Ysärillä melodista death metalia tehnyt Eucharist on palannut. Tällä kertaa ruotsalaisten tyylinä on black metal.
Edellisestä levystänne Mirrorworldsistä on kulunut 25 vuotta. Mitä olet puuhastellut aikasi kuluksi, Markus Johnsson?
- Aika menee todella nopeasti. En ole säveltänyt menneinä vuosina lainkaan metallia. Vasta viime vuonna ostin kitaralle uuden vahvistimen ja tein Eucharistille albumin ja ep:n sekä kokopitkän uudelle black metal -projektilleni, jolla ei ole vielä nimeä, kitaristi-laulaja kertoo.
- Kun [uusi Eucharist-albumi] I Am the Void oli nauhoitettu, rupesin tekemään kokeiluja syntetisaattoreilla, ja nyt teen myös elektronista musiikkia. Se on enimmäkseen ambientia, mutta mukana on myös jonkin verran 1990-lukulaista acid housea, josta pidän paljon.
Mistä muutos black metalin pariin?
- Olen kuunnellut blackiä vuodesta 1989, ja se on ollut aina suosikkini metalligenreistä - erityisesti norjalainen musta metalli. Olen aika väsynyt melodiseen death metaliin, ja jo pelkkä genren nimi saa minut sairaaksi. Kuuntelen sitä todella vähän, enkä edes tiedä, miksi kirjoitin aiemmin sellaista musiikkia.
- Edellisestä levystä on 25 vuotta, joten sekä minä että luovuuteni on kehittynyt. Kun oli aika ryhtyä luomaan albumia, minä ja Daniel [Erlandsson, rummut] päätimme, että teemme tällä kertaa synkempää tavaraa, koska kuuntelimme pääasiallisesti sellaista musiikkia.
I Am the Void on mielenkiintoinen nimi. Mistä se kertoo?
- Se viittaa kappaleeseen, joka kertoo tarinan henkisestä matkasta, tai jopa apoteoosikokemuksesta, jossa tyhjyys voi tarkoittaa mitä vain. Itse viittaan tyhjyydellä Tiamat-jumalattareen tai ennen ajan alkua vallinneeseen pimeyteen. Minusta otsikko sopi levylle hyvin ja selittää hyvin mielentilaa, johon jokaisen tulisi elämässään pyrkiä.
Eucharist tarkoittaa suomeksi ehtoollista. Mitä ajat sillä takaa?
- Keksin nimen, kun olin täyttänyt juuri 14, Johnsson sanoo.
- Tarina menee niin, että vanhempani käytännössä pakottivat minut
ehtoolliselle, vaikka perheeni ei ollut mitenkään kristillinen. Se oli eräänlainen näytös lähisuvulle ja ystäville, jotka reagoisivat huonosti, jos en kävisi ehtoollisella.
- Käskin tietysti vanhempiani painumaan helvettiin ja vastustelin kaikin keinoin, mutta lopulta olin niin vihainen, että päätin sylkeä sekä Jumalan että paikallisen pastorin päälle. Päätin mennä kirkkoon kantaen käännettyä ristiä kaulassani ja polvistuin papin eteen kiroten vihaani häntä ja Jumalaa kohtaan.
- Syljin öylätin suustani ja vedin viinin huiviin luullen, että se olisi hyvää, mutta se olikin jotain halpaa kusta. Se oli todella inhottava kokemus, joka väritti persoonaani paljon nuoruusvuosina. Myöhemmin ymmärsin, että se, kuinka silloin kirkossa toimin, yhdistyi itse asiassa pahamaineiseen noitasapattiin. Samalla päätin, että Eucharist olisi hyvä nimi bändille, koska sillä on minulle saatanallisempi merkitys kuin voisi äkkiä olettaa!
Kuluuko seuraavankin albumin tekoon neljännesvuosisata?
- Suunnitelmana on jatkaa levyjen tekoa, mutta emme tee välttämättä keikkoja. Neljäs albumi on jo valmis, mutta siltä puuttuu vielä rummut, jotka tulee soittamaan Mardukin Simon "Bloodhammer" Schilling. Hän soittaa myös aiemmin mainitsemassani black metal -projektissa.
- Koska minulla on nyt tuo projekti, tuleva Eucharist-levy ei tule seuraamaan I Am the Voidin linjaa, vaan se tulee kulkemaan enemmän oldschoolin riffittelyn parissa. Se on paluu juurille ja musiikillisesti lähempänä Mirrorworldsiä, mutta aggressiivisempana ja yksinkertaisempana.
Julkaistu Infernossa 3/2022.