Suomen on paras rimpuilla irti Uniperin kaasusotkusta ensi tilassa - ja mieluiten viikon kuluessa, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

Uniperin pääkonttorin seinäsomisteet kirkuvat yhtä kirkasta punaista kuin yhtiön kaasuliiketoiminnan päivittäiset kannattavuusraportit. Kuva: ZUMA / MVPhotos, AFP / Lehtikuva

Saksan kaasumarkkinat ovat jo pahanlaisessa kaaoksessa, mutta eivät silti niin pahassa, ettei kaaos voisi helposti kärjistyä paljon vieläkin pahemmaksi.

Kaasukaaoksen vaikeusaste voi osaltaan ratkaista, ovatko Saksan suurimman energiayhtiön Uniperin kriisiä ratkovat neuvottelut ja kiistat vain vaikeita - vai kärjistyvätkö ne mahdottoman vaikeiksi.

Uniperin kriisin ankaruus voi puolestaan vaikuttaa siihen, kuinka vaikeata ja kuinka kallista suomalaisen Fortumin ja Suomen valtion on rimpuilla eroon sotkusta.

Se on viime päivinä käynyt selväksi, että rimpuilematta tai tappioitta Fortum ja Suomen valtio tuskin pääsevät Saksan kaasukriisistä eroon, sillä Fortum on Uniperin emoyhtiö ja valtio taas Fortumin enemmistöomistaja.

Mutta siihen on ehkä vielä mahdollista vaikuttaa, kuinka kipeästi irtautuminen kirpaisee. Aika käy kuitenkin vähiin.

Yksi kriittinen määräaika lähestyy vain viikon kuluessa, ehkä jo ensi viikon torstaina. Siihen mennessä Suomen olisi paras päästä irti pahimmasta pinteestä.

Ensi torstai on takaraja, johon mennessä Venäjältä Itämeren pohjalla Saksaan johtavan Nord Stream I -kaasuputken vuosihuollon on määrä päättyä.

Silloin selvinnee, palauttaako Venäjä putken kaasuvirran normaaliksi tai edes huoltoseisokkia edeltäneelle vajaateholle - vai pysyvätkö kaasuhanat kiinni.

Nord Stream -putken pitäminen suljettuna ja mahdollisesti muidenkin Saksaan vievien kaasuvirtojen katkaiseminen olisi Venäjän tehokas tapa aiheuttaa vahinkoa Saksalle ja samalla useille muillekin EU-maille.

Kaasukiristys olisi äärimmäinen mutta ennemmin todennäköinen kuin epätodennäköinen käänne, sillä meneillään on EU-maiden ja Venäjän välinen energiasota, jossa vastapuolet pyrkivät varta vasten aiheuttamaan vahinkoa toisilleen.

Uniper on joutunut tämän energiasodan tulilinjalle, sillä se on Saksan ja samalla koko Euroopan suurin venäläisen maakaasun jakelija.

Yhtiö on vuosien ajan ostanut venäläistä kaasua halvalla ja myynyt sitä asiakkailleen kalliimmalla. Keväällä kaava kääntyi päälaelleen, kun Venäjä alkoi rajoittaa kaasutoimituksiaan. Sen jälkeen Uniper on joutunut hankkimaan monin verroin kalliimpaa pörssikaasua tilalle kiinteähintaisten jakelusitoumustensa täyttämiseksi.

Venäjä on vasta vähentänyt kaasutoimituksensa vajaaseen puoleen sovitusta, mutta Uniper on silti kärsinyt kymmenien miljoonien eurojen päivittäiset tappiot - ja nyttemmin jo vaarassa kaatua.

Yhtiön - ja koko Saksan kaasumarkkinoiden - tähänastiset vaikeudet ovat silti kevyttä harjoittelua siihen verrattuna, mitä tapahtuu, jos venäläisen kaasun tulo lakkaa kokonaan.

Jos Venäjä katkaisee kaasuvirran Saksaan, siitä alkaa maan energiahuollon ja heti perään koko talouden painajainen.

Venäjän täyden kaasusulun jälkeen Uniperin päivittäiset tappiot lähes kaksinkertaistuisivat, vaikka jostain muualta tilalle haalittavan kaasun hinta pysyisi ennallaan. Todennäköisesti tappiot kasvaisivat vielä jyrkemmin, sillä Saksaan nopeasti tuotavissa olevaa maakaasua ei ole missään tarvittavaa määrää, ja siksi kaasun paniikkiostot voisivat tempaista hinnan - ja tappiot - vaikka kuinka jyrkkään nousuun.

Mikä keljuinta, Venäjän täysi kaasusulku ei pelkästään tempaisi kaasun hintaa nykyistäkin korkeammaksi, vaan sulusta seuraisi kalliinkin kaasun niukkuutta ja säännöstelyä viimeistään ensi talven lämmityskaudella.

Mitä pahemmaksi ja mitä kalliimmaksi Saksan kaasukriisi kärjistyy sitä vaikeammaksi kriisin ratkominen käy Saksan hallitukselle - ja sitä kovemmaksi käy Saksan paine sälyttää kustannuksia Suomenkin piikkiin.

Siksi Fortumin ja Suomen valtion lienee paras rimpuilla irti Uniperin ja Saksan kaasukaaoksesta ennen kuin se muuttuu painajaiseksi. Esimerkiksi ensi torstaihin mennessä.