Elämän rankin kokemus.
Näillä sanoilla on kuvattu Hollannissa järjestettävää Nijmegen-marssia. Kyse on kymmenien kilometrien päivämatkoista koostuvasta marssitapahtumasta, jossa taukoja ei juuri ole ja kantamuksena on toistakymmentä kiloa painava reppu.
Tämän vuotisen marssin oli tarkoitus alkaa tiistaina 19.7., mutta lähes 40 asteen helteen vuoksi marssin ensimmäinen päivä päätettiin turvallisuussyistä perua. Muuttuneiden suunnitelmien vuoksi kolmen päivän aikana marssitaan yhteensä noin 120 kilometriä, kun normaalisti matka on 160 kilometriä.
Marssille osallistuu yhteensä reilu 40 000 henkilöä ympäri maata. Mikäli marssille haluaa lähteä Suomesta, on osallistujalla oltava yhteys Puolustusvoimiin. Suomen delegaatiossa on tänä vuonna reilu 80 marssijaa.
Pohjois-Suomen joukkueessa marssijoita on 13. Joukkueen johtaja, Mika Mylly harmittelee yhden marssipäivän peruuntumista, mutta ymmärtää ratkaisun.
- Luotamme siihen, että meitä fiksummat ovat tehneet puolestamme oikeanlaisen päätöksen, Mylly kuvailee joukkueen tunnelmia.
Myllyn mukaan marssille lähdetään hankkimaan kokemusta.
- Reserviläisyys ei ole vain aselajitietoutta tai ampumataitoa, vaan fyysisen puolen pitää myös olla kunnossa, Mylly kertoo.
Nijmegen-marssitapahtumaa varten on järjestetty kuukausittain kuntomarsseja, joihin Myllyn mukaan on osallistunut runsaasti uusia kasvoja.
Mylly kertoo, ettei marssille osallistumisen syytä udella, mutta osa on avoimesti myöntänyt, että Ukrainan sota on ollut motiivi marssille lähtöön. Myös Maanpuolustuskoulun kurssien sekä reserviläisjärjestöjen jäsenmäärät ovat Myllyn mukaan lähteneet nousuun sodan myötä.
- Tilanne on varmasti herättänyt miettimään sitä, millaiset omat valmiudet ovat, Mylly pohtii.
Marssipäivinä herätykset ovat noin kolmen tai neljän maissa aamulla. Myllyn mukaan jalat teipataan jo edellisiltana, sillä aamut ovat kiireisiä. Aamuisin syödään aamupala, ja sitten lähdetään odottamaan omaa marssivuoroa.
Aamuisin ilma on viileämpi, ja silloin pyritään kulkemaan kovempaa vauhtia. Keskimääräinen kulkuvauhti on Myllyn mukaan noin 5.5 kilometriä tunnissa. Selässään marssijat kantavat noin 13 kiloisia reppuja.
- Nopeampaa ei kannata revittää, sillä se kostautuu uupumisena.
Noin tunnin välein joukkue pitää tarvittaessa viiden minuutin tauon. Kerran tai pari marssin aikana on myös virallisia levähdyspaikkoja, joissa on mahdollisuus syödä kevyttä ruokaa, kuten banaanisiivuja, lihalientä tai pähkinää. Nämäkään tauot eivät kestä 20 minuuttia pidempään.
- Marssilla ei voi levähtää aina, kun haluaa. Päivämatkan suorittamiselle on rajallinen aika, ja mikäli siihen ei pääse, suoritus voidaan hylätä, Mylly selittää.
Osallistujia on kannustettu harjoittelemaan marssimista etukäteen vähintään 400 kilometriä, jotta jokaisen elimistö ehtisi tottua tulevaan koitokseen.
Siitä huolimatta näin pitkillä marsseilla on Myllyn mukaan mahdotonta välttyä hiertymiltä. Kolmannen marssipäivän kohdalla matkan teko alkaa tuntumaan jokaisella, vaikka etukäteen kävelyä olisikin treenannut huolella.
- Kun pysähdytään tauolle tankkaamaan vettä, jatkaessa jalkapohjat ovat niin turtuneet, että ihmiset kävelevät kuin pingviinit. Siinä on tuskaa ja kipua.
Mikäli marssin aikana ilmenee rajua polvi- tai nivelkipuja, suositellaan marssin keskeyttämistä. Myllyn mukaan tämä johtuu siitä, että esimerkiksi hankalan nivelkivun kanssa pitkään käveleminen voi vammauttaa pidemmäksi aikaa.
Myös marssin ajalle ennustettu lähes 40 asteen lämpötila luo oman jännityksensä tulevaan: kuuma ilma voi aiheuttaa lämpöuupumusta, joka voi olla hengenvaarallinen. Myllyn mukaan lämpöuupumusta ei välttämättä huomaa itse, ja tässä joukkueen tuki on merkittävässä roolissa.
- Tärkeintä on, että saadaan koko joukkue maaliin ja pidetään tunnelma hyvänä.Lupasin, että mikäli kaikki ei tule yhtenä porukkana maaliin, ajan itseltä viikset pois, Mylly toteaa.
TetraSys Oy.