Kapalicarsi on yksi maailman suurimmista ja vanhimmista basaareista.

Kapalicarsin basaarissa Istanbulissa on kaikkiaan 61 ostoskatua, joissa on yli 4?000 liikettä. Basaarin kokonaispinta-ala on yli 30?000 neliömetriä. Kuva: Lassi Rinne

Istanbul

Turkkilainen basaari on käsite jo sinänsä.

Monella on mielikuva, että hämyisissä halleissa myydään persialaismattoja ja mitä tahansa krääsää, ja ilma on täynnä kovaäänistä tinkaamista.

Kovin moni ei ole turkkilaisessa basaarissa kuitenkaan käynyt.

Ilta-Sanomat vieraili jättimäisessä Kapalicarsi-basaarissa Istanbulissa.

Väkeä kuin basaarissa soveltuu ainakin Istanbulin jättimäiseen Kapalicarsiin. Kuva: Lassi Rinne

Ja jättimäisellä tarkoitetaan todella jättimäistä. Basaarissa oli satoja pienenpieniä liikkeitä, ja yhdyskäytäviä vilisi ristiin rastiin.

Wikipedian mukaan basaarissa on kaikkiaan 61 ostoskatua, joissa on yli 4?000 liikettä. Basaarin kokonaispinta-ala on yli 30?000 neliömetriä.

Päivittäin basaarissa vierailee yli 250?000 henkeä, vuositasolla päästään yli 90 miljoonan kävijän. Esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentoaseman läpi kulki ennätysvuonna 2019 "vain" noin 22 miljoonaa matkustajaa - vajaat neljäsosa Kapalicarsin vuotuisesta kävijämäärästä.

Ensimmäiset maininnat basaarista ovat jo 1450-luvulta. Tarjolla on nykyään lähes kaikkea, mitä kuvitella saattaa: koruja, kelloja, laukkuja, kenkiä, vaatteita, mattoja, kankaita, liinoja, huiveja, kosmetiikkaa, pikkuherkkuja, makeisia, silkkaa rihkamaa...

Ja väkeä on kuin pipoa.

-?Where are you from (mistä olet kotoisin)? Ai, Suomi? Terve, terve, mita kullu?

Kuva: Lassi Rinne

Basaarissa on tavaraa myynnissä joka lähtöön. Kuva: Lassi Rinne

Kauppiaiden tervehdykset ovat selvä osoitus siitä, että suomalaisia on vieraillut basaarissa ennenkin.

Ensimmäisenä Ilta-Sanomien toimittaja-valokuvaaja-kaksikkoon iskee silmänsä pöytä- ja tyynyliinoja myyvä Yildiz.

-?Te olette kenraaleja, minä olen sotilas, Yildiz aloittaa.

Yildiz on valmis pinoamaan niin monta tyynyliinaa lattialle, että asiakkaan silmää miellyttävä liina löytyy. Kuva: Lassi Rinne

Ensimmäinen virhe: ei kannata koskaan olettaa, että olisi itse jotenkin tilanteen hallitsija.

Kun Yildiz on saanut puheyhteyden luotua sujuvalla small-talkilla, hän ehdottaa pian "tulkaa sisään katsomaan, ei ole mikään pakko ostaa mitään".

Toinen virhe: krokotiiliakin vastaan pärjää kuivalla maalla, mutta jos krokotiili saa uhrinsa veteen, silloin se on menoa.

Kun astumme sisään alle 10-neliöiseen pikkukopperoon, silmien eteen avautuu hyllyssä lattiasta kattoon olevat erilaiset liinapinkat. Liinoja on satoja ellei tuhansia.

Yildiz sanoo ylpeänä, että kaikki ovat hänen sukunsa käsitöinä tekemiä. Yildiz sanoo, että suku on tehnyt 18 miljoonaa liinaa. Kuulostaa aika paljolta. Se tarkoittaisi, että esimerkiksi 30 vuoden aikana (10?950 vuorokautta) suvun olisi pitänyt valmistaa yli 1?640 liinaa jokaisena päivänä!

Seuraavaksi Yildiz haluaa tarjota kupit teetä. Pienet teelasit pidättelevät asiakkaita paikoillaan myyntitilassa kuin verkot niissä sätkiviä kaloja.

Teekupponen pitää asiakkaan paikoillaan myyntitilassa - kunnes on liian myöhäistä. Kuva: Lassi Rinne

Yildiz alkaa vedellä pinkasta liinoja lattialle sanoen, että ne ovat 5-9 vuotta vanhoja ja avaten ne samalla: paljon erivärisiä ja -kuvioisia. Samalla hän kyselee, mistä väreistä ja kuvioista asiakas pitää.

Kolmas virhe: kysymyksiin vastaamalla alkaa olla jo todella syvällä suossa.

Toimittajan ratkaiseva virhe on, kun erehdyn kysymään, paljonko omaa silmää miellyttävä liina sitten maksaa. Silloin päästään Yildizin lempiaiheeseen - kaupantekoon ja tinkimiseen.

Yildiz ilmoittaa lähtöhinnaksi 1?100 Turkin liiraa (65 euroa). Nenännyrpistys pudottaa hinnan nopeasti 1?000 liiraan (59,50 euroon) ja samalla seuraa kysymys, paljonko olisin valmis liinasta maksamaan.

Vastaamalla kysymykseen kohtaloni sinetöityy lopullisesti. Minut on maalattu nurkkaan, perääntymistietä ei enää ole.

Olin vastannut olevani valmis maksamaan liinasta 900 liiraa.

Ruusuteen vieressä myynnissä oli viagrateetä - mitä sitten lieneekään. Kuva: Lassi Rinne

-?950, Yildiz yrittää vielä.

Nalkkiin saadun viimeinen toivomus kuitenkin pitää, ja hinta pysyy 900 liirassa - paitsi kunnes tulee maksun aika.

Kortilla maksetun liinan hintaan tulee jokin mystinen 54 liiran korttimaksulisä, eli liinan lopullinen hinta on sittenkin 954 liiraa. Taas yksi erävoitto Yildizille.

Poistun myyntikopperosta lopulta reilut 56 euroa köyhempänä mutta puna-viher-valkoisen kirsikkakuvioisen käsintehdyn tyynyliinan hämmentyneenä omistajana. Liina on vieläpä tulenkestävä, ainakin Yildiz piti tupakansytytintä useita sekunteja päällä liinaa vasten ilman että se roihahti liekkeihin.

Valokuvaaja ostaa samalla hinnalla eri tavalla kuvioidun tyynyliinan.

Christian Diorin laukut eivät ole aitoa Christian Dioria nähneetkään. Kuva: Lassi Rinne

-?Jos olisin myynyt halvemmalla, kaverisi olisi nirhannut minut, Yildiz nauraa valokuvaajalle viitaten minuun.

Valtavan Kapalicarsi-basaarin muiden myyjien kikka on täsmälleen samanlainen. Ensin kevyttä small talkia, jolla asiakkaan saa pysähtymään.

Sen jälkeen houkuttelu sisään myyntikopperoon ja jonkinlaiset maistiaiset - teekuppi tai pieni leivos - päälle ja sitten myytävien tuotteiden esittelyä kysymyksin, pidätkö tästä mallista ja tästä väristä vai pitäisikö olla toista väriä.

Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää. Danten Jumalaisessa näytelmässä Helvetin yläpuolelle kirjoitettu lause pätee myös "ostoshelvetti" Kapalicarsiin. Kuva: Lassi Rinne

Taktiikka on selvä: vähä vähältä ostajakandidaatti hivutetaan pidemmälle ja pidemmälle, ja siinä kauppiaat ovat erittäin taitavia. Lopulta ollaan niin pitkällä, että kunniallinen perääntyminen on mahdotonta ja kaupat syntyvät.

Kerrasta viisastuneena osaan kuitenkin viheltää pelin poikki ajoissa. Jos en olisi osannut, mukaani olisi tarttunut vielä matto, muutama pari t-paitoja, kello, timanttisormus, kahvi- tai teeastiasto, silkkihuiveja, pari kiloa makeisia... Ainakin.

Nyt mukanani Suomeen lähtee vain reilut 56 euroa maksanut tyynyliina.

Toivottavasti rouva osaa arvostaa ylimääräistä yllätystuliaista.