Miljardit ihmiset hyötyvät päivittäin luonnonvaraisista lajeista. Näitä lajeja käytetään elintarvikkeina, energiana, materiaaleina, lääkkeinä ja monella muulla tavoin ihmisten hyvinvoinnin tukemiseksi.
10 000 luonnonvaraista lajia kerätään ihmisravinnoksi ja 2,4 miljardia ihmistä tarvitsee polttopuuta ruoanlaitossa. Näin todetaan YK:n alaisen maailman luontopaneelin (IPBES) uudessa raportissa.
Raportti käsittelee luonnonvaraisten kasvi-, eläin-, sieni- ja levälajien käyttöä ja sitä, kuinka käyttöä voidaan jatkaa kestävämmin kaikkialla maailmassa. Kestävästä käytöstä on kyse silloin, kun biologinen monimuotoisuus ja ekosysteemien toiminta säilyvät ja edistävät samalla ihmisten hyvinvointia.
Kiihtyvä maailmanlaajuinen biodiversiteettikriisi vaarantaa ihmisten elämän edellytyksiä. Kuudes sukupuuttoaalto uhkaa miljoonaa kasvi- ja eläinlajia, joista osa on jo kadonnut lopullisesti ihmisen toiminnan takia.
Raportin mukaan maa- ja merimaiseman muutokset, ilmastonmuutos, saastuminen ja vieraslajit vaikuttavat luonnonvaraisten lajien runsauteen ja levinneisyyteen. Näiden lajien liiallinen hyödyntäminen on keskeinen syy luontokatoon.
Luonnonvaraisten lajien maailmanlaajuinen kauppa ja sen arvo ovat kasvaneet huomattavasti ja kauppaverkostot laajentuneet viimeisten neljän vuosikymmenen aikana.
Vaikka luonnonvaraisten lajien kauppa tuo merkittäviä tuloja viejämaille, tarjoaa korkeampia tuloja keräilijöille ja voi ohjata pois kestämättömällä tavalla käytetyistä lajeista, se myös siirtää luonnonvaraisten lajien kulutuksen pois niiden alkuperäpaikasta.
IPBESin tuoreessa raportissa todetaan, että ilman näiden globaalin kaupan toimitusketjujen tehokasta sääntelyä luonnonvaraisiin lajeihin kohdistuvat paineet lisääntyvät. Tämä puolestaan johtaa kestämättömään käyttöön ja mahdollisesti myös luonnonvaraisten lajien populaatioiden romahtamiseen. Tästä esimerkkinä on muun muassa haineväkauppa.
Raportin kirjoittajat toteavat, että luonnonvaraisten lajien laiton kauppa on kolmanneksi suurin laittoman kaupan luokka, ja sen rahallisen arvon arvioidaan olevan jopa 199 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuodessa. Luonnonvaraiset puu ja kala muodostavat laittoman kaupan suurimmat volyymit ja arvot.
Viimeaikaiset maailmanlaajuiset arviot vahvistavat, että noin 34 prosenttia merten luonnonvaraisista kalakannoista on liikakalastettu, ja 66 prosenttia kalastetaan biologisesti kestävällä tasolla. Tilanteessa on huomattavia paikallisia eroja. Kalastuksen sääntelyllä kalakantoja on saatu pysymään tai nousemaan kestävälle tasolle, raportissa todetaan.
Osana analyysia raportissa tarkastellaan luonnonvaraisten lajien kestävän käytön lisäämisen keinoja.
Raportissa yksilöidään viisi laajaa luokkaa luonnonvaraisten lajien käytöstä: kalastus, keräily, puunkorjuu, maaeläinten pyynti (mukaan lukien metsästys) ja muut, kuten tarkkailu osana luontomatkailua.
Useimmissa tapauksissa luonnonvaraisten lajien käyttö on lisääntynyt, mutta käytön kestävyys on vaihdellut, kuten kasvien keräily lääkkeeksi ja metsänhakkuut materiaaleiksi ja energiaksi.
Kestämätön puunkorjuu uhkaa arviolta 12 prosenttia luonnonvaraisista puulajeista. Kestämätön keräily on puolestaan raportin mukaan yksi suurimmista uhista useille kasviryhmille, erityisesti kaktuksille, sykadeille ja orkideoille.
Metsästyksen on todettu uhkaavan 1341 luonnonvaraista nisäkäslajia. Etenkin isokokoisia nisäkäslajeja uhkaa liiallinen metsästys.
Kalastuksen osalta raportti esittää toimia nykytilanteeseen puuttumiseksi. Niihin kuuluisi muun muassa laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen vähentäminen ja haitallisten taloudellisten tukien lopettaminen.
Pienimuotoista kalastusta halutaan tukea. Samoin olisi tarpeen sopeutua ilmastonmuutoksesta johtuviin valtamerten tuottavuuden muutoksiin.
Puunkorjuussa metsien monikäyttöistä hoitoa ja sertifiointia pitäisi lisätä, puutuotteiden valmistuksessa tehdä teknologisia innovaatioita jätemäärän vähentämiseksi sekä taloudellisia ja poliittisia aloitteita.
Raportin mukaan metsäkato on globaalisti yleensä vähäisempää alkuperäiskansojen alueilla. Tutkijoiden ja alkuperäiskansojen saattaminen yhteen oppimaan toisiltaan vahvistaisi luonnonvaraisten lajien kestävää käyttöä.
Alkuperäiskansat hallinnoivat kalastusta, keräilyä, maaeläinten pyyntiä ja muita luonnonvaraisten lajien käyttötapoja yli 38 miljoonalla neliökilometrillä maata, mikä vastaa noin 40:tä prosenttia suojelualueista 87 maassa.
Raportissa todetaan, että edellytykset luonnonvaraisten lajien kestävälle käytölle luo politiikka, jolla tuetaan alkuperäiskansojen turvattuja hallintaoikeuksia ja oikeudenmukaista maan ja metsien käyttöä, kalastusta sekä vähennetään köyhyyttä.
- Luonnonvaraisten lajien kestävä käyttö on keskeinen osa monien alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen identiteettiä ja olemassaoloa. Nämä käytännöt ja kulttuurit ovat erilaisia, mutta niillä on yhteisiä arvoja, kuten velvollisuus suhtautua luontoon kunnioittavasti, antaa vastine siitä, mitä otetaan, välttää tuhlausta, hallita satoja ja varmistaa luonnonvaraisista lajeista saatavien hyötyjen oikeudenmukainen ja tasapuolinen jakautuminen yhteisön hyvinvoinnin hyväksi, sanoi raportin arviointiin osallistunut tohtori Marla R. Emery IPBES:in tiedotteessa.
YK:n alaisen maailman luontopaneelin kokousta Bonnissa seurannut Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Tiina Nieminen sanoo, että luonnonvaraisten lajien käytön kestävyyden turvaamiseksi Suomen kohdalla on tärkeää korostaa seurantojen tärkeyttä.
Jatkuvasti päivittyvää tietoa tarvitaan, että tiedettäisiin missä mennään ja minkälaisiin toimiin ja ohjauskeinoihin on tarvetta.
- Meillä onkin korkeatasoista laji- ja luontotyyppiseurantaa, mutta pitkäjänteisempää otetta ja parempaa kattavuutta tarvittaisiin poukkoilevan rahoituksen sijaan. Luonnonvaraisten lajien käytön kohdalla kestävyyden seuranta keskittyy hyödynnettävän lajin tilan kehityksen seurantaan, mutta ollakseen kestävää, käyttö ei saisi aiheuttaa haitallisia muutoksia muussakaan luonnossa, Nieminen korostaa.
Kestävässä käytössä muidenkaan kuin hyödynnettävien lajien tila ei saa heiketä. Elinympäristöjen tilaa kokonaisuudessaan havainnoivaa seurantaa on selvästi vähemmän ja vain lyhyeltä ajalta, joten sitä tulisi erikoistutkijan mukaan vahvasti kehittää.
Luonnonvaraisten lajien käytön sosiaalinen kestävyys on myös turvattava. Hyödyt ja ohjauskeinoista aiheutuvien käyttörajoitusten haitat on jaettava reilusti ja oikeudenmukaisesti.
- Luonnonvaraisten lajien käytön kestävyys on tietenkin kaikkien yhteinen asia. Sen turvaamisen onnistuminen edellyttää, että kaikkien luonnonvaraisia lajeja käyttävien tarpeet saadaan huomioitua ja yhteen sovitettua, sekä käyttörajoituksista aiheutuvat haitat mahdollisimman hyvin korvattua, sanoo LUKEn erikoistutkija Tiina Nieminen.
Luonnonvaraisten lajien kestävää käyttöä koskevaa IPBES-arviointiraporttia on työstänyt 85 johtavaa luonnon- ja yhteiskuntatieteiden asiantuntijaa, alkuperäiskansojen ja paikallistuntemuksen haltijaa sekä 200 kirjoittajaa neljä vuotta. IPBES:n 139 jäsenvaltion edustajat hyväksyivät raportin tiivistelmän perjantaina 8.7.2022 Bonnissa, Saksassa.
Lue myös:
Suomi valmistelee kunnianhimoista suunnitelmaa luontokadon pysäyttämiseksi - "Rahoitus pitää kymmenkertaistaa", sanoo SLL
Tutkimus: Ilmastonmuutos aiheuttaa rajuja kannanvaihteluita Suomen lajistolle - ekosysteemit muuttuvat ennustamattomalla tavalla
TetraSys Oy.