Jo maailman kahdeksan parhaan urheilijan joukossa oleminenkin on fantastisen kova saavutus, kirjoittaa IS:n yleisurheiluasiantuntija Lauri Hollo.

Kuva: Aleksandra Szmigiel / Reuters, Markku Ulander / Lehtikuva

Yleisurheilu on laji, jota harrastetaan jokaisessa maailmankolkassa. Globaalien arvokisojen taso on niin huima, että mitalin ottaminen on äärimmäisen hankalaa. Onnistuuko se näissä kilpailuissa yhdeltäkään suomalaiselta? En usko.

Suomen naiset ovat kannatelleet 36 pään joukkuettamme ansiokkaasti, mutta miesten suoritukset ovat menneet kerta toisensa jälkeen enemmän tai vähemmän siihen kuuluisaan vihkoon. Mitaleja Suomella ei kisoista kuitenkaan vielä ole.

Sunnuntaina odoteltiin mitalia Krista Tervolta, Silja Kososelta tai Wilma Murrolta. Odotukset eivät perustuneet tilastoihin, vaan toivoon. Lähellä koko kolmikko oli, mutta sittenkin niin kaukana. Mitalistit olivat lopulta yhden pykälän korkeammassa kastissa. Suomen mitali olisi vaatinut joidenkin urheilijoiden epäonnistumista.

Moukarissa Tervolla oli hankaluuksia tekniikkansa kanssa. Yksi ainoa onnistunut heitto kantoi reilut 69 metriä. Sillä ei ollut asiaa kolmelle viimeiselle kierrokselle. Edes SE-tulos 74,40 ei olisi palkintopallille riittänyt.

19-vuotias Kosonen nakkasi 70,81, sijoitus oli seitsemäs. Hänen sarjassaan oli neljä heittoa haarukkaan 70,32-70,81. Potentiaalia on jo nyt parempaan, mutta nappiheittoa ei irronnut. Ero mitalisijoihin oli selkeä.

Murto aloitti seiväskisan loistavasti ja ylitti kaikki korkeudet 460 asti ensimmäisellä. 470 ei enää mennyt, mutta ei sekään olisi mitaliin riittänyt. Australian Nina Kennedyn pronssitulos oli 480. Murron kuudes sija on silti arvokas.

Mitalin saalistaminen jää nyt ensi yönä kolmiloikan finaalissa hyppäävän Kristiina Mäkelän ja keihäsmies Oliver Helanderin varaan. Mutta onko mitali sitten itseisarvo?

Toki sillä olisi ainakin teoriassa jokin vaikutus urheiluliiton sponsorihankintaan, mutta valistuneet sponsorit tietävät, että jo maailman kahdeksan parhaan urheilijan joukossa oleminenkin on fantastisen kova saavutus. Moniko meistä on omassa työssään maailman kahdeksan parhaan joukossa?

Kansan syvät rivit toki janoavat mitaleja ja näkevät ainoastaan ne.

Globaaleissa arvokilpailuissa taso on vain järisyttävän kova lajissa kuin lajissa. Euroopan mestaruuskilpailut elokuussa ovat eri asia. Esimerkiksi sunnuntaina Kosonen oli moukarin kolmanneksi paras eurooppalainen, niin myös Murto seipäässä. Jos palautuminen ja aikaerosta toipuminen onnistuvat, Münchenissä siniristilippuja nousee salkoon.

Kun sekä Topi Raitanen että Kristian Pulli epäonnistuivat pahasti, miesten menestysodotukset kulminoituvat tuttuun paikkaan, keihäänheittoon. Oliver Helanderilla on potentiaalia ottaa mitali tai vaikka voittaa.

Monesti historiassa on puhuttu siitä, että keihäsmitali pelasti suomalaisten kisat. Se on kuitenkin typerä ajatuskulku. Mitali tulee, jos on tullakseen, paljon tärkeämpää on kova kollektiivinen taso. Mitalit kyllä tulevat, kun niiden aika on.