Suomen EM-urakka on analysoitava kriittisesti.

Jenny Danielsson oli heti vaarallinen päästyään Tanskaa vastaan kentälle. IS:n asiantuntijan mukaan on hiusten halkomista, olisiko aikaisempi vaihto johtanut maaliin. Kuva: PETER CZIBORRA / Reuters

Miten Suomi pysyy huippunopeutta kiitävän naisjalkapallojunan kyydissä? Kysymys on ajankohtainen, kun Suomen turnaus EM-kisoissa päättyi myöhään lauantai-iltana kolmanteen tappioon. Maalieroksi jäi tyly 1-8.

Ilta-Sanomien jalkapalloasiantuntija Marko Rajamäki kehuu Helmarien sitoutumista ja työnteon kulttuuria.

- Päävalmentajan valitsema pelitapa oli aika fyysinen, mutta nyt kun vastustajien laatu oli kovempi, niin pelaajat eivät ehtineen ihan niin hyvin vastustajan iholle kuin karsinnoissa. Tahdosta se ei jäänyt kiinni, Rajamäki sanoo.

Turnauksen aikana keskustelu Suomen joukkueen ympärillä pyöri päävalmentaja Anna Signeulin aseman ja taktisten valintojen ympärillä.

EM-kisojen jälkeen suunta on käännettävä menneestä tulevaan, joskin Signeulin viisivuotisen kauden aikaiset valinnat väistämättä määrittävät Helmarien tulevaisuutta.

Vielä koronapandemian takia ylimääräisellä vuodella venyneen EM-projektin aikana tiivis ja yhtenäinen joukkue pysyi täysin samana ennen Saksa-ottelun pakollisia muutoksia.

Vaihtopenkiltä ei ollut asiaa avauskokoonpanoon eikä maajoukkueen ulkopuolelta vaihtopenkille.

- Ollaanko ajateltu jo tulevaisuutta, eikä vain tätä hetkeä? Nämä kaksi asiaa ovat valmentajalle erittäin haastavia: tuottaa tulosta tällä hetkellä ja luoda samalla tulevaa, Rajamäki pohtii.

Saksan Lena Lattweinia vartioinut Heidi Kollanen pääsi irti vasta alkulohkon päätösottelussa. Kuva: Daniela Porcelli / ZUMA

- Se on avainkysymys, onko nuorten sisäänajo onnistunut maksimaalisella tavalla? Se on tärkeämpi kysymys kuin se, tehtiinkö vaihtoja riittävän ajoissa. Sellainen on jälkiviisastelua.

Lue lisää: Kommentti: Anna Signeulin on lähdettävä - muuten tulevaisuus on synkkä

Suomi valui EM-otteluissa makaamaan alas omalle alueelleen, josta matka vastustajan maalille oli valtavan pitkä. Suomi aloitti hyökkäyksensä turnauksessa kaikista kauimpaa vastustajan maalista.

Raskaasta ja vaativasta lähestymistavasta tuli mahdoton, kun Suomen puolustuspeli vielä rakoili.

Rajamäki puhuu Suomen ja huippumaiden pelaajien erottavana tekijänä intensiteetistä eli kyvystä tehdä ratkaisuja pienessä tilassa tai kovassa vauhdissa; yksin tai yhdessä kahden tai kolmen muun pelaajan kanssa.

Kansainvälisen tason vaatimukset ovat samat tyttö- ja poikapuolella. Samojen asioiden kanssa painivat niin tulevat Huuhkajat kuin Helmarit.

- Fyysisten asioiden kehittämisessä ja teknisten taitojen opettamisessa olemme jo aika hyviä. Pelin ymmärtämisessä ja siihen liittyvissä haasteissa ja pelin intensiteetissä on kehitettävää. On nostettava valmentamisen tasoa ja laatua, Rajamäki sanoo viitaten sekä poika- että tyttöpuoleen.

Liiankin tuttu näky Suomen EM-peleissä. Kuvassa vastustajan prässin alla taistelee Nora Heroum. Kuva: PETER CZIBORRA

EM-kisat oli rehellinen osoitus siitä, missä Suomi tällä hetkellä menee. 16 joukkueen EM-mittelöissä Suomi on yksi muiden joukossa, mutta kahdeksan parasta, neljän huippumaan kärjestä puhumattakaan, uhkaavat karata entistä kauemmas.

Mikä avuksi?

- Suomella ei ikinä tule olemaan varaa satsata jalkapalloon poika- tai tyttöpuolella enemmän kuin Saksa, Englanti, tai mikä tahansa muu huippumaa, Rajamäki tietää.

Rajamäen ehdotus on vaativa. Esimerkiksi Kuopion Palloseurassa miesten ja naisten joukkueiden valmennukset tekevät yhteistyötä. Tuloksena KuPSin joukkue on sekä Veikkausliigan että Kansallisen liigan sarjataulukossa ykkösenä.

Vastaava malli voisi olla Suomen etu kiristyvässä kilpailussa. Onnistuessaan hyötyisivät sekä Huuhkajat että Helmarit.

- Kilpailuetu pitää keksiä jostain muualta. Poikapuolella on samanlaisia haasteita kuin tyttöpuolella, joten olisiko kilpailuetua saatavilla yhdistämällä tyttö- ja poikapuolen voimavaroja. Pystyisimmekö tekemään sen yhteistyön paremmin kuin muut? Rajamäki kysyy.