Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyshakemusten riemukulku jäi lyhyeksi. Turkki haraa vastaan.

Presidentti Recep Tayyip Erdogan ja hänen hallintonsa on sanonut useaan otteeseen, että Turkki hyväksyy Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet lopullisesti vasta sitten kun ne luovuttavat Turkkiin kymmeniä sen terroristeina pitämiä ihmisiä.

Suomi on torjunut Turkin ylimalkaiset luovutusvaatimukset. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) ovat todenneet, että Suomi noudattaa luovutuskysymyksissä jatkossakin omia lakejaan ja Suomea sitovia kansainvälisiä sopimuksia. Poliittiselle harkinnalle niissä ei ole sijaa.

Nato-jäsenyysneuvottelujen yhteydessä Turkin mainitsemia nimilistoja ja luovutusvaatimuksia ei ainakaan tähän mennessä ole Suomen oikeusministeriölle saapunut.

Jo ennen Nato-neuvotteluja - vuosina 2016-2022 - Turkki on tehnyt Suomelle toistakymmentä luovutusvaatimusta. Suomi on ratkaissut niistä kymmenen. Vain kaksi seksuaalirikostapausta on luovutettu Turkkiin. Muut luovutusvaatimukset on hylätty.

Suomen tähänastisista luovutusratkaisuista voit lukea tarkemmin täältä.

Ylen haastattelemat oikeushistorian asiantuntijat pitävät Turkin viimeaikaisia ja Nato-jäsenyyteen liittämiä ulostuloja suomalaisittain vastenmielisinä, mutta historian valossa tajuttavissa olevina.

Länsimainen oikeusajattelu Turkissa "tuontitavaraa"

Turun yliopiston oikeushistorian professori Mia Korpiola sanoo, että länsimainen oikeusajattelu on Turkissa heikosti juurtunutta tuontitavaraa.

Ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa Turkki ja Kreikka kävivät vielä omaa veristä sotaansa.

Sota päättyi Lausannen rauhansopimukseen heinäkuussa 1923. Samoihin aikoihin yli 700 vuotta vallassa olleesta islamilaisesta osmanien valtakunnasta tuli Turkin tasavalta.

Maailmansodan voittajavaltioiden saneleman pakon edessä Turkkia maallistettiin.

- Lausannessa sovittiin, että Turkin on länsimaistettava oikeusjärjestelmänsä. Turkkiin asetettiin viideksi vuodeksi ulkomaalaisia neuvonantajia valvomaan, että se myös toteutuisi, Korpiola kertoo.

Turkin tasavallan ensimmäiseen perustuslakiin 1924 kirjattiin läntinen vallan kolmijako-oppi. Myöhemmin myös valtio ja uskonto erotettiin toisistaan.

Siviililainsäädännökseen Turkki otti Sveitsin siviililakikirjan ranskankielisen version. Saksan kauppalaki oli Turkin kauppalain esikuva. Italian rikoslaista tuli Turkin rikoslain pohja.

Näin Turkki oli - virallisesti ja muodollisesti - poissa islamilaisen oikeuden vaikutuspiiristä.

Turkki länsimaistuu, ei länsimaistu.

Helsingin yliopiston vertailevan oikeushistorian professori ja akatemiaprofessori Heikki Pihlajamäki toteaa, että Turkin oikeusajattelun länsimaistaminen - ja länsimaistuminen - on ollut vuorottaista etuperin ja takaperin kävelemistä jo sadan vuoden ajan.

Pihlajamäki huomauttaa, että Turkkia ei tänäänkään voi pitää länsimaisena demokratiana ja oikeusvaltiona.

Kirjoitettu laki ja elävä elämä ovat yhä kaukana toisistaan.

- Turkkiin jäi kaksi todellisuutta: lakikirjatodellisuus ja siitä irtaantunut poliittisten ja uskonnollisten vallanpitäjien luoma arkitodellisuus.

Toisen maailmansodan jälkeen Turkki siirtyi kohti länttä monin tavoin.

Turkista tuli puolustusliitto Naton jäsen 1952. Euroopan neuvostoon Turkki liittyi vuonna 1950, ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen se sitoutui 1954.

- Poliittinen eliitti vei Turkin kohti länttä sekä poliittisesti että organisaatioiden kautta, sanoo Pihlajamäki.

Turkki on kirjoittanut perustuslakinsa uusiksi toisen maailmansodan jälkeen useita kertoja.

Vahvan sotilasvallan ja poliittisten myllerrysten maassa uudet perustuslait ovat olleet välillä liberaaleja, välillä konservatiivisia.

Esimerkiksi vuonna 1961 maa sai perustuslakituomioistuimen.

Vuoden 1982 perustuslakiuudistuksessa taas Turkki otti - ainakin länsimaisin silmin - reippaasti takapakkia. Perustettiin tuomarien ja syyttäjien neuvosto.

- Käytännössä kaikki tärkeät nimitykset on Turkissa kuitenkin tehnyt joko parlamentin valtapuolue tai jopa maan presidentti itse, Pihlajamäki kertoo.

Oikeusvaltio-indekseissä Turkki putoaa vuosi vuodelta

Helsingin yliopiston oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori emeritus Jukka Kekkonen on seurannut Turkin kehitystä tarkasti koko Recep Tayyip Erdoganin valtakauden ajan.

Erdogan oli Turkin pääministeri vuosina 2003-2014. Vuodesta 2014 alkaen hän on ollut maan presidentti.

- Vielä 20 vuotta sitten Turkki oli jopa vakavasti otettava ehdokas Euroopan unionin jäseneksi. Ne ajat tulivat ja menivät. Demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen näkökulmasta Turkin kehitys on ollut pelkkää alamäkeä vähintäänkin 15 viime vuotta, Kekkonen toteaa.

Arvovaltaisten ja riippumattomien tutkimuslaitosten demokratiaa mittaavat indeksit ovat päätyneet samaan näkemykseen.

Human Rights Watch -järjestö toteaa viimeisimmässä, vuoden 2022 raportissaan, että Turkki on Erdoganin kohta 20 vuotta kestäneellä valtakaudella taantunut vuosikymmenien taakse menneisyyteen.

"Poliittinen oppositio on tukahdutettu, demokraattiset instituutiot ovat onttoja ja oikeuslaitoksen riippumattomuus on heikoissa kantimissa", raportti kertoo.

The Economist -lehden vuosittainen demokratia-indeksi antaa aina samansuuntaiset tulokset.

World Justice Project pani jonoon vuotta 2021 koskevassa raportissa - Rule of Law -indeksissä - kaikkiaan 139 valtiota. Demokraattisen oikeusvaltion mittareilla mitattuna Suomi oli kolmanneksi paras maa - heti Tanskan ja Norjan jälkeen. Ruotsi oli neljäs. Turkki oli sijalla 117.

Emeritusprofessori Kekkonen ei säästele sanojaan, kun hän kuvaa Turkin ja kahden Pohjoismaan välistä Nato-vääntöä.

- On uskomatonta ja irvokastakin, että koko maailman kehittyneimmät demokraattiset oikeusvaltiot ovat nyt joutuneet Turkin poliittisen pelin nappuloiksi, suoranaisen kiristyksen kohteeksi.

Erdogan haikailee osmanien aikaa

Oikeushistorian professori Mia Korpiola sanoo, että länsimainen oikeuskulttuuri perustuu pääosin oikeuden ja oikeudenmukaisuuden ihanteille.

- Länsimaisessa oikeusjärjestyksessä voidaankin katsoa olevan nyt vallalla professionaalinen oikeus.

Korpiola viittaa nimekkään italialaissyntyisen oikeusteoreetikon Ugo Mattein ajatteluun. Mattei luokittelee oikeusjärjestykset sen mukaan, onko niissä vallalla professionaalinen oikeus, traditionaalinen oikeus vai poliittinen oikeus.

Historian saatossa näiden elementtien painoarvo on vaihdellut eri yhteiskunnissa.

Turkki oli satoja vuosia (1299-1923) islamilainen valtio, osmanien valtakunta.

Nykyinen presidentti Erdogan johtaa islamistista AKP:nä tunnettua Oikeus ja kehitys -puoluetta.

Erdogan ei peittele kaipuutaan takaisin osmanien eli ottomaanien imperiumin aikaan. Ensi vuonna sata vuotta täyttävä Turkin tasavalta näyttäisi olevan hänelle hänelle vain ohimenevä historiallinen kuriositeetti.

- Vaikka Turkin nykyisestä lakikirjasta ei löytäisikään mainintoja islamilaisista tuomioistuimista tai islamilaisesta oikeudesta, kyllähän se kulttuurinen ja moraalinen arvomaailma siellä taustalla väkisinkin on, Korpiola selventää.

- Sama koskee tietysti myös Suomen lainsäädäntöä. Täällä oikeudellista ajatteluamme ovat kautta vuosisatojen sävyttäneet kristinuskon traditionaaliset arvot ja moraali.

Jukka Kekkosen mukaan poliittisesti painottunut oikeus ei ole ollut täysin vieras ilmiö Suomellekaan.

- Sisällissodan jälkimainingit 1920- ja 30-luvuilla johtivat rikoslain tulkinnoissa välillä vasemmiston edustajien vahingoksi ja oikeiston edustajien eduksi.

Turkin poliittisesta oikeudenkäytöstä Kekkonen antaa esimerkin huomattavasti lähempää, vuoden 2016 vallankaappausyrityksen tiimoilta.

- Erdoganin hallinto viskasi vankilaan tuhatmäärin yliopistoväkeä, virkamiehiä ja jopa tuomareita. Se oli villiä menoa. Ne olivat itsevaltiaan hallitsijan räikeätä poliittista vallankäyttöä.

Natopaineet - tutisevatko tuomareiden puntit?

Jos Turkin parlamentti ei hyväksy eli ratifioi Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä ilman Erdoganin esittämien luovutusvaatimusten täyttämistä, kuinka kovaksi Suomenkin oikeuslaitokseen kohdistuva paine voi nousta?

Pitääkö Suomen - ja Ruotsin - suostua Turkin esittämiin luovutusvaatimuksiin, jos Suomen laki ja Suomea sitovat kansainväliset sopimukset eivät niiden toteuttamiseen taivu?

Jukka Kekkonen, Heikki Pihlajamäki ja Mia Korpiola antavat vastaukseksi kukin vuorollaan yhden painavan sanan: ei, ei ja ei.

Kekkonen muistuttaa, että Suomi on yksi maailman vahvimmista demokraattisista oikeusvaltioista, eikä tätä perinnettä saa tuhota.

- Meillä on vallan kolmijako ja riippumattomat tuomioistuimet. Julkinen vallankäyttö on sidottu lakiin. Perus- ja ihmisoikeudet ovat meillä kunniassa, muun lainsäädännön yläpuolella. Ja kaiken kukkuraksi: jokainen on meillä yhdenvertainen lain edessä.

Myös Pihlajamäki pitää mahdottomana ajatusta, että suomalainen virkatuomari kääntäisi takkinsa poliittisen paineen takia, tuli se sitten kotimaasta tai ulkomailta.

- Suomalaisilla tuomareilla on poikkeuksellisen vahva integriteetti, koskemattomuus, ja ammattiylpeys. Tuomarithan suorastaan nauttivat tilanteista, joissa on kova kovaa vastaan sekä oma ajattelu- ja perustelutaito täydessä käytössä.