Melontaharrastuksen suosio on ollut tasaisessa kasvussa koko Suomessa 2000-luvun alusta lähtien. Laji on lisännyt kiinnostustaan myös Etelä-Savossa ja melojia näkyy enemmän myös Keski-Suomen vesistöissä.

Jyväskyläläisen Melanvilauttajat ry:n puheenjohtaja Jari Kovasen mukaan melonnan peruskursseille on nyt tulijoita enemmän, kuin seura pystyy kouluttamaan.

- Viime vuosina SUP-laudat ovat yleistyneet ja se on tuonut selvästi lisää harrastajia melonnan piiriin, Kovanen toteaa.

Suosiosta huolimatta melonnalle tarjottavat palvelut ovat monin paikoin heikkoja.

Kangasniemellä Etelä-Savossa sijaitsevan Puulan Kävijät ry:n melonta- ja retkivastaava Sirpa Malinen sanoo, että harrastajat ovat raportoineet esimerkiksi rantautumispaikkojen pusikoitumisesta.

Malisen ja Kovasen mukaan taukopaikkoja on kunnostettu, mutta esimerkiksi Saarijärven koskireitin nousupaikat Keski-Suomessa ovat jääneet hoitamatta.

Kovanen toivoo, että yleisillä rantautumispaikoilla huomioitaisiin myös melojat. Virkistäytymispaikat on usein suunniteltu Kovasen mukaan vain veneilijöitä varten.

- Olisi hienoa, jos taukopaikoille saisi laitureita, jotka olisivat tukevia ja lähellä veden pintaa. Sellaiseen olisi helppo saapua myös kajakilla tai kanootilla.

Puutteet näkyvät vahvasti myös muualla Suomessa

Suomen melonta- ja soutuliitto ry:n harrastekoordinaattori Kai Lindqvist vastaa puhelimeen melontaretkensä varrelta, kun on ensin päässyt kuuluvuusalueelle.

Hän kertoo tehneensä saman huomion, kuin Keski-Suomessa ja Etelä-Savossa on tehty.

Melojille tarjottavat palvelut ympäri Suomen eivät Lindqvistin mukaan vastaa tämänhetkistä kysyntää. Hän toteaa, että melonta ei vaadi paljoa.

- Aika vähällä pärjätään. Pitää olla paikka, mistä pääsee rantaan ja paikka säilyttää kalustoa. Siinäpä ne, mutta niitä on tällä hetkellä ainakin isoissa kaupungeissa liian vähän. Tilanne hidastaa myös harrastajamäärän kasvua, kun ei ole resursseja.

Lindqvist pohtii palvelujen vähäisyyteen vaikuttaneita tekijöitä ja sanoo, että vaatimattomuuden perinne on saattanut johtaa osaltaan tilanteeseen.

- Pienellä tulee melonnassa hyvin toimeen, mutta sen myötä ei olla ehkä osattu vaatia niitä palveluja, joille tarvetta olisi.

Lisäksi Lindqvist näkee, että uusien taukopaikkojen kuntoon ja uusien rakentamiseen vaikuttaa ylläpitäjien moninaisuus.

- Rahoituksessa ja ylläpidossa on paljon paikallista vaihtelua, kun toimijana voi olla kunnan lisäksi esimerkiksi erilaiset yhdistykset.

Oletko harrastanut melontaa? Kaipaatko parempia palveluita melojille? Voit keskustella aiheesta 19.7. klo 23.00 saakka.