa vaihtoehdoksi nousemassa olevaa poimintahakkuutta. Jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa metsälohkoa ei hakata missään vaiheessa kokonaan paljaaksi.

Tutkijoiden oletuksena on ollut, että poimintahakkuun jäljiltä lohkoille jää puita, jotka pitävät pohjaveden pinnan sopivalla tasolla. Puiden määrällä nostettaisiin vanhan ojitetun suon pohjaveden pintaa ja vähennettäisiin ilmastopäästöjä.

• Tässä koemetsässä kokeillaan helppoa keinoa päästöjen vähentämiseen - katso animaatiosta, miten luonto korjaa itsensä

- Kohteilla, joita on tutkittu, pinnannousu on ollut varsin maltillista, 10 senttiä, eikä välttämättä mitään kunnon nousua tule. Päästöjen määrä on suhteessa pohjaveden pintaan, jolloin päästövähennykset jäävät maltilliseksi, kertoo Mäkipää alustavista havainnoista.

Kesän puolivälissä jatkuvan kasvatuksen kohteella Ränskälänkorvessa pohjaveden pinta oli yli puolen metrin syvyydessä, mikä on tavoitteisiin nähden liian alhaalla. Kohteella melko tasaikäistä hakkuukypsää kuusikkoa harvennettiin reippaasti, mutta haihduttavan puuston määrän vähentymisestä huolimatta vesitaso ei ole noussut kovin paljon. Jäljelle jäänyt puusto on melko isoa.

Yksi syy vesitilanteelle on Mäkipään mukaan se, että kuivatusojat on kaivettu noin metrin syvyyteen ja ne pitävät vedenpintaa alhaalla. Ojitettu turvemaa kuivaa etenkin helteillä niin tehokkaasti, että puusto kärsii pitkän hellejakson aikana kuivuudesta. Samalla turve hajoaa tai lahoaa päästöineen.

Tutkimus on Ränskälänkorvessa noin puolessa välissä.

Tutkijat voivat kuitenkin jo sanoa, että ojitettujen ja hyvin kasvavien korpien maaperäpäästöt ovat suuret. Avohakkuiden lisääntyessä päästöihin tulee merkittävä lisäys.

Näyttää myös siltä, että päästöt tulevat kasvamaan, luovutaan avohakkuista tai ei. Lisäksi metsänielut hupenevat, kun nielujen kannalta parhaimmat eli isoimmat puut kaadetaan hakkuissa ensin.

Näillä tekijöillä voi olla ratkaiseva merkitys Suomen ilmastopäästöjen kannalta. Suomen ilmastopäästöjen laskennassa ojitettujen soiden maaperä on ollut jo aikaisemmin ilmaa lämmittävien päästöjen lähde.

- Jos alustavat tulokset avohakkuiden päästöistä pitävät paikkansa, metsien määperäpäästöt kasvavat, jos avohakkuiden määrä kasvaa. Päästöjen vähentämisen kannalta olisi ainakin hyvä, että voitaisiin tehdä rehevien kohteiden jatkuvaa kasvatusta, sanoo mallilaskelmissa mukana oleva apulaisprofessori Aleksi Lehtonen Lukesta.

Alustavat tulokset tarkoittavat sitä, että jos metsänomistajat lähtevät avohakkaamaan urakalla ja jos teollisuus ostaa kaiken sen puun, mitä niin sanotusti kestävästi voi hakata, Suomen maankäyttösektori voi muuttua pysyvämmin päästöjen isoksi lähteeksi.

• Maankäyttösektori kääntyi ensi kertaa päästöjen lähteeksi - Ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen: Suomelle on vaarassa tulla miljardilasku

Maankäyttösektorin metsänielut ovat olleet Suomen vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoitteen selkäranka. Metsänielut eivät välttämättä kuitenkaan riitä kompensoimaan jatkossa muita päästöjä. Jo havaitun kivennäismaiden metsänielun pienentymisen lisäksi tavoitetta uhkaa turvemetsien paljon suuremmat päästöt.

Tällä hetkellä suurin osa Suomen metsänielusta on turvemetsien järeissä puissa.

Tilanteessa jossa turvemetsien nielut heikkenevät ja maaperäpäästöjä tulee turvemetsistä lisää, Suomen metsänielu uhkaa hävitä kokonaan noin 80 miljoonan kuution teollisuuspuun hakkuutasoilla.

Jatkuvapeitteisen hakkuun yleistyminen ei näytä muuttavan juurikaan tuloksia.

Alustavien mallilaskelmien mukaan nielun häviäminen tarkoittaa sitä, että lisääntyvät hakkuut turvemetsissä voisivat lisätä päästöjä enemmän kuin henkilöliikenteen vuosittaiset kokonaispäästöt ovat olleet Suomessa. Nykyiset suometsien päästöt täten tuplaantuisivat ja olisivat noin 15 miljoonaa tonnia vuosittain.

Kiistellyistä avohakkuista luopuminen rehevissä turvemetsissä voi pienentää alustavien tulosten mukaan noin muutamalla prosentilla Suomen ilmastopäästöjä.

Avohakkuiden välttämistä ojitetuissa rehevissä korvissa pidetään keskeisimpänä keinona vähentää maankäyttösektorin ilmastopäästöjä. Ojitettuja ja reheviä korpia löytyy erityisesti Pohjois-Pohjanmaalta, Kainuusta ja Pohjois-Karjalasta. Kuusikorpia löytyy myös esimerkiksi keskisestä Suomesta. Metsäteollisuus on myös investoinut ja investoi isosti suo-Suomeen.

- Jos kaikki rehevät ojitetut suot siirrettäisiin jatkuvapeitteiseen kasvatukseen 15 vuoden aikana, voisimme saada enimmillään noin 2 miljoonan tonnin päästöjen vähenemän, Lehtonen arvioi.

Tavoite on edelleen kova, koska joka vuonna uusia lohkoja pitäisi saada 50 000 hehtaaria pois avohakkuista. Tutkijat ovat jo alentaneet alkuperäistä kunnianhimon tasoa, joka kerrottiin reilu vuosi sitten. Metsäalalla muutokset tapahtuvat hitaasti ja jatkuva kasvatus ei sovi välttämättä niin hyvin joka kohteelle.

Suomi on sitoutunut vähentämään maankäyttösektorin päästöjä joka vuosi yli 2 miljoonaan tonnia hiilidioksidipäästöjä. Näin päästäisiin EU:n Suomelle asettamaan tavoitteeseen vuodelle 2030.

- Jos hakkuut kasvavat viime vuosien tavoin, jatkuvapeitteiseen kasvatukseen siirtyminen ei riitä mihinkään, Raisa Mäkipää ennakoi.

Metsän kasvattaminen peitteisenä ei poista maaperän päästöjä

Tavoitteena on ollut, että jatkuvapeitteisellä kasvatuksella voitaisiin enimmillään vähentää noin neljännes turvemaiden maaperäpäästöistä.

Nyt näyttää siltä, että edes jatkuvalla kasvatuksella päästöt eivät ehkä vähene riittävästi eikä kovin nopeasti.

- Jatkuvapeitteisellä kasvatuksella päästään lähelle nollaa hehtaarilla puiden kiertoaikaa vastaavana aikana. Jos avohakkuu johtaa siihen, että hehtaarikohtaiset päästöt ovat samat kuin turvepelloilla, se on tosi paljon. Sitä pinta-alaa ei tarvittaisi yhtään lisää, sanoo Mäkipää.

Parhaimmillaan lähelle nollaa tarkoittaa sitä, että jatkuvalla kasvatuksella saadaan useiden kymmenien vuosien aikana vähennettyä avohakkuiden jälkeen syntyviä, muutaman vuoden päästöpiikkejä. Avohakkuiden aiheuttamat jopa kymmenkertaiset päästöt puustoisiin alueisiin verrattuna tulevat pitkälti voimakkaasta kasvihuonekaasusta, typpioksiduulista.

Luonnonvarakeskuksen ja Helsingin yliopiston tutkija Paavo Ojasen mukaan perusongelma tavoitteissa vähentää ojitettujen soiden päästöjä on kuitenkin se, että jos metsää halutaan kasvattaa suolla, se pitää tavalla tai toisella pitää melko kuivana.

- Jatkuvassa kasvatuksessa vedenpinta ei ole keskimäärin sen korkeammalla kuin avohakkuukasvatuksessa. Suurin etu tulee siitä, että vedenpinta ei vaihtele niin paljoin kuin avohakkuumallissa.

Myös jatkuvassa kasvatuksessa jää jäljelle turvemaiden maaperän isot päästöt. Jäljelle jäänyt puusto myös kasvaa nopeasti, mikä vaikuttaa pohjaveden tason laskuun. Tämä taas palauttaa päästöt aikaisemmalle korkeammalle tasolle.

Tutkijat eivät tällä hetkellä tiedä saadaanko jatkuvapeitteisessä metsässä puut kasvamaan yhtä hyvin kuin avohakkuiden ja ojien avulla. Tämä saattaa vähentää selvästi maaperäpäästöjen vähentämisestä saatavia hyötyjä, kun puuston kasvu ja nielut sitä myöden hupenevat.

Luken tämän hetken arvion mukaan ilman avohakkuita kasvu ja tulevat hakkuumahdollisuudet voisivat heiketä muutamalla miljoonalla kuutiolla suurimmasta tällä hetkellä lasketusta hakkuumäärästä.

Tutkijat kuitenkin korostavat, että tutkimustietoa suometsien metsätalouskäytöstä ja sen ilmastovaikutuksista on niukasti ja sitä tarvitaan lisää.

Jatkuvapeitteinen metsätalous vaikuttaisi ainakin vähentävän selvästi avohakkuiden aiheuttamia ravinne- ja kiintoainekuormia vesistöihin. Puiden jättäminen estää vedenpinnan nousua ja pääsyä ojien kautta eteenpäin vesistöihin.

Lisäksi jatkuvapeitteinen kasvatus voi tutkijoiden mukaan olla myös metsänomistajalle kannattavampaa. Myös metsäyhtiöt ovat kääntymässä menetelmän kannattajiksi.

Suometsien hakkuutapaa ei huomioida Suomen päästöissä

Turvemaiden määperäpäästöt ovat tälle hetkellä arvioitu 7 miljoonaan hiilidioksiditonniin vuodessa. Tutkijoiden mukaan menetelmä, jolla maaperäpäästöt lasketaan on vanhentunut, eikä ota huomioon juurikaan maaperän päästöjä suometsien hakkuista.

Tutkimushankkeessa tutkijat ovat laskeneet, mitä paremmin suometsien olosuhteet huomioiva laskenta tarkoittaisi metsien päästöille ja nieluille. Todellisuutta paremmin vastaavassa päästölaskennassa Suomen metsänielut häviävät kokonaan, jos hakkuut jatkuvat jonkin verran vilkkaammin kuin esimerkiksi viime vuonna. .

Metsänielujen häviäminen tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että jostain muualta pitäisi löytyä uusia päästövähennyksiä lähes 10 miljoonaan hiilitonnin edestä vuosittain. Lisäys on merkittävä, kun EU edellyttää Suomen vähentävän vuoteen 2030 mennessä yksinomaan maankäyttösektorilla noin 20 miljoona hiilitonnia ilmastopäästöjä.

Tutkija Paavo Ojanen on mukana kehittämässä uusia menetelmiä. Nykyisen menetelmän isoin puute on, ettei se ota huomioon Suomen hiilineutraalisuustavoitteen kannalta oleellisia suometsien avohakkuita.

Avohakkuut on ollut ja on edelleen yleisin tapa kasvattaa talousmetsiä myös turvemetsissä.

Menetelmän päivityksessä tullaan huomioimaan paremmin turvemetsien puuston määrää suhteessa pohjaveteen. Jo tämä muutos nostaisi merkittävästi nykyistä päästötietoa suometsistä.

Nykyisiä päästötietoja on käytetty muun muassa vertailutietona, kun hallitus on laskenut toimia vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoitetta varten.

- Luvuissa on vielä epävarmuuksia, mutta nykypäästö ei ole yliarvio, päinvastoin, Ojanen arvioi tämän hetkistä tuntumaa päivitystyössä.

Ilmaston lämpeneminen voi jo lisätä suometsien vaikutusta

Yhden lisän turvemaiden päästöihin tuo itse ilmastonmuutos. Sen vaikutuksia ei ole myöskään huomioitu nykyisissä suometsien päästötiedoissa.

Suomesta on saatu jo muutamia alustavia tuloksia siitä, että jo noussut keskilämpötila ja hellejaksot vaikuttavat kosteiden metsäsoidenkin puustoon. Puut oireilevat lämmössä ja se voi vähentää niiden kasvua.

Muutos tarkoittaa maaperän hajotustoiminnan ja päästöjen lisääntymistä turvemaille, kun vedenpinta laskee tai pysyy alhaalla. Lämpötila on tähän asti lisännyt myös puiden kasvua, joten kokonaisvaikutus voi olla vielä myönteinen.

Kyse on kuitenkin voimistuvasta ilmiöstä, sanoo metsämaaperätutkimuksen ja soiden asiantuntija, professori Eeva-Stiina Tuittila Itä-Suomen yliopistosta.

- Kyse on vaikeasta yhtälöstä. Puuston haihdunta kiihtyy, puuston kasvu kiihtyy ja puuston neulasmassa lisääntyy, mikä osaltaan lisää haihdutusta. Myös puiden hienojuuria tulee enemmän.

Tämän johdosta Tuittila käyttää naisellista vertauskuvaa siitä, miten suometsät reagoivat muutoksiin. Hänen mukaansa näkyvissä ei ole vain yhden koon sukkahousuja joka paikkaan. Käynnissä on hänen mukaansa pysyvä vedenpinnan aleneminen, joka liittyy keskilämpötilan nousuun.

Myös professori Mäkipää sanoo olevansa hätkähtynyt jo nähdyistä muutoksista tutkimuskohteella. Viime vuoden pitkän hellejakson aikana vesi oli metrin syvyydessä ojan pohjalla.

Professori Tuittilan mukaan tutkimus Suomen ilmastohistoriasta osoittaa jo melko selkeästi, että ekosysteemit voivat muuttuvat pysyvästi ilmaston lämmetessä.

- Joudutaan menemään vastamäkeen sekä ennallistamisessa ja jatkuvan kasvatuksen tavoitteissa.

Soiden ennallistamisessa karuilla mailla Tuittila näkee hyvän mahdollisuuden lisätä hiilensidontaa.

Lue myös:

Luontopaneeli: Jatkuvapeitteinen metsänkäsittely voi olla kannattavampaa kuin avohakkuut

Venäjän puun korvaaminen kotimaisella voi viedä Suomen hakkuut kestävyysrajalle

Ainutlaatuinen Selkämeri on muuttunut soiden ojitusten takia ongelmamereksi