Suomalainen uskoi maailman olevan sellainen, että kaikki muuttuu aina paremmaksi, kirjoittaa kolumnisti Jyrki Lehtola.

Jorma Eton mukaan "suomalainen on sellainen joka vastaa kun ei kysytä/ kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään".

Bertolt Brechtille "suomalaiset ovat kansa, joka vaikenee kahdella kielellä."

Nykysuomalainen määrittelee itsensä ilmaisulla "1/x". Se tarkoittaa, että tulossa on moniosainen twiitti, koska 280 merkkiä ei riitä suomalaiselle, joka vaihtoi vaikenemisensa toivoon, että tuolla jossain joku odottaa sanojani, jotka muut ovat jo sanoneet.

Uuden ajan suomalainen ei vaikene, vaan hölisee noin kolmella kielellä, ja siksi 5,5 miljoonan asukkaan maassa asuu 1,8 miljoonaa rohkeaa visionääriä: konsulttia, muutoksen tekijää, lobbaria, asiantuntijaa jne. Ne kertovat, että muutos on ainoa pysyvä tila, ja siksi Postista tuli Itella, josta tuli Posti, joka katosi, koska munakasta ei voi valmistaa rikkomatta kanalaa.

Visionääri on moderni suomalainen, joka puhuu toisen suomalaisen niin pyörryksiin, että tuntuu niin kuin häntä olisi vihdoinkin kuunneltu ja ymmärretty. Sen seurauksena suomalaiselle on rakennettu kasoittain digitaalisia palveluportaaleja, jonne iäkkäillä ei ole asiaa ja joista selviäminen ajaa terveimmätkin kohti vahvempaa lääkitystä, mikä ei onnistu, koska Maisaa ei erota Omakannasta, toisaalta mitä väliä, palkanmaksuohjelmistot eivät toimi, niin tilillä ei ole rahaa lääkkeisiin.

Visionääri uskoo alustatalouden voittoon ihmisestä, etenkin jos tuo ihminen on maahan muuttanut Uber-kuski, jonka heikkoa kielitaitoa ja hätää hyödyntämällä voi sekä matkustaa halvalla että tuntea olonsa hyväntekijäksi, eivätkä alustatalous, visionääri tai asiakas ole koskaan rikollisia, vain ihminen, joka joutuu palvelemaan niitä kaikkia.

Fortum teki sitä, mitä sähköyhtiöt tekivät ennen kuin visionääri kertoi, että kehitys on testi siitä, kuinka hajalle kaiken voi saada. Se tuotti ja jakoi sähköä.

Tylsäähän tuollainen on. Siksi Fortum alkoi palvella asiakkaiden sijasta johtajiaan, myydä itseään palasiksi ja shoppailla maailmalla olettaen, että kaikki kyllä sujuu, jos on sekakäyttäjän visiot tulevaisuudesta. Sähkönsiirron Fortum myi kansainvälisille sijoittajille, jotka halusivat suomalaisille parasta niin, että yhden sähkölaskun sijasta suomalainen sai niitä kaksi.

Suuria päätöksiä tehtiin, koska suomalainen uskoi maailman olevan sellainen, että kaikki muuttuu aina paremmaksi. Kun niin ei käynytkään, suomalainen joutui taas katsomaan Saksan ja Venäjän suuntaan löytääkseen syyn sille, mitä on tehnyt.

Sellaista se on! Nyt visionäärit ovat hetkeksi vaienneet, eivät vastaa, kun kysytään, vaikka ennen ne istuivat radiossa, televisiossa, Suomi Areenalla pauhaamassa uudesta Suomesta, ja ne muut suomalaiset googlaavat talvea pelätessään "maailman lämpimintä makuupussia" tai maksavat sakkoja siitä, että yrittivät elättää itsensä kuskaamalla visionäärejä pitkin Helsinkiä.

Kirjoittaja on kirjailija ja käsikirjoittaja.