Kaipolan asukasyhdistyksen puheenjohtaja Risto Perälä pihisee kiukkua kerätessään tehdasalueelle vievän tien penkkoihin lentänyttä muovisilppua. Niitä sinkoaa Kaipolan tehdasalueelle sijoittuneen kiertotalousyrityksen kuljetuksista.

Hänellä on ikävä UPM:n aikoja. Silloin asukkailla ja tehtaan isännillä oli keskusteluyhteys. Neljänkymmenen vuoden siivun Kaipolan paperitehtaalla työskennellyt mies on tottunut elämään suurteollisuuden kanssa, mutta nyt mieltä hiertää epätietoisuus.

- Aluksi kerrottiin, että siellä ruvetaan jalostamaan öljyä jätemuovista, mutta sehän on pelkkä jätteenpolttolaitos. Ihmettelemme, miten jätteitä saa tuolla lailla polttaa, Risto Perälä pohtii.

Tehdasalueen kehittämiseen perustettu Kaipola Greenport Oy osti tehdaskiinteistöt UPM:tä syksyllä 2021. Paperitehdas oli ollut tyhjillään vuoden alusta lähtien ja 450 työpaikkaa oli hävinnyt.

Uusi omistaja sai sinne samantien uuden pienen yrityksen, Kaipola Recycling Oy:n, joka työllistää vajaat 30 ihmistä. Tastä alkoi nousta toiveiden kipinä.

Mutta kävikin niin, että koekäyttövaiheen yrityksestä kantautui monenlaista kummasteltavaa. Asukkaat äimistelivät muun muassa sitä, mistä johtuu voimalaitokselta kauas kantautuvat rajut kohaukset. Siitä tehtiin kaupungille valituksiakin.

- Kuulostaa siltä kuin saunan uuni olisi täynnä puita ja veto isollaan. Kova pöhinä tehtaalta tulee. Ilmeisesti kattilassa on hyvin palavaa materiaalia ja veto on isollaan, Risto Perälä arvuuttelee.

Tehtaan polttokattila toimii jätevoimalana

Kaipola Recycling Oy:n toimitusjohtaja Timo Kutinlahti miettii, onko jämsäläisillä liian suuret odotukset yhtiötä kohtaan.

- Vallalla tuntuu olevan käsitys ja odotus, että tilalle on astunut vähintään monikansalliseen puunjalostuskonserniin verrattavissa oleva yritys. Kyseessä on koetoimintaa harjoittava pienyritys rajallisilla resursseilla, Kutinlahti sanoo.

Kuten yhtiön alunperin kertoikin, sen toiminta on aluksi vain muovi- ja puujäteen sekä keräyskuidun polttamista voimalassa. Näin se on tuottaa sähköä, lämpöä ja höyryä. Asiakkaiden puuttuessa höyryä on jouduttu ajamaan taivaan tuuliin. Tämä on yhtiön mukaan melun alkuperä.

- Pyrimme kesän aikana asentamaan äänenvaimentimia ja suuntaamme putket niin, etteivät ne enää häiritse, Kaipola Recycling Oy:n hankintapäällikkö Kimmo Laaksonen kertoo.

Hankintapäällikkö lupaa ohjeistaa kuljetusyrityksiä suojaamaan kuormat paremmin. Taivasalla peittämättöminä nököttävät silppukasat luvataan myös peittää heti esikäsittelyn jälkeen.

Yhtiö on saanut kuuden kuukauden ajan koekäyttöluvan turvin polttaa kattilassa puujätteen seassa muovia ja keräyskuituja asentamatta kattilaan lisää puhdistuslaitteita. UPM:n aikana kattilassa poltettiin vain puuhaketta.

Toimitusjohtaja Kutinlahden mukaan yhtiö aikoo asentaa savukaasupesurin, jotta rikki-ja klooritasot laskevat. Hän vakuuttaa, että määrälliset päästöt eivät ole sen suuremmat kuin esimerkiksi Äänekosken jättimäisellä sellutehtaalla.

Koetoimintaluvan umpeutuessa yhtiö on nyt jättänyt ympäristölupahakemuksen viranomaisille. Se joutuu ely-keskuksen päätöksellä teettämään myös uuden ympäristövaikutusten arvioinnin toiminnastaan.

Tähtäimessä kierrätys, jota lainsäädäntö ei vielä tunnista

Kaipola Recycling aloittaa loppuvuodesta myös muoviöljyn valmistuksen, joka vaatii myös ympäristöluvan. Käynnistysvaiheessa riittää koekäyttölupa, jota yhtiö on hakenut. Aikomuksena on tuottaa aluksi 5 000 kiloa muoviöljyä tunnissa.

Teknologiaa kutsutaan termolyysiksi. Se on lähes sama kuin VTT:n kehittämä pyrolyysi. Viranomaiset ovat antaneet sille jo joitakin lupia, vaikka Suomen ja EU:n lainsäädäntö ei tunnista vielä muovin kemiallista kierrätystä.

- Lupaprosessi aiheuttaa sekä lupaviranomaiselle että meille haasteita. Uudet tekniikat ja uuden tekeminen on molemmille uutta, Kimmo Laaksonen kertoo.

Alkuvaiheessa muoviöljyn tuotanto työllistää kymmenen ihmistä, myöhemmin ehkä jopa sata.

Investointi maksaa 1-2 miljoonaa euroa. Kaipola Recycling Oy:n oma pääoma on kaupparekisterin mukaan vain 20 000 euroa. Toimitusjohtaja Timo Kutinlahti myöntää, että rahoituksen saanti ei ole helppoa. Yhtiö toivoo, että valtio tulisi osittain rahoittajaksi.

Yhtiö aikoo leventää myös hallituksensa hartioita. Nyt siellä istuu vain toimitusjohtajan isä Heikki Kutinlahti.

Muovin kemiallinen kierrätys kiehtoo monia

Vaikka lainsäädäntö puuttuu, muovin kemiallista kierrätystä tutkitaan innokkaasti. VTT:n vetämään Urban Mill -projektiin osallistuu lukuisten kiertotalousyrityksiä, Kaipola Recycling heidän joukossaan.

Kehitystyöhön osallistuva Suomen Uusiomuovi Oy pitää edelleen mekaanista kierrätystä ensisijaisena. Siinä muovijäte pilkotaan pieniksi rakeiksi ja sulatetaan.

- Kemiallinen kierrätys on täydentävää. Sillä pystytään kierrättämään mekaaniseen kierrätykseen soveltumattomia muoveja, Suomen Uusiomuovi Oy:n toimitusjohtaja Mika Surakka.

Kemiallisen kierrätyksen etuna on se, että muoviraaka-ainetta voi kierrättää lähes loputtomiin, kun mekaanisessa kierrätyksen uusimuovit voi panna kiertoon vain pari kertaa.

Uusi jätelaki edellyttää, että vuonna 2025 muovista kierrätetään 50 prosenttia ja PET-pullojen koostumuksesta 25 prosenttia on kierrätettyä muovia. Tämä kehitys lisää muovin kemiallisen kierrätyksen tarvetta.

Liikkeellä on jo Nokialla toimiva kiertotalousyritys Wastewise-yhtiö. Se kertoi toukokuussa aloittavansa yhteistyön öljy-yhtiö Nesteen kanssa. Uusioöljy toimitetaan Porvoon jalostamolle.

Alueen uusi isäntä haalii lisää toimijoita

Laajasta Kaipolan tehdasalueesta vain osa on yritystoiminnan käytössä tällä hetkellä. Tehdasalueen ostanut Kaipola Green Port Oy:n Martti Inkovaara on toiveikas uusien vuokralaisten suhteen. Hän kertoo käyvänsä keskusteluja neljän ison yhtiön ja kymmenen pienemmän toimijan kanssa.

- Uskoisin, että jotain tiedotettavaa Kaipolasta tämän vuoden puolella kuuluu, Inkovaara toteaa.

Mikäli neuvottelut tuottavat toivotun tuloksen, uudet toimijat tekevät alueelle kymmenien miljoonien eurojen investoinnit. Niiden myötä tehdasalueesta saataisiin jo puolet käyttöön. Koko alueen saamiseksi käyttöön menee Inkovaaran mukaan vielä 3-5 vuotta.

Martti Inkovaara on saanut sivusta seurata, miten Kaipolan tehdasta myöhemmin sulkeutunut Veitsiluodon paperitehdas sai pikavauhdilla ison satsauksen. Tehdasalueelle asettuu tekstiiliteknologiayritys, joka investoi 400 miljoonaa euroa tekstiilijätteestä uutta kuitua tuottavaan laitokseen.

Onnenpotkua selittää meriyhteyden lisäksi se, että Kemin alueella oli valmiina vuosia toiminut kiertotalousyritysten verkosto, jossa yritykset auttavat toinen toisiaan hyödyntämään raaka-ainevirtoja.

Tähän Kemin kehitysyhtiö Digipolisin vetämään verkostoon on liittynyt 15 ekoteollisuuspuistoa ympäri Suomea. Kaipolan tehdasalueen kehittäjä ei ole vielä ekopuistojen verkostossa mukana.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit kommentoida lauantaihin kello 23:een.