Kaunis hiekkaranta on kesän paras kaveri ja Euroopasta niitä löytyy joka makuun. Poimimme neljä erilaista, kutsuvaa vaihtoehtoa.

Espanjaan kuuluvalla pienellä Formenteran saarella on raukea tunnelma. Upeille rannoille tullaan huilimaan sekä kauempaa että naapurisaarelta Ibizalta. Kuva: Peppe Mancuso

Pehmeä, valkea hietikko päättyy akvamariiniin Välimereen. Selän takana, heinikon peittämässä kalliorinteessä, säksättävät kaskaat. Villiyrtit tuoksuvat. Ne peittävät vuoristoisen Korsikan rinteitä monessa muussakin paikassa kuin täällä saaren pohjoisosassa piileskelevällä Plage du Lotulla.

Idyllinen ranta on suojeltu ja säilynyt luonnontilaisena. Pisteenä i:n päälle on syrjäinen sijainti. Tänne tullaan omilla veneillä tai venetaksilla, jotka liikennöivät Saint-Florentin pikkukaupungin satamasta. Matka kestää parikymmentä minuuttia.

Korsikan Lotu-rannalle tullaan veneellä, omien varjojen ja eväiden kanssa. Kuva: Peppe Mancuso

Rannalla ei ole palveluita, mutta hieman sivummalta, pinjamäntyjen katveesta, löytyy mainio Cabane du Lodu -ravintola. Toinen vaihtoehto on tulla eväiden kanssa.

Korsikalla on toki monia muitakin kauniita rantoja. Pahin kilpailija, Plage de Saleccia, levittyy lähes naapurissa, muutaman kilometrin päässä. Se on samanoloinen kuin Lotu, mutta puolet pitempi. Molempiin kannattaa saapua aamun ensimmäisellä veneellä, jolloin rauha on rikkumaton.

Aurinko on lämmittänyt kalliorinteiden suojaaman samettihietikon. Aurinkovoide tuoksuu. Lapset loiskivat rantavedessä ja auringonottajat ovat virittäneet tuoliensa ympärille kangasverhot suojakseen. Lounais-Walesissa nautitaan rantalomailusta täysin siemauksin, vaikka merivesi on vilpoista ja tuuli kolea.

Näkymät ovat komeat. Laajat hiekkarannat reunustavat kukkulalle rakennettua Tenbyn pikkukaupunkia ja sen kapeita katuja, pastellisävyin maalattuja kahviloita, pubeja ja ravintoloita, asuintaloja ja hotelleja.

Laskuveden aikaan Tenbyn rannalla Walesissa on paljon tilaa ja lähisaarelle pääsee kävellen. Kuva: Peppe Mancuso

Voimakas vuorovesi tekee rannasta erityisen kiehtovan, maisema elää ja muuttuu kaiken aikaa. Lähisaarelle, jolle nousuveden aikaan pitää uida, voi pari tuntia myöhemmin astella kuivin jaloin tutkimaan luolia. Läheinen satamakin tyhjenee vedestä ja purjeveneet köllähtävät upottavaan santaan. Lopulta meri on paennut parinsadan metrin päähän.

Meren alta paljastunut, kovaksi tiivistynyt hiekkapohja on hyvä alusta pitkille rantakävelyille, kroketille ja pallopeleille.

On vaikea saada silmiään irti Atlantin aalloista, jotka vyöryvät pitkänhuiskealle laavahietikolle. Hiilenmusta hiekka ja valkoisena vaahtoava meri ovat upea pari.

Reynisfjaran rannalla ilma on raikas ja suolapärskeiden tahmaama. Kuuluu vain meren kohinaa ja tuulen huminaa. Merestä nousevat rosoiset basalttipylväät, kansantarujen trollit, jotka päivänvalo jähmetti kivipatsaiksi. Selän takana kohoavat korkeat kalliojyrkänteet.

Tänne ei tulla keskikesälläkään uimaan eikä ottamaan aurinkoa, vaan nauttimaan seikkailua henkivistä maisemista.

Etelä-Islannissa sijaitsevan Reynisfjaran laavahiekkarannalla pääosassa ovat maisemat. Kuva: Peppe Mancuso

Ranta levittyy Islannin eteläisimmässä osassa, piskuisen Víkin kylän kupeessa, 2,5 tunnin ajomatkan päässä pääkaupunki Reykjavíkista.

Aivan rannan vieressä kohoaa Dyrhólaeyn suojelualue kuvauksellisine kalliomuodostelmineen ja jyrkänteineen. Jos nousee niiden päälle kesällä, näkee keltaisina ja vihreinä hulmuavat niityt ja rinteet, sekä vuoret ja ikijäätikön.

Puolitoista kilometriä pitkä kapea särkkä on matalien dyynien ja kumpareiden höystämää hiekkarantaa alusta loppuun. Itäpuolella on tuulen myllertämä aallokkoinen Platja de Llevant, toisella puolen avautuu tyyni ja turkoosi Platja de Illetes.

Formenteran suosituimmat hietikot venyvät saaren pohjoisimmassa päässä. Tänne tulevat etenkin ne, jotka saapuvat saarelle vain päiväksi, lepäämään naapurisaarelta Ibizalta puolentunnin lauttamatkan takaa. Rannan alkupäässä saattaa olla vilkasta, mutta kun astelee jokusen sata metriä pitemmälle, tilanne muuttuu.

Vaikka Formentera on pieni saari, hienoista hiekkarannoista ei ole pulaa. Monet ovat suurelta osin rakentamattomia, suojeltuja luonnonrantoja. Etelärannikolla venyy kuusi kilometriä pitkä Platja de Migjorn. Rannan keskivaiheilla on Blue Bar, yksi saaren parhaista rantabaareista, jossa syödään, juodaan ja hengaillaan lounasajasta aamuyöhön. Kesäöinä on usein elävää musiikkia.

Kuva: Peppe Mancuso

Espanjassa, Brasiliassa ja nyt Malesiassa asuva, liki sadassa maassa käynyt Mira on matkatoimittaja ja copywriter. Lisää inspiraatiota reissuillesi löydät Miran Facebook-sivuilta.