Palkkioerojen perusteleminen kaupallisella arvolla on löysää etenkin, kun ottaa huomioon miesten jalkapallon pitkän ja naisten pelin ei niin pitkän historian, kirjoittaa Jaakko Tiira.

Kuva: LAURENCE GRIFFITHS, Emmi Korhonen / Lehtikuva

Isketään luvut pöytään.

Palloliitto nettosi Huuhkajien viime kesän EM-turnaukseen osallistumisesta 9,25 miljoonan euron palkintorahat. Päälle tuli vielä miljoonan euron bonus dramaattisen avauspelin Tanska-voitosta.

Helmarien EM-paikasta Uefa siirsi Palloliitolle 600?000 euroa palkintorahaa.

Uefan miesten EM-kisoihin osallistuneiden maiden kesken jaettu palkintorahapotti oli kokonaisuudessaan 331 miljoonan euron suuruinen. Turnauksen voittanut Italia sai Wembleyltä matkaan mestaruuspokaalin lisäksi yhteensä 34 miljoonan euroa kahisevaa.

Heinäkuun lopussa pelattava naisten EM-finaali pelataan samaisella stadionilla. Turnauksen voittaja saa palkintorahaa noin kaksi miljoonaa euroa. Uefan naisten kisoissa jakama kokonaispotti on suuruudeltaan 16 miljoonaa euroa.

Palkintoraha on toki kaksinkertainen verrattuna viisi vuotta sitten pelattuihin EM-kisoihin Hollannissa, mutta silti vain 5 prosenttia miesten EM-karkeloiden vastaavasta potista. Miehissä jakajia oli toki kahdeksan joukkuetta enemmän, mutta ero on silti mittava.

Järisyttävä ero selittyy turnausten keräämillä tuloilla.

Naisten jalkapallo on kokenut viime vuosina räjähdysmäisen kasvun, kun Euroopan suurseurat ovat ryhtyneet satsaamaan myös naisten joukkueisiin.

Kun naisten EM-kisat pelattiin edellisen kerran Englannissa vuonna 2005, emäntämaa kohtasi avausottelussaan Suomen. Manchester Cityn kotistadionin lehtereille oli saapunut 29?000 silmäparia.

Tänä kesänä niin ikään Manchesterissa, mutta kaupungin länsipuolella jättimäisellä Old Traffordilla pelattua kisa-avausta todisti liki 70?000 katsojaa.

Jo ennen EM-turnausta naisten peleissä murskattiin yleisöennätyksiä. Huippuna erottui Barcelonan ja Real Madridin välinen Mestarien liigan puolivälierä. Camp Noulle oli ahtautunut yli 91?000 katsojaa.

Digiaikana jalkapallolle kultaisia munia hautova hanhi ei kuitenkaan ole ottelulipusta maksava katsoja, vaan televisioruudun takana oleva massa. Ja juuri tv-raha tekee miesten turnauksesta niin paljon kaupallisesti arvokkaamman.

Kysyn silti, onko järisyttävää eroa miehille ja naisille maksetuissa palkintorahoissa perusteltua selittää kaupallisella arvolla.

Korostan kysymykseni painokkuutta lisäämällä, että kyseessä on maanosan kattojärjestö ja maajoukkueturnaus, joista yksikään pelaaja ei tienaa elantoaan.

Palkkioerojen perusteleminen kaupallisella arvolla on löysää etenkin, kun ottaa huomioon miesten jalkapallon pitkän ja naisten pelin ei niin pitkän historian.

Miehet pelasivat ensimmäisen MM-turnauksen jo maailmansotien välisenä aikana. Uruguay juhli maailmanmestaruutta vuoden 1930 kotikisoissaan. Ensimmäinen naisten MM-turnaus taas pelattiin vasta vuonna 1991.

Ensimmäisten miesten ja naisten MM-kisojen välissä Berliinin muuri ehdittiin rakentaa ja purkaa, brassilegenda Pele syntyi (1940), voitti kolme maailmanmestaruutta ja lopetti, Urho Kekkonen toimi loputtomalta tuntuneen 25 vuoden ajanjakson Suomen presidenttinä.

Seurajoukkuepuolella Mestarien liigan edeltäjä Eurooppa-cup käynnistyi jo vuonna 1955. Naisten Mestarien liiga starttasi Uefa Women's Cupina vuonna 2001.

Asetelma ei siis ole se, että miehet ja naiset olisivat kehittyneet rinta rinnan, vaan naisten peli tulee vuosikymmeniä perässä.

Uefa on toki satsannut naisten peliin, jonka suosio on räjähdysmäisessä kasvussa.

EM-turnauksen pelaajabonusten kanssa se olisi kuitenkin voinut tehdä enemmän. Sen olisi pitänyt tehdä enemmän.

Huomattavasti miehiä pienempiä palkkoja ansaitseville naisille maajoukkuebonuksella on isompi merkitys kuin luksusautoilla ajaville futismiljonääreille.

Siksi palkintorahojen 20-kertainen ero ja sen perusteleminen kaupallisella arvolla, ilman sukupuolten välisen lajihistorian huomioimista, näyttää epäreilulta.