Taksilain huonosta toimivuudesta on dokumentoitu riittävästi. Nyt on korjaamisen aika.

Anne Berner aloitti uuden taksiajan Suomessa ollessaan liikenneministerinä. Nykyinen ministeri Timo Harakka on tuonut lakiin jo joitakin uudistuksia. Kuva: Lehtikuva

Kenelläpä ei olisi ikävää kokemusta pääkaupunkiseudun taksikyydeistä.

Huonoa palvelua, epäselvyyttä hinnoista ja perillekään ei osata ilman neuvomista - navigaattoreista huolimatta. Ilta-Sanomien tekemä vertailu (9.7.) todisti, että pahimmat pelot taksilain seurauksista ovat toteutuneet täysimääräisinä eikä korjauksia epäkohtiin ole tullut.

IS:n testiryhmä ajoi yhteensä kymmenen matkaa Helsingin rautatieaseman ja Helsinki-Vantaan lentoaseman välillä niin, että joka toinen matka suuntautui rautatieasemalta lentoasemalle ja joka toinen päinvastaiseen suuntaan. Matkaa kohteiden välille kertyy noin 20 kilometriä.

Hintahaarukka matkoissa oli huomattava.

Kallein matka maksoi 96,20 euroa, kun taas halvin 38 euroa. Keskimääräinen matkan hinta oli 59,84 euroa. Lisäksi selvityksessä törmättiin huonoon palveluun ja siihen, että taksi ei löydä perille, vaikka kyseessä oli kohtalaisen yleinen ja tuttu reitti: keskustan rautatieasemalta lentokentälle Vantaalle.

Lue lisää: Kyytiin repimistä, treffi­pyyntöjä ja jopa lähes 60 euron hintaero - IS ajoi saman matkan 10 kertaa taksilla Helsingissä

Taksilaki täyttää heinäkuussa neljä vuotta.

Juha Sipilän (kesk) hallituksen ja varsinkin sen liikenne- ja viestintäministerin Anne Bernerin läpirunnoman uudistuksen piti parantaa kilpailua, palvelun laatua ja taksin saatavuutta. Jo pitkään on näyttänyt siltä, että uudistus on hyvä paitsi, että se ei tuonut hintakilpailua eikä parantanut taksimatkan laatua, ei varsinkaan suurissa kaupungeissa. Taksilain perusperiaatteet ja se, miten toimitaan vaikkapa lentoasemalla ovat jääneet hämäriksi asiakkaille eli turisteille ja kotimaan matkailijoille ja ilmeisesti myös valtaosalle kuljettajista, jotka tappelevat asiakkaista tolpilla - vapaan markkinatalouden nimissä.

Joillekin asiakkaille taksin hakeminen alkaa olla jopa pelottava kokemus.

Jos kuskien käsirysyn läpi pääsee taksiin, jossa kohtaa epäasiallista käytöstä, eikä matkan hintakaan tyydytä, ei kai voida puhua mistään onnistuneesta, asiakkaan lähtökohdat huomioon ottavasta liikennepalvelusta.

Poliitikot ovat ennenkin tehneet järjettömiä uudistuksia, jotka on vähin äänin haudattu tai ne ovat jääneet kuolleiksi kirjaimiksi. Huonoksi paljastunut taksilaki on siinä mielessä hankala uudistus, että se vaikuttaa keskuudessamme joka ikinen päivä.

Nykyisen hallituksen liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka (sd) lupasi uudistuksia ja niitä onkin saatu: lupa-asioita on tiukennettu ja kelpoisuusvaatimuksia täsmennetty. Ne ovat kuitenkin vain hienosäätöä, huono lakiuudistus ei paremmaksi muutu viilailemalla yksityiskohtia. Taksiliiton puheenjohtaja Kai Andersson sanoikin Ilta-Sanomissa, että taksilupien myöntämistä pitäisi edelleen tiukentaa.

Taksilain toimivuus on varmasti vaaliteema ensi kevään eduskuntavaaleissa. Taksiuudistuksen onnistuminen on siinä mielessä hyvä vaaliaihe, että se yhdistää sekä Sipilän porvarihallitusta että Sanna Marinin (sd) vihervasemmistolaista liittoumaa: Sipilä sääti ja Marinin hallitus lupasi korjauksia. Mikään puolue ei pääse tästä kuin koira veräjästä.

Taksitolpilla odotellaan vihdoinkin tarttumista lain epäkohtiin, joita on dokumentoitu riittävästi.