Britannian rooli horjuvien Saksan ja Ranskan painostamisessa on ollut Ukrainalle tärkeä, kirjoittaa erikoistoimittaja Seppo Varjus.

Boris Johnson on ollut Ukrainan Volodymyr Zelenskyin luotettu tukija. Kuva: Ukrainian Presidential Press Service / REUTERS

Jos olet hädässä, et mieti mitä vikoja auttajasi persoonassa on. Ukrainalaisten on vaikea ymmärtää, miksi heidän auttajansa Boris Johnson ei enää kelpaa briteille.

Johnsonille ennustetaan lyhyttä tulevaisuutta Britannian pääministerinä. Asiantuntijat kiistelevät onko kyse enää päivistä, viikoista tai jopa kuukausista.

Johnsonin omasta hallinnosta on lähtenyt joukoittain ministereitä ja muita keskeisiä jäseniä. Silti Johnson ei aio luovuttaa.

Hänen lähtönsä olisi ilmeisesti helpotus jopa konservatiivien enemmistölle. Britannian oppositiossa Johnsonia halveksitaan.

Jos Lontoossa iloittaisiin, Kiovassa surtaisiin.

Länsi-Euroopan johtajista Johnson on ollut Ukrainan innokkain ystävä Venäjän hyökkäyksen käynnistyttyä. Britannia on pystynyt toimittamaan tehokkaampaa sotilasapua kuin Ukrainaa tukevat Baltian ja itäisen Euroopan maat.

Vielä tärkeämpää on ollut Venäjän suhteen varovaisempien Saksan ja Ranskan patistelu. Britannia toimi niiden huonona omatuntona. Se uskoo Venäjän ajamiseen valloitetulta alueilta. Sellaisia sanoja Ukraina tarvitsee, jotta sen sotilaiden taistelutahto säilyisi.

Johnson on ollut ehdottomampi kuin Yhdysvaltain presidentti Joe Biden, joka on luonteeltaan varovainen.

Johnsonia parempaa ystävää Kiovalla ei ole.

Britanniassa Johnsonin vastustajat väittävät, että Johnsonin innostus Ukrainan asiasta johtuu vain hänen halustaan kääntää huomio kotimaan skandaaleista.

Ukrainassa tuollaiselle tuhahdetaan. Lahjatykin suuhun ei katsota.

Kiovassa iloittiin, kun Johnson kuukausi sitten selvisi puolueensa parlamentaarikkojen luottamusäänestyksestä. Sitä iloa kesti muutaman viikon.

Pommitetussa Kiovassa kuultuina Johnsoniin kohdistuvat syytökset ovat varmasti absurdin oloisia. Pääministerin palli alkoi horjua, koska hän salli virka-asunnossaan luvattomia juhlia koronasulkujen aikana. Nyt pääministerin potkujuna lähti liikkeelle siitä, että yksi Britannian ulkopuolella tuntematon poliitikko, Chris Pincher, käyttäytyi juovuspäissään sopimattomasti.

Aika pieniä asioita yli neljä kuukautta jatkuneen tuhoamissodan rinnalla.

Mutta niin vakiintuneet demokratiat vahtivat johtajiaan.

Venäjähaukka Liz Truss olisi Ukrainalle mieluinen seuraaja, jos Johnson joutuu eroamaan. Konservatiivien kisa Britanniassa olisi kuitenkin kova. Kuva: Michal Cizek / Lehtikuva

Kuka Johnsonin seuraajaksi nousisikin, hän varmasti jatkaisi Ukrainan tukemista. Britannian konservatiivien sisällä on yhteisymmärrys, jota oppositio ei haasta. Mutta tukemista on monenlaista.

Johnsonin lähtö voisi käynnistää konservatiiveissa repivän seuraajakisan. Suosikkia ei ole. Britannian huomio voisi kääntyä kuukausiksi Ukrainasta kotimaahan.

Ukrainan suosikki olisi ulkoministeri Liz Truss, joka on puhunut jopa Venäjän kahdeksan vuotta miehittämän Krimin takaisin valtaamisesta. Truss saattaa kuitenkin olla sitonut kohtalonsa Johnsoniin.

Britannialla on oikeasti isompia ongelmia kuin pääministerin virka-asunnon kemut ja parlamenttiryhmän varapiiskurin kännisekoilut.

Inflaatio jyllää ja iso osa kansaa pelkää putoamista köyhyyteen. Konservatiivipuolueessa kiistellään mitä pitäisi tehdä. Jos se haluaa pysyä vallassa, jotakin pitäisi tehdä äkkiä.

Inflaation keskeisiä syitä on Ukrainan sodan kiihdyttämä energiakriisi. Simppeleihin ratkaisu siihen olisi sodan päättyminen, ja Venäjän energian virtaaminen vapaasti Eurooppaan.

Tätä pidetään moraalisesti mahdottomana ajatuksena hyvistä syistä.

Politiikassa ei kuitenkaan pelkkä moraali ratkaise. Britannian tulevien johtajien tinkimättömyys voi horjua. Britanniassakin voi tulevaisuudessa löytyä ymmärrystä sodan päättymiselle ilman Ukrainan selvää voittoa.

Ukrainalle Johnson oli varmin kortti.