Syyskuussa hämeenlinnalainen valjakkoajaja Talvikki Järvinen pakkaa hevosensa Danser T:n eli Tanen, vaunut, heinät, juhlapuvun ja kaiken muun tarvittavan kuljetusautoon ja kääntää keulan kohti Ranskaa.

Järvinen ja Danser T kuuluvat valjakkoajon maailman huippuihin. Seuraavaksi tähtäimessä ovat Ranskan MM-kilpailut syyskussa.

Vielä nyt renkolaisella Pollepuiston tallilla on hiljaista. Järvinen ja Danser T hengähtävät hetken. Pari voitti viime viikolla suomenmestaruuden ylivoimaisesti ja viidennettä kertaa.

Järvinen on ratsastuksen kansainvälisen lajiliiton FEI:n maailmanrankingissa sijalla viisi. Se on tulos, joka vaatii paljon sekä ajurilta että hevoselta.

- Olen oppinut, että hevonen ei osaa lukea ajatuksiani. Sille pitää kertoa asiat hyvissä ajoin selkeästi ja jämäkästi, mutta samalla mahdollisimman pehmeästi. Haasteena on, että keinoja kommunikointiin on vähemmän kuin esimerkiksi ratsastaessa. Käytössä ovat vain ohjat, ääni ja ajopiiska, Järvinen sanoo.

Hevosen pitää olla valmistautunut kilpailuihin kunnolla. Pitää harjoitella monipuolisesti ja hallita erilaisia tilanteita.

- Nyt treenataan esimerkiksi vesiesteitä, jotka ovat olleet Danser T:lle hankalia. Se menee veteen mielellään, mutta kun esteellä pitäisi suorittaa jotain, jännitys iskee. Esteiden harjoittelupaikkojakaan ei ole monia, Järvinen kertoo.

Huipulle pelkoa uhmaten

Järvinen toimii päivät Hämeenlinnan kaupungin eläinlääkärinä. Vapaalla on valjakkojen aika.

Valjakkoajo vaatii sekä taitoa että henkistä kanttia. Hevosen pitää olla hyvässä kunnossa, monipuolinen, rento uudessa ympäristössä, tottunut vaunuihin. Ajajan täytyy hallita laji.

- Hevonen tuntee ajurin jännityksen. Kyllä hevonen tietää, kun lähdetään kisoihin, Järvinen sanoo.

Kaksikko harjoittelee Pollepuiston tallilla ja kiertää pienemmissä kisoissa.

- Meillä on tallilla pitkä rata maastossa. Käymme myös kouluratsastamassa ja kilpailuissa eri puolilla Suomea, jotta hevonen tottuisi erilaisiin ympäristöihin.

Danser T on ollut Järvisen kisakaverina jo kaksitoista vuotta, ulkomaita parivaljakko on kiertänyt kahdeksan vuotta. Tällä kaudella ulkomaan kilpailuissa on mennyt hyvin, myös uusissa paikoissa.

Se on ollut yhdenlainen voitto.

- Tane on ihmisystävällinen ja seurallinen, mutta myös säikky ja reagoi ympäristöön vahvasti. Se jännittää uusia paikkoja ja ääniä. Olemme joutuneet opiskelemaan uuteen paikkaan menoa kantapään kautta. Jokainen kilpailu on sille aina kuin uusi.

Harvinaisen lajin lumoissa

Järvinen innostui valjakkoajosta reilut viisitoista vuotta sitten. Hevosia hänellä oli ollut aiemminkin, valjakot hän löysi sisarensa hankkiman puoliverisen myötä.

Pian valmentajaksi löytyi hollantilainen Rudolf Pestman, ja Järvinen pääsi mukaan lajin suomalaisen uranuurtajan Rolf Simonsénin ryhmään. Nyt hän ajaa myös maajoukkueessa, jota valmentaa Christian Iseli.

Valjakkoajo yhdistää perinnettä, tekniikkaa ja vauhtia. Kaksi kolmesta osakilpailusta ajetaan erityisillä juhlavaunuilla ja vanhaan tyyliin pukeutuen. Kun kisa alkaa, vaunuissa palavat kynttilälyhdyt.

- Perinteet ovat osa lajia ja osa sen viehätystä. Eihän sitä muualla pääsisi isoja hattuja käyttämään. Teetin aluksi villaisen hameen ja takin sekä kilpaluissa pakollisen esiliinan. Sen tehtävä oli ennen vanhaan suojata juhlavaatteita ohjaimien lialta ja rasvalta.

Juhlavaunut näyttävät vanhoilta, mutta hyödyntävät modernia tekniikkaa.

- Vaunut on räätälöity ajalle ja hevoselle. Niissä on myös levyjarrut, jousitukset ja muita hienouksia, Järvinen sanoo.

Matkalle lähdettävä viikkoa ennen kisaa

Lähtö ulkomaan kisoihin ei ole ihan pieni asia. Euroopan kisoihin täytyy lähteä jo reilu viikko ennen kilpailua. Mukana omassa autossa kulkevat niin hevoset, ihmiset, vaunut kuin heinätkin.

Ranskaankin Järvinen aikoo ajaa itse.

- Olisihan se ylellistä, jos joku tulisi kuskaamaan, hän nauraa.

Danser T:n elämä ei ole pelkkää treeniä ja kisaa. Se tarvitsee myös omaa rauhaa, aikaa olla tavallinen hevonen. Sen pitää saada ulkoilla isossa tarhassa kavereidensa kanssa, että se voi suorittaa huipulla.

- Hevonen ei ole urheiluväline, sitä ei voi laittaa kaappiin suorituksen jälkeen. Vaadin hevoseltani paljon, myös minun pitää antaa sille paljon. Luottamuksen rakentamiseksi sen kanssa pitää viettää aikaa muulloinkin kuin töitä tehdessä, Järvinen sanoo.