Taloyhtiön hallitustoiminta sytytti Eva Hämeenniemessä kipinän isännöintityötä kohtaan, ja elämäntilanteen muuttuessa oli päätös alanvaihdosta selkeä. Ammatti on kuitenkin yllättänyt vaativuudellaan.

- Työ on välillä henkisesti rankkaa. Ikinä en kuitenkaan ole valintaani katunut, vaan tykkään työstäni kovasti, Eva Hämeenniemi kertoo. Kuva: Colourbox, Evan kotialbumi

- Osaan laatia pöytäkirjan vaikka unissani.

Näin tokaisee isännöitsijä Eva Hämeenniemi, IAT. Vielä joitakin vuosia sitten ei moinen temppu olisi alun perin lähihoitajaksi opiskelleelta Evalta luonnistunut, mutta kaikki muuttui vuonna 2017 silloisen avioliiton päättyessä eroon.

Uudessa elämäntilanteessa kuormittava, epäsäännöllinen kolmivuorotyö tehostetun palveluasumisen yksikössä ei ollut enää mahdollista muun muassa sen vuoksi, että Evalla oli huollettavanaan kolme lasta.

Niinpä tuohon aikaan 40-vuotias Eva päätti hypätä kohti uutta. Suunnaksi valikoitui isännöintiala.

- Päätös oli tosi selkeä ja helppo. Olin ollut aiemmin taloyhtiön hallitustoiminnassa mukana, ja se sytytti minussa kipinän isännöintityötä kohtaan. Lopulta helmikuussa 2018 aloitin opinnot.

Helmikuusta 2018 aina vuoden 2019 marraskuuhun asti tuoreen sinkkuäidin päivät kuluivat joko koulussa tai isännöinnin työharjoittelussa aamuyhdeksästä iltapäivään. Tämän lisäksi iltaisin saattoi olla yhtiökokouksia tai taloyhtiön hallituksen kokouksia.

Kolmilapsisen perheen elättäminen onnistui ansiosidonnaisen päivärahan turvin, kunhan vain eli säästeliäästi ja jätti ylimääräiset taksimatkat ja baarireissut väliin.

- Perheeni oppi nopeasti uuden arkirytmini. Kirjasin kokoukset ylös yhteiseen kalenteriin, jotta lapset tietävät milloin olen iltaisin poissa kotoa.

Vaikka Eva oli opinnot aloittaessaan jo 40-vuotias, ikä ei alanvaihtoa juuri jarrutellut. Päinvastoin hän kokee elämänkokemuksen antaneen hyvää pohjaa ammatille.

- Ikä ja kaikenlainen elämänkokemus ovat isännöitsijän ammatissa hyödyksi. Lähihoitajan työ opetti tulkitsemaan ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita. Tästä on apua myös isännöitsijän työssä, jossa yhteistyötä tehdään useiden eri tahojen, kuten huoltoyhtiöiden, osakkaiden, taloyhtiön hallituksen ja urakoitsijoiden kanssa.

- Vanhusten kanssa työskentelyn ansiosta osaan myös esimerkiksi arvioida, kykeneekö iäkkäämpi ihminen enää itsenäiseen kotiasumiseen vai onko mahdollisia riskejä liikaa.

Myös osa opintojen sisällöistä ja aihepiireistä oli Evalle jo entuudestaan tuttuja. Lähihoitajaopintojensa sivussa Eva luki yritystaloutta, minkä ansiosta muun muassa taloushallinto, kirjanpito ja yritystoiminta olivat hänelle jo jokseenkin tuttuja. Myös kokemus hallitustoiminnasta taloyhtiön hallituksessa toi mukanaan hyödyllistä tietoa.

Kaikesta pohjatiedosta ja elämänkokemuksesta huolimatta isännöintityö on yllättänyt vaativuudellaan. Työ ei suinkaan ole pelkkää kahvinjuontia konttorilla.

- Työ ei ole helppoa, vaan vaatii paljon. Pitää olla pitkä pinna, tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa eikä saa olla liian ujo, vaan ihmisiä on kohdattava rohkeasti ja reippaalla otteella, Eva listaa isännöitsijältä vaadittavia ominaisuuksia.

Raskainta Evan mukaan ovat konfliktitilanteet ja riitelevät naapurit. Kokouksissa osakkaat voivat olla keskenään eri mieltä ja asioista saatetaan vääntää perin pohjin - joskus jopa iltayhdeksään asti.

- Työ on välillä henkisesti rankkaa ja etenkin riitatilanteet vievät helposti voimia. Mulle on huudettu ja haistateltu puhelimessa, ihan jopa haukuttu pystyynkin. Tällaisissa tapauksissa tulee osata vetää omat rajansa eikä asioiden saa antaa asioiden mennä ihon alle.

Vastapainona kuormitukselle toimii puuhastelu rakkaan Kaapo-hevosen kanssa viikonloppuina ja kokousvapaina iltoina.

- Hevosen kanssa vietetty aika on minulle terapiaa. Kolmen tunnin metsäratsastuksen aikana mielessä ei pyöri yhtäkään työasiaa tai stressin aihetta.

Alanvaihdon myötä Evan arkeen on tullut säännöllisyyttä. - Minulla on nyt enemmän aikaa ja jaksamista esimerkiksi hevoseni Kaapon kanssa puuhasteluun. Kuva: Evan kotialbumi

Vapaat viikonloput hevosharrastuksen parissa olivat entisessä vuorotyössä harvinaista herkkua. Nyt Evan työ on pääsääntöisesti päivätyötä.

- Kokousillat voivat tosin venyä pitkiksi, eikä kokoukseen mennessä voi koskaan etukäteen tietää, kestääkö istunto tunnin vai kolme.

Evalla on isännöitävänään 20 taloyhtiötä, jotka jokainen velvoittavat lain mukaan kokoustamaan vähintään kolmesti vuodessa - yhteensä siis ainakin 60 kertaa. Keväälle sijoittuvat yhtiökokoukset kaikkine ylimääräisine kokouksineen voivat paisuttaa työkuormaa hetkellisesti hyvinkin suureksi.

Toisaalta ilta-ajan kokouksista maksetaan kokouspalkkioita, joiden ansiosta kokonaistienestit voivat kasvaa useillakin tuhansilla euroilla isännöitävien taloyhtiöiden määrästä riippuen.

Toinen keskeinen ero entiseen lähihoitajan arkeen verrattuna koskeekin juuri palkkaa. Isännöitsijöille ei ole työehtosopimusta, mutta keskimääräinen kuukausipalkka sijoittuu noin 3200-3900 euron välille.

Palkkaan vaikuttaa myös se, missä päin Suomea työskentelee sekä erilaiset vastuutehtävät ja johtava asema. Esimerkiksi tekninen isännöitsijä tai vastaava isännöitsijä voi Evan mukaan tienata bruttona 4000-4500 euroa kuussa.

- Siihen nähden, että isännöinti edellyttää suhteellisen lyhyttä ammattitutkintoa, ala on melko hyvin palkattua. Totta kai sekin motivoi, että tienaan enemmän päivätyössä kuin hoitajana kolmivuorotyössä.

Eva kokee isännöintialan olevan se tie, jolle hän loppuelämäkseen jää - ammatin vaativuudesta huolimatta.

- Joka työssä on hyvät ja huonot puolensa. Ikinä en kuitenkaan ole valintaani katunut, vaan tykkään työstäni kovasti.

Eniten isännöintialassa Evaa viehättää sen monipuolisuus. Kun yksikään päivä ei ole samanlainen, töissä ei tule tylsää.

- Yhtenä päivänä teen tilinpäätöksiä ja talousarvioita kotikonttorilta käsin, toisena taas vierailen taloyhtiöissä ja sosialisoin hallitusten jäsenten ja osakkaiden kanssa tai palaveeraan eri yhteistyötahojen kanssa. Ikinä ei voi tietää, millaisia ihmisiä tai ongelmia eteen tulee.

Kenties juuri työn monipuolisuudesta johtuen yllättävän harva todella tietää, mitä isännöitsijä käytännössä tekee. Eva kertoo törmänneensä yllättäviin työtään koskeviin harhaluuloihin monesti.

- Esimerkiksi vesivahingon sattuessa isännöitsijä ei mittaile kosteutta vaan konsultoi asiantuntevaa tahoa asiasta ja kilpailuttaa sopivimman korjaajan tilanteeseen.