Olavi Virran kuolemasta tulee ensi viikolla kuluneeksi 50 vuotta.

Virta syntyi Särkilahden kylässä Riuttalan torpan saunassa vuonna 1915. Hän oli juopon suutarin ja ompelijan ainoa lapsi. Kuva: Sanoma

Ei tarvitse miettiä kahdesti, kenestä Veikko Lavi laulaa kappaleessaan Tangokuningas: "Hän oli kerran suuri tangokuningas / ja maamme tanssipaikkain valtias".

Olavi Virta oli ylitse muiden. Mies ja ääni. Virrasta puhuttiin tangokuninkaana vuosikymmeniä ennen kuin ensimmäinen sellainen valittiin virallisesti Seinäjoella.

Ja on puhuttu sen jälkeenkin. Virta on ollut ylittämätön esikuva yhä uusille sukupolville. Hänen kuolemattomiksi nousseiden laulujen lista on loputon: Hopeinen kuu, Poika varjoiselta kujalta, Tulisuudelma, La Cumparsita, Tähti ja meripoika, Hurmio...

Virta oli myös elokuvatähti ja liikemies. Hän oli sodanjälkeisen Suomen kasvo, menestyvä viihdyttäjä.

Sodan aikana Virta toimi esiintyjänä ja kuuluttajana Kannaksen rintamaradiossa. Sodanjälkeinen Suomi janosi menestystarinoita, ja punavangin poika Olavi Virta oli vastaus kansan kaipuuseen.

Virran suuruuden aikaa olivat 1940- ja 1950-luvut. Seuraava vuosikymmen toi tullessaan roppakaupalla murheita.

Avioeron, avokätisen rahankäytön aiheuttamia taloudellisia huolia, haukkumanimen "laulava lihapulla", kasvavan alkoholinkäytön, diabeteksen.

Virta oli vasta viisissäkymmenissä, mutta auttamatta uransa ja valitettavasti myös elämänsä ehtoopuolella. Syntyi vielä muutama levytys: Punaiset lehdet, Leirinuotiolla ja Kultainen nuoruus.

Seurasi muutto Tampereelle, alivuokralaiseksi. Viimeiset vuodet Virta oli tamperelaisen leskirouva Hulda Simulan hoidossa. Elämä oli köyhää ja niukkaa.

14. heinäkuuta 1972 tangokuningas siirtyi ajasta ikuisuuteen. Virta oli kuollessaan 57-vuotias.

Kultaisten vuosien jälkeen Virran ura syöksyi jyrkkään alamäkeen. Miestä jumaloinut yleisö käänsi hänelle selkänsä, levyjen myynti romahti, eikä alkoholisoitunutta tähteä haluttu enää keikoille.

Virran elämä oli kuin varkain ajautunut syöksykierteeseen, joka paheni jokaisen juodun drinkin myötä. Alkoholi oli Virralle lohduttaja, ystävä, joka ei koskaan jättänyt.

Virta uskoi kuitenkin vakaasti, että pystyisi lopettamaan juomisen milloin halusi. Ja niin hän lopettikin ja pysyi selvin päin pitkiä aikoja.

Raittius ei kuitenkaan kestänyt.

Vuonna 1962 Virta sai ensimmäinen sairauskohtauksen ja hänellä todettiin aikuisiän diabetes ja maksakirroosi. Virta kärsi kahden kuukauden vankeustuomion rattijuopumuksesta. Kuva: Kari Santala

Ilomantsin työväentalossa 16. maaliskuuta 1959 Olavi Virran onni kääntyi.

Hänen yhtyeensä hanuristi oli niin humalassa, ettei kyennyt enää soittamaan, joten laulajan oli keskeytettävä keikka.

Huhumylly alkoi pyöriä, ja kuulopuheista syntyi lehtijuttuja. Yhdessä artikkelissa kerrottiin - tosin virheellisesti - että Virta ja illan toisena solistina ollut 17-vuotias nainen olivat niin humalassa, etteivät he kyenneet esiintymään.

Jutussa Virtaa kutsuttiin vieläpä "laulavaksi lihapullaksi". Nimitys viittasi sekä Virran lihoneeseen ulkomuotoon että lempiruokaan.

Villeimmissä huhuissa Virran väitettiin jopa varastaneen keikkapaikan kassan.

Muusikkojen liitto puolusti Virtaa vastineella. Samassa yhteydessä julkaistiin kuitenkin myös Ilomantsin apulaisnimismiehen lausunto, jonka mukaan Virta oli ollut ympäripäissään.

Skandaali oli valmis. Laulajan konkurssia pelänneet velkojat alkoivat kiivaasti perätä saataviaan.

Yleisradio pani soittokieltoon Virran tuoreen singlen, Balladi Tom Dooleysta, josta odotettiin hittiä.

Sellaiseen "Ola" ei ollut tottunut. Hän putosi korkealta.

Esiintymisistä ja Virran muista liiketoimista kertyi muhkeat tulot, mutta taloudenhallinta ei ollut kiivasluontoisen tähden vahvuus. -?Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee, Virran tytär muistelee isänsä huikanneen huolettomasti. Kuva: Kari Santala

Miestä jumaloinut yleisö käänsi Virralle selkänsä, levyjen myynti romahti, eikä alkoholisoitunutta tähteä haluttu enää keikoille. Virralle saatettiin huutaa kesken keikan: "Helvetin rapajuoppo, mee muualle sieltä."

Rahavirrat tyrehtyivät ja velat menivät perintään. Omaisuus myytiin pakkohuutokaupassa pilkkahintaan.

-?Vieköön ne pirulaiset vaikka suurimman osan minusta, mutta yhtä ne eivät saa! Ääneni on minun, sen aion pitää, eikä sitä voi kukaan minulta viedä, Virran tiedetään jyrisseen.

Suomen suurimman iskelmätähden maine oli mennyttä, eivätkä alituiset skandaalit auttaneet maineen parantamisessa. Vauhtisokea Virta eli kaikki tai ei mitään -mentaliteetilla. Rankka työ vaati rankat huvit. Virta poltti kynttilää molemmissa päistä eikä pystynyt hidastamaan.

Monet esiintyvät taiteilijat ovat kertoneet kamppailevansa keikanjälkeisen apatian kanssa. Kun valot sammuvat ja esirippu sulkeutuu, jää artisti yksin ajatustensa kanssa. Näin kävi myös Olavi Virralle, joka kertoi vaimolleen vain alkoholin auttavan hänet pois pohjattomasta synkkyydestä. Kuva: Teppo Lipasti

Virran elämäntyyli ja erityisesti alamäki kiinnosti lehdistöä valtavasti hänen elinaikanaan.

Olavi Virta -harrastaja Jouni Luttinen kertoi Ylelle vuonna 2014, että kirjoituksilla haluttiin jopa tarkoituksenhakuisesti pilata Virran musikaalinen ura.

- Harvemmin Virrasta on sievästi kirjoiteltu. Suomalaiset herkuttelevat toisten kurjuudella ja Olavin alkoholismilla haluttiin revitellä. Virta oli ensimmäinen paparazzien uhri Suomessa, Luttinen totesi tuolloin.

Virran maine saa kovan kolauksen, kun lehdet uutisoivat tähden esiintyneen kesäkiertueellaan Ilomantsissa humalassa ja anastanen keikkapaikan kassan. Kuva: Teppo Lipasti

60-luvulla oli selvää, että suosio oli vienyt Virran terveyden ja hajottanut hänen perheensä.

Vuonna 1963 laulaja jäi kiinni rattijuopumuksesta ja joutui kahdeksi kuukaudeksi vankilaan.

Sitkeä Virta nousi kuitenkin jaloilleen ja palasi esiintymislavoille. Pitkästä aikaa hän oli levytyslistojen kärjessä.

Viina ja kiihkeä elämäntyyli olivat kuitenkin jättäneet jälkensä ja voimat olivat lopussa. Hänellä oli 60-luvun lopussa tilillään kolme maksatulehdusta, aikuisiän diabetes ja lievä halvaus.

Viimeisinä vuosinaan Virta teki enää satunnaisia keikkoja. Hän muutti Tampereelle, jossa vointi hieman koheni Virtaa ihailleen Hulda Simulan hoidossa.

Eräässä viimeisistä haastatteluistaan Virta kertoi, että puhuminen oli vaikeaa, mutta laulu soi edelleen yhtä uljaana kuin ennenkin. Sitä ei kukaan ollut voinut häneltä viedä.

-?Tuntuu, että jos laulutaito loppuisi, niin kuolisin. Se on minulle niin rakas, Virta sanoi Ylen haastattelussa 1972.

Hulda Simula piti huolta Virrasta tämän viimeisinä aikoina. Kuva: Teppo Lipasti

HUIKEASTA urastaan, laajasta ystäväpiiristään ja kaikista olalle taputtelijoista huolimatta lahjakas laulaja eli viimeiset vuotensa köyhänä ja pilkattuna.

Perjantaina 14. heinäkuuta 1972 Simula vei Virralle lautasellisen puuroa, jolloin laulaja sanoi: "Minä olen kovin väsynyt" ja jatkoi äkäisemmin: "Hulda, minä kuolen nyt."

Kun Simula palasi hetken kuluttua huoneeseen, hän havaitsi laulajan olleen oikeassa.