Heta Tuuri, Sini Lällä ja Ella Junnila kisaavat korkeushypyn karsinnassa lauantaina klo 21.10 alkaen. Suorat lähetykset, kohokohdat, kisojen aikataulun, kiinnostavat uutiset ja puheenaiheet löydät Ylen kisasivulta.

Se, että Suomi saa edustajan MM-kisoihin naisten korkeushyppyyn, ei ole itsestäänselvyys. Mutta se, että Eugenen MM-kisoissa suomalaisedustajia lajissa on peräti kolme, on jo historiallista.

Ella Junnila, 23, on nuoresta iästään huolimatta kokenut arvokisakävijä. Sen sijaan MM-joukkueeseen nousseet Heta Tuuri, 27, ja Sini Lällä, 28, valmistautuvat nyt ensimmäisiin aikuisten arvokisoihinsa.

MM-kisapaikka tuli sekä Tuurille että Lällälle hieman yllättäen, sillä heidän päätavoitteensa on ollut vasta elokuun EM-kisoissa. Juhannusviikonlopun Oulun kisan jälkeen kummallekin alkoi kuitenkin valjeta, että myös MM-kisat ovat mahdolliset rankingin kautta. Tuuri oli lopullisessa rankingissa sijalla 29 ja Lällä sijalla 30, kun 32 parasta pääsi mukaan.

Sekä Tuurin että Lällän tie nuorten arvokisaedustajasta aikuisten arvokisadebytantiksi on ollut pitkä, ja myös mutkikas.

- Olen aina halunnut todistaa itselleni, että pystyn kilpailemaan korkealla tasolla. Minulla on takana hankalia kausia ja olen välillä ollut aika syvissä vesissä. Kun miettii, kuinka pitkälle olen tullut, niin tuntuu kyllä hyvältä, Lällä toteaa.

Pettymysten kautta henkistä vahvuutta

Heta Tuuri ja Sini Lällä ovat kilpailleet yhdessä ja toisiaan vastaan jo junioreista lähtien. Molemmat olivat mukana Suomen alle 19-vuotiaiden EM-finaalissa Rietissä, Italiassa. Tuuri pääsi seuraavana vuotena vielä saman ikäluokan MM-kisoihin Eugeneen ja Lällä hyppäsi alle 22-vuotiaiden EM-finaalissa Tallinnassa vuotta myöhemmin, mutta sen jälkeen kaksikko lähes katosi muutamaksi vuodeksi.

Tuuri muutti seitsemän vuotta sitten neljäksi vuodeksi Yhdysvaltoihin. Hän opiskeli Minnesotan yliopistossa ja kilpailukalenteri rakennettiin yliopistourheilun NCAA:n mukaan, joten hänen kuntohuippunsa eivät osuneet kotimaan kisoihin.

Tuuri myöntää, että urheilullisesti Minnesota-aika ei ollut menestys, sillä hänen paras tuloksensa noilta ajoilta oli 182. Tuloksiin vaikutti muun muassa se, että hänen valmentajansa oli enemmänkin heittolajien asiantuntija kuin hyppyvalmentaja.

- Sieltä jäi kuitenkin niitä eväitä, joilla olen pystynyt hyppäämään näitä korkeampia hyppyjä. Oli tosi paljon hyvää, mutta jotkut asiat olisivat voineet mennä toisin, Tuuri pohtii.

Sen lisäksi että Tuuri sai itselleen arkkitehtuurin kandin paperit, oli yliopistoaika hänelle itsenäistymisen ja kasvun aikaa. Urheilijana hän pääsi nauttimaan lähestulkoon täydellisistä olosuhteista, sillä kaikki oli järjestetty valmiiksi: lääkäripalvelut, fysioterapiat, hieronnat, matkustukset ja kilpailut. Urheilijan ei tarvinnut kuin ilmestyä paikalle.

Sen sijaan kommunikointi valmentajan kanssa jäi kaihertamaan.

- Suomessa olen tottunut siihen, että valmentaja on urheilijan tukena ja näkee sen, mitä ulkopuolella tapahtuu. Yhdysvalloissa valmentajat yrittivät turhaan olla auktoriteetteja sen sijaan, että olisivat keskustelleet avoimesti.

Tuuri sanoo kasvaneensa tuona aikana urheilijana paljon henkisesti, ehkä juuri siksi, että matka tarjosi paljon pettymyksiä. Kun valmentajalla oli useita urheilijoita valmennettavanaan, Tuuri joutui selviytymään pettymyksistään itse.

- Ehkä siinä kohtaa olen ymmärtänyt, että tämä on vain urheilua. Urheilu ei ole koko elämä ja osaan nykyään nauttia enemmän. Totta kai vieläkin tulee pettymyksiä, mutta se, miten niistä pääsee yli, on ollut suurin muutos.

Vammakierre ei saanut lopettamaan

Sini Lällä oli mainiossa hyppyvireessä seitsemän vuotta sitten, ja odotukset tulevaan olivat kovat. Seuraavalla hallikaudella alkoi kuitenkin paha vammojen kierre, joka kesti useamman vuoden.

Ensin hänen vasempaan, ponnistavaan jalkaan tuli plantaarifaskiitti eli jalkapohjan jännekalvon rappeuma. Vaiva uusiutui kesän aikana ja aiheutti vasempaan jalkapöytään rasitusosteopatiaa. Lällä sai vammasta aluksi väärän diagnoosin, sillä sen uskottiin olevan vain ruhjevamma, ja tämä viivästytti paranemista.

Kun Lällä oli vihdoin toipunut tästä rasitusmurtuman esiasteesta, hänen polvestaan napsahti pieni nivelside poikki pohjehyppelyharjoituksessa.

- Aina yksi vamma johti toiseen. Ei mitään hirveän vakavia vammoja, mutta sellaisia pieniä, jotka estivät tärkeän hyppelyharjoittelun, Lällä muistelee.

Vaikka vammat turhauttivat, ei Lällä miettinyt lopettamista. Hän halusi, että ura päättyy sitten joskus hänen omalla päätöksellään. Ensimmäistä kertaa hän mietti lopettamista vasta sen jälkeen, kun vammat oli jo selätetty.

- Olin saanut treenata terveenä ja tiesin olevani hyvässä kunnossa, mutta en saanutkaan kesällä mitään aikaiseksi. Silloin olin myymässä piikkareita pois.

Lällää kannatteli kuitenkin tieto siitä, että hänestä löytyy potentiaalia. Kun hän ennen loukkaantumisiaan hyppäsi silloisen ennätyksensä 184, oli hypyssä reilusti ilmaa. Rajat eivät olleet vielä tulleet vastaan.

Pienet, yksinkertaiset asiat vieneet eteenpäin

Sekä Heta Tuuri että Sini Lällä ovat tällä kaudella parantaneet ennätyksiään sekä hallissa että ulkona. Lällän hallitulos 190 on Suomen kaikkien aikojen listalla kolmantena ja Tuurin 188 kahdeksantena. Molemmat ovat hypänneet nyt ulkona 190 ja jakavat tällä kaikkien aikojen listalla kuudetta tilaa.

Molempien ennätyskunnon takaa löytyy pieniä, yksinkertaisia asioita, mutta yksi tärkeimmistä asioista on ollut se, että molemmat ovat päässeet harjoittelemaan viimeiset kolme vuotta terveinä.

Tuurin tekniikkaan on tehty pieniä muutoksia, hänen fyysiset ominaisuutensa ovat menneet eteenpäin ja hän on pystynyt hyödyntämään niitä tekniikassaan. Lisäksi Tuuri kävi viime syksynä henkisen valmennuksen kurssin, jonka oppeja hän on nyt ammentanut niin harjoittelu- kuin kilpakentillä.

- Henkisellä puolella olen pystynyt olemaan paremmin läsnä tekemisessä ja kisasuorittamisessa. Sellainen paine, jota olen itse itselleni joskus luonut, on kadonnut, Tuuri sanoo.

Tuurin valmennuksesta on jo vuosien ajan vastannut Pajulahden liikuntakeskuksen toimitusjohtaja Mikko Levola. Kun Tuuri muutti pari vuotta sitten Turkuun, valmennustiimiin liittyi Susann Sundkvist. Sundkvist voitti omalla urallaan kuusi perättäistä korkeushypyn Suomen mestaruutta ja paranteli Suomen ennätyksiäkin useampaan otteeseen.

Tuurin mukaan Sundkvistin urheilu- ja fysioterapeuttitaustasta on ollut apua, kuten siitä että tämä on voinut olla harjoituksissa paremmin läsnä.

- Hän tietää, mitä korkealta hyppääminen vaatii ja minkälaisia uhrauksia sen eteen täytyy tehdä. Olemme pystyneet löytämään tasapainon myös siihen, ettei urheilua tule liikaa.

Sini Lällän valmennuksesta on vastannut neljä viime vuotta Seppo Haavisto, joka omalla urallaan oli maaottelujen kestoedustaja ja saavutti muun muassa kolme hallimestaruutta ja Suomen ennätyksen.

Kaksikon yhteistyö alkoi puhtaalta pöydältä, sillä Lällä oli tuolloin tervehtynyt vammoistaan, mutta pitkä poissaolo tositoimista oli vienyt tulokset pohjalukemiin. Ensimmäinen vuosi menikin Lällän ominaisuuksien uudelleen rakentamiseen.

Haavisto on löytänyt Lällälle hyvän tavan harjoitella. Hän korostaa valmennuksessaan lajinäkökulmaa ja harjoitteissa mietitään aina, miten se olisi hyvä tehdä korkeushypyn näkökulmasta. Edes peruskuntokaudella, jolloin määräharjoittelua tehdään paljon, ei ajatus saa kadota.

- Kun peruskuntokaudella tehdään määrää ikään kuin "aivottomana", niin nimenomaan silloin pitää olla ajatus mukana, koska toistojen kautta tulee se oikea liikemalli, Lällä muistuttaa.

Junnila ollut hyvä suunnannäyttäjä

Keskinäinen kilpailu on puskenut Heta Tuuria ja Sini Lällää eteenpäin tänäkin kesänä. Siitä hyvänä esimerkkinä on Oulun kilpailu, jossa kaksikko järjesti todellisen trillerin ja jossa Lällä otti rankingia ajatellen tärkeän voiton ennätystuloksellaan.

- Joissain kisoissa se keskinäinen kilpailu on vähän raivostuttavaakin. Mutta tiedän, että jos Sini on tulossa, niin siitä tulee kova kisa ja saan siitä ekstra-adrenaliinia, Tuuri kertoo.

- Siinä ei ole mitään henkilökohtaista, mutta kun tuntee toisen niin hyvin, niin sitä tosiaan haluaa voittaa.

Lällä muistaa vielä aikoja, jolloin tuloksella 180 oli jo kisan kärjessä. Tänä päivänä tilanne on aivan eri, ja etenkin Tuuri on pannut Lällän koville tärkeissä kisoissa.

- Muistan, kun halli-SM-kisoissa tuntui, että Heta meni aina yli niin, että minunkin oli pakko mennä, Lällä muistelee hymyillen ennätyskorkeuteen ja mestaruuteen päättynyttä kisaa.

- On ihan eri tilanne olla yksin hyppäämässä, kun muut ovat jo pudonneet. Kun on koko ajan kilpailua, se vie eteenpäin.

Tuurin mukaan kärkihyppääjät keskustelevat nykyään keskenään, mihin kisoihin osallistuvat, jotta kotimaisista kisoista saadaan tarpeeksi hyvätasoisia eikä hyppääjien tarvitse välttämättä lähteä ulkomaille.

- Ella on ollut hyvä suunnannäyttäjä. Kun näkee, että joku läheltä hyppää niin korkealle, niin huomaa, ettei se ole mahdotonta. Se henkinen este on nyt moneen kertaan rikottu ja oikeastaan taivas on auki, Tuuri kuvailee.

Sekä Tuuri että Lällä uskovat, että Junnila pystyy opastamaan heitä myös MM-kisojen sudenkuoppien ohi. EM-, MM- ja olympiakävijän kokemukset ovat sen verran arvokas etu, että ne kannattaa käyttää. Kaksikko saa ensikertalaisina myös toisistaan arvokasta vertaistukea.

Suomalaishyppääjät lähtevät ensimmäisiin aikuisten arvokisoihin maltillisin odotuksin, sillä he löytyvät kauden maailmanlistalla jaetulta sijalta 38. Molemmat odottavat karsinnassa kovaa korotusohjelmaa, mutta ennätykseen venyminen on heistä mahdollista.

- Tietenkin finaali olisi ihan jättipotti, mutta olen tyytyväinen, jos pystyn keskittymään omaan suorittamiseen. Ettei keskittyminen mene muiden tekemiseen. Jos olen läsnä omassa tekemisessäni, niin silloin pitäisi lentää kyllä korkealta, Tuuri sanoo.

Lällän mielestä jokainen sijoitus, jonka hän parantaa rankingsijoituksestaan, on kotiinpäin. Hän tietää kuntonsa olevan kohdillaan, joten mahdollisuuksia on.

- Lähden sinne nauttimaan, koska olen aina halunnut tuollaisiin isoihin kisoihin. En ole ikinä käynyt Euroopan ulkopuolella, joten kaikki on ihan uutta. Mutta onneksi Heta ja Ella ovat siellä tukenani.

Oletko todellinen penkkiyleisurheilija? Testaa tietosi Ylen Kisapähkinässä, vastaa viisi oikein ja voit voittaa liput Olympiastadionille Ruotsi-otteluun.