Tallettaja nukkuu yönsä levollisemmin kuin trendikkäämpi, mutta äkisti köyhtynyt osakesijoittaja, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

Pörssien kurssiromahdukset kuluttavat sijoittajien varallisuutta ja hermoja. Tallettajan varat ovat paremmassa turvassa - ja yöunet levollisempia. Kuva: Spencer Platt / AFP / Lehtikuva

Kukapa ei olisi kuullut "taloustotuutta", jonka mukaan talletuksen arvo sulaa mutta osakesijoituksen arvo säilyy kovaksi kiihtyvän inflaation aikaan?

Ja kukapa ei olisi kuullut - tai itsekin kuuluttanut - tollojen tallettajien laiskuutta tai laiskojen tallettajien tolloutta - ja osakesijoittajien valistunutta viisautta?

Toki osa tallettajista voi olla vaikka kuinka laiskoja ja osa varmaan tollojakin, ja samoin osakesijoittajista osa voi olla kuinka valistuneita ja viisaita tahansa.

Mutta nuo piirteet ja taipumukset eivät kerro mitään siitä, miten minkäkinlaiset säästöt tai sijoitukset kestävät inflaation kiihtymistä.

Toisinaan käy tyystin toisin kuin uskomusten perusteella piti käydä. Juuri nyt myytti tallettajan tolloudesta näyttää olevan melko kaukana todesta.

Viime kuukausina inflaatio on kiihtynyt vuosikausiin kovimpaan vauhtiinsa meillä ja monin paikoin maailmalla. Suomessakin kuluttajahintojen nousu huitelee jo liki kahdeksan prosentin vuosivauhtia.

Mutta kumpi onkaan kärsinyt inflaation kiihtymisen aikaan raskaammin ja ehkä nukkunut yönsä levottomammin, tallettaja vai osakesijoittaja?

Vastaus selviää parilla yksinkertaisella laskuharjoituksella, joilla verrataan talletuksen ja pörssisijoituksen sujumista alkuvuoden kovan inflaatiokiihdytyksen aikaan.

Olkoon esimerkkisumma vaikkapa sata tuhatta euroa, joskin toki saman laskuharjoituksen voi aivan yhtä hyvin tehdä sadankin euron summalla.

Kuinka hyvin tai huonosti on käynyt, sen ratkaiskoon talletuksen ja osakesijoituksen arvonkehitys vuoden alusta näihin päiviin. Eli kuinka paljon talletuksesta tai sijoituksesta jää käteen, kun vuoden alussa talletettu tai sijoitettu summa nostetaan runsasta puolta vuotta myöhemmin käyttöön.

Tallettaja vetää vaikeuksitta pidemmän korren, sillä vuoden alussa tilille pantu sadan tuhannen euron summa on tänään tililtä nostettaessa eurolleen saman suuruinen - eli sata tuhatta euroa.

Osakesijoittaja sen sijaan jää nuolemaan näppejään, sillä vuoden alussa Helsingin pörssiin (yleisindeksin mukaan) sijoitettu sadan tuhannen euron summasta on viime kuukausien kovan kurssilaskun jälkeen suurin piirtein 20 prosenttia vähemmän - eli ei sataa tuhatta vaan noin 80?000 euroa.

Tallettajan tililleen "tienaama" nollakorko on toki vähemmän kuin talletuksen inflaation takia kärsimä ostovoiman ehtyminen, mutta se on silti pienempi murhe kuin osakesijoittaja kärsimä parinkymmenen prosentin nimellistappio - ja vielä inflaatiosta koitunut ostovoiman menetys päälle.

Toki tällainen vertailu voi vaikuttaa epäreilulta ja hölmöltäkin, sillä osakesijoituksia olisi juuri satunnaisten kurssivaihteluiden takia paras harkita vain pitkäaikaisiin sijoitustarkoituksiin.

Käytännössä vertailua voi puoltaakin, sillä viime vuosina osakesijoittajien mielenkiinto ja toimet ovat korostuneesti kohdistuneet juuri lyhytaikaiseen kurssivaihteluun ja kaupankäyntiin.

Eikä talletuksia puoltava tarkastelu ole aivan hölmö aina ja välttämättä pitkänkään ajan kuluessa.

Vaikka perusoletuksen mukaan osakesijoitukset tuottavat vuosien ja vuosikymmenten mittaan yleensä karttuisamman tuloksen kuin talletukset, voi tällaisen oletuksen toteen käyminen vaatia enemmän aikaa kuin osakesijoittajan hermot ja talous kestävät.

Edellisen kovan inflaatiokauden, 1970-luvun, mittaan sijoittajat kautta läntisen maailman kärsivät raskaimpia nimellis- ja reaalitappioita osakkeissa ja pitkäaikaisissa velkakirjoissa, mutta pienimpiä menetyksiä talletuksissa ja muissa rahamarkkinasijoituksissa.

Osakkeissa ei itsessään ole minkäänlaista automaattista piirrettä, joka suojaisi sijoittajaa inflaation haitoilta.

Siksi osakesijoitusten inflaatiosuoja on ennemmin oletus ja toive kuin ominaisuus. Oletus on toki perusteltu, mutta se perustuu pörssiyritysten pyrkimykseen suojautua kustannusten nousulta omia myyntihintojaan ja -tuottojaan kohentamalla. Tämä voi onnistua mutta kuinka hyvin ja kuinka nopeasti, siitä ei ole ennalta varmuutta.

Paraikaa niin kuin ankaralla 1970-luvullakin pörssiyhtiöillä voi olla vaikeuksia nostaa hintojaan ja suojella kannattavuuttaan, sillä meneillään on taloutta heikentävä kustannusinflaatio eikä suinkaan vahvasta talouskasvusta koitunut kysyntäinflaatio.

Tämä ei sinänsä kerro, miten ja mihin itse kunkin on viisainta säilöä tai sijoittaa säästöjään. Mutta ei tuota valintaa kannattane tehdä silläkään perusteella, kuka on joidenkin uskomusten mukaan tollo ja kuka trendikäs.