NHL:n valmentajakaruselli pyöri alkukesästä kovilla kierroksilla, kun peräti kaksitoista seuraa oli eri vaiheissa ilman päävalmentajaa.

Näistä Edmonton ja Montreal päättivät jatkaa edellisten valmentajiensa, Jay Woodcroftin ja Martin St. Louisin sopimuksia. Tällä haavaa ilman luotsia on enää San Jose.

Valmentajasirkusta seurattiin tiiviisti myös Suomessa, onhan maajoukkueen kultasormi Jukka Jalonen nostettu monin paikoin potentiaaliseksi NHL-valmentajaksi.

Ovi pysyi kiinni.

Tarjolla oli eurooppalaisvalmentajien näkökulmasta liikaa meritoituneita NHL-luotseja. Barry Trotz, Bruce Cassidy, Paul Maurice, Pete DeBoer, John Tortorella ja muutamat muut olivat vapailla markkinoilla samaan aikaan.

Edellä mainituista Trotzia lukuun ottamatta jokainen löysi viime viikkojen aikana uuden työpaikan.

Markkinoiden kovin nimi Trotz kieltäytyi useista pesteistä.

Pieni piiri pyörii -narratiivi elää ja voi kuluvankin kesän jälkeen hyvin. Esimerkiksi Bostonista kenkää saanut Cassidy palkattiin Vegasiin, josta aiemmin kenkää saanut DeBoer hyppäsi Dallasiin.

Dallasista potkut alkoholiongelmiensa vuoksi saanut Jim Montgomery sen sijaan palkattiin Bostoniin Cassidyn tilalle.

Palkkauksia vaikea kritisoida

Näitä palkkauksia on kuitenkaan vaikea kritisoida, sillä edellä mainitut valmentajat ovat kaikki huippuluokan luotseja.

Kenties erikoisimpana palkkauksena voidaan pitää Winnipegin valmentajavalintaa. Dallasissa aiemmin vaikuttanut Rick Bowness tuli valituksi Jetsin valmentajaksi, vaikka sympaattinen ja kiltti "Bones" tunnetaan ennen muuta apuvalmentajana, joka toki valmensi Dallasin Stanley Cup -finaaleihin koronakaudella 2019-20.

Se, saako Bowness sekasorron vallassa olevaan Winnipegin joukkueeseen ryhtiä, on vähintäänkin epävarmaa.

Kovana piiskurina tunnetun John Tortorellan palkkaamista Philadelphiaan on niin ikään kritisoitu laajalti. Amerikkalaisluotsia ei tunneta suurena pelin ymmärtäjänä, mutta samaan aikaan Tortorella on juuri sitä, mitä veltto Philadelphia juuri nyt tarvitsee.

Ymmärrän täysin, mitä seurajohto hakee. Veljellisen rakkauden kaupungista loppuu tällä päivämäärällä veljellinen selittely.

Mukaan mahtui myös uusia nimiä, vaikka juuri uusien nimien puutteesta seurajohtajia on Euroopasta käsin syytetty.

Detroit palkkasi uudelleenrakennusprojektinsa toisen vaiheen vetäjäksi Derek LaLonden, joka oli voittamassa apuvalmentajan roolissa kahta mestaruutta Tampa Bayssa.

Tampan dynastiaa rakentamassa ollut ja sittemmin autokaupunkiin palannut kiekkolegenda sekä Detroit-GM Steve Yzerman tuntee LaLonden Tampa-vuosiltaan, mikä antaa valinnalle uskottavuutta.

LaLonde on toiminut valmentajaurallaan paljon nimenomaan nuorten pelaajien parissa, mikä varmasti vauhditti valintaa nuorekkaan Red Wings -ryhmän päävalmentajaksi.

Islanders palkkasi Trotzin tilalle apuvalmentaja Lane Lambertin, joka oli viemässä seuraa kahtena vuonna konferenssifinaaleihin. Ennen Islanders-vuosia Lambert oli voittamassa Trotzin kanssa Washingtonissa Stanley Cupia.

Aiemmin Lambert oli kehittämässä Nashvillen farmijoukkue Milwaukeessa Pekka Rinteen, Roman Josin, Ryan Ellisin ja Patrick Hörnqvistin kaltaisia pelaajia.

Chicagon palkkaamalla Luke Richardsonilla on AHL-taustaa ja hän oli vuosi sitten apuvalmentajan roolissa auttamassa Montrealia finaaleihin.

NHL-seurat siis palkkaavat uusiakin nimiä, mutta näitä yhdistää lähes aina pari teemaa: AHL- ja / tai junioriliigataustat sekä hyvät suhteet NHL-seuroihin. Rekrytointiprosessista voi olla mitä mieltä tahansa, mutta näin työ- ja liike-elämä muutoinkin tapaa toimia.

Harvoin isoja palkkauksia tehdään täysin laatikon ulkopuolelta.

Jalosella laihemmat näytöt seurajoukkueista

Jalonen oli tiettävästi yksi ehdokas Floridan uudeksi päävalmentajaksi, johon lopulta palkattiin Patrik Laineen ensimmäinen NHL-valmentaja Paul Maurice. Täysin yöstä ei Jalonen tähänkään kuvioon tullut, sillä GM Bill Zitolla on tunnetun agenttitoimisto Acme Sportsin kautta vahvat linkit Suomeen ja apuvalmentajana Tuomo Ruutu.

Florida olisikin ollut Jaloselle täydellinen mahdollisuus: kapteeni Aleksander Barkovista alkaen Jalonen olisi saanut käsiinsä nöyrän ja varmasti suurilta osin euromyönteisen pelaajiston. MM- ja olympiakultaluotsi olisi kaiken päälle saanut Sunrisessa lähes täydellisen työrauhan, sillä median edustajat otteluissa voi laskea yhden käden sormin.

Ovi pysyi kuitenkin kiinni ja sitäkin on helppo ymmärtää.

Vaikka Jalosen kohtalo herättää Suomessa kiivasta keskustelua, tilannetta on hyvä tarkastella eri kulmista. Ei Jalonen ensinnäkään ole ainoa eurooppalainen, jonka voisi palkata NHL:ään.

Ruotsin Rikard Grönborg on ollut voittamassa kolmea MM-kultaa ja viimeksi tänä keväänä tämä vei Sveitsissä Zürichin joukkueensa loppuotteluiden seiskapeliin.

Edellä mainittua kaksikkoa yhdistää vahvat kansainvälisen jääkiekon näytöt, mutta ei B-tason MM-kisoja arvoteta Pohjois-Amerikassa samalla tavalla kuin Euroopassa. Ei ole koskaan arvostettu.

NHL:ssä kilpailu on kovempaa kuin missään muualla. Lisäksi maa- ja seurajoukkuevalmentaminen mielletään varmasti vahvasti eri teemoiksi.

Esimerkiksi Jalonen on valmentanut viidentoista edellisvuoden aikana vain kolme täyttä kautta seurajoukkueessa - kaksi Jokereissa ja yhden SKA:ssa, eivätkä näytöt olleet tältä osin erityisen kovia. Jokaisena keväänä matka pudotuspeleissä päättyi toiselle kierrokselle.

Kukaan ei kyseenalaista Jalosen valmennustaitoja, mutta NHL-kuvioon vaikuttaa monta tekijää.

Kyse on kahden erilaisen maailman kohtaamisesta. Kaukalon koko, kokemus ja kielitaito ovat kaikki asioita, jotka painavat vaakakupissa ollaan siitä Suomessa mitä mieltä tahansa.

Lisäksi jääkiekkoyhteisö Pohjois-Amerikassa on hyvin konservatiivinen ja oman arvonsa tunteva yhteisö, eikä Jalonen ole aina osoittanut kunnioitusta sitä kohtaan.

Oluenhuuruiset kommentit, joissa Jalonen on vähätellyt NHL-kollegoidensa ammattitaitoa, on varmasti kuultu Pohjois-Amerikassa.

Jalonen on todennäköisesti oikeassa näkemyksensä kanssa, mutta onko tämä oikea tapa pyrkiä sisään yhteisöön, joka on pitänyt euro-ovea kiinni lähes kolmenkymmentä vuotta?

Yhtä kaikki, ovi Eurooppaan on avattava NHL:n taholta ennemmin tai myöhemmin.

Maailman kilpailluimmassa jääkiekkoliigassa kilpailuetua pyritään hakemaan kaikin keinoin, mutta toistaiseksi varman päälle pelaavat - omaa työpaikkaansakin ajattelevat - seurajohtajat eivät ole uskaltaneet hakea sitä vanhalta mantereelta.

Riski koetaan varmasti suureksi, mutta suuri voisi olla palkintokin.

Lue myös:

Jukka Jalonen kertoo, millä keinoilla hän pärjäisi NHL:ssä - "He ehkä miettivät, että ukko on 60, pystyykö hän enää valmentamaan"

Nämä piirteet tekevät Jukka Jalosesta poikkeuksellisen johtajan - läheinen työkaveri ihmettelee, miksi mestarivalmentaja ei kelpaa NHL:ään

Mikä avaisi Jukka Jaloselle ja muille eurooppalaisille oven päävalmentajaksi NHL:ään? Kokeneet kiekkovaikuttajat uskovat, että muutos on tapahtumassa