Wilma Murron edelle hyppäsi finaalissa vain kaksi eurooppalaista, ja kunto on edelleen nousukäyrällä kohti EM-kisoja.

Kuva: Ezra Shaw / AFP

Wilma Murrolta odotettiin hyvää suoritusta seiväsfinaalista tällä kertaa lähes tehtaan takuulla, ja sellainen tulikin. Arvokisauran paras hyppy, ensimmäisellä ylittynyt 460, vei turkulaisen jaetulle kuudennelle sijalle.

Tämä oli paras suomalaisen naisen suoritus yleisurheilun MM-kisoissa sitten vuoden 2005, kun Paula Tarvainen heitti keihäspaikalta saman sijoituksen.

Murto harmitteli sitä, että ensimmäistä kertaa putkilosta kaivettu seiväspakan jäykin väline ei aivan jaksanut lingota häntä 470:n yli. Kolmannella yrityksellä pieni rintakontakti rimaan aiheutti niukan pudotuksen.

- Ei se sijoitusta olisi juuri muuttanut, totesi Murto, joka ylittämällä 470 olisi napannut saman viidennen sijan kuin Tokion olympiakisoista viime kesänä.

Lue lisää: Wilma Murto kertoi ikäviä uutisia: "Sydämeni särkyy"

Sitä sijaa hän olisi jakanut lajin olympiavoittajan ja maailmanmestarin, kreikkalaisen Ekaterini Stefanidin kanssa. Tämän lisäksi edelle hyppäsi eurooppalaisista vain Slovenian Tina Sutej, mikä avaa mielenkiintoisia näkymiä Münchenin EM-kisoihin.

- Laskin, että kaksi, Murto sanoi.

Kärkiduo tuli USA:sta ja kolmonen Australiasta.

Venäläiset hyppääjät eivät Müncheniin pääse, mutta Murron hyvä ystävä, karsinnan verryttelyssä itseään telonut britti Holly Bradshaw lienee Baijerissa elokuun puolivälissä taas iskukykyinen.

- Kunto ei nyt ainakaan laskusuunnassa ole.

Murto oli aiemmin kaudella hypännyt 460 Kuortaneen hallissa, jonne Motonet GP:n seiväskilpailu siirrettiin rankkasateen alta.

Lue lisää: Wilma Murto kertoo kauhunhetkistä seiväshypyn karsinnassa - "Se oli tiukka paikka"

Osallistuminen Eugeneen ylipäätään saati näin kovassa lyönnissä oli jo voitto sinänsä. Murrolta murtui jalkapöydänluu tammikuun lopussa Ranskassa, kun nainen kolautti jalkansa seiväskuopan reunaan. Isku oli raju ja näkymä sumea, kun jalkaa peitti kipsi.

Murto ja valmentaja Jarno Koivunen pohtivat, että EM-kisoihin huippukunto ehditään rakentaa varmasti, mutta Koivunen tiesi urheilijan mukaan jo hyvissä ajoin kevätkesällä, että jalan kunnon puolesta hyvä sijoitus on otettavissa jo Eugenesta. Paluu kesäkuussa kilpailemaan onnistui hienosti.

- En vaan silloin heti uskonut sitä, Murto nauroi.