Toni Niemisen mäkiura päättyi vuonna 2004. Hän kertoo elämäkertaäänikirjassaan kohokohtia ja isoimpia pettymyksiä huippuvuosiltaan.

Toni Nieminen löi läpi vuonna 1992. Ura päättyi 12 vuotta myöhemmin. Kuva: Lehtikuva, Pentti Koskinen, Hannes Heikura, Kari Kuukka

Toni Niemisen komea mäkihyppyura loppui Kuopion SM-kisoihin keväällä 2004. Mitta oli tullut täyteen, vaikka kahden olympiakullan mies oli tuolloin vasta 28-vuotias.

Hän muistelee torstaina julkaistussa elämäkertaäänikirjassaan Toni Nieminen -olympiasankari & ihminen (Audiomaa) painelleensa olutkaupoille heti ensimmäisenä "eläkepäivänään".

Kun mäyräkoira oli kotiutettu, Nieminen sytytti takapihalleen kokon.

- Korkkasin oluen auki, ja rupesin nakkelemaan suksia kokkoon. Siinä mä istuskelin sen päivän, polttelin suksia ja lipittelin olutta. Jokaisen kokkoon heitetyn suksiparin kohdalla muistelin, että mikä oli niiden tarina. Se veti mielen aika haikeaksi ja kyllä siinä pikkuisen kävi kyynelkin silmässä, Nieminen myöntää Jani Uotilan toimittamassa äänikirjassa.

Vaikka tulevaisuus jännitti, Nieminen ei kertomansa mukaan tuntenut jäävänsä tyhjän päälle.

- Mä olin uhrannut koko lapsuuteni, nuoruuteni ja aikuisuuteni mäkihypylle, enkä ollut käynyt mitään kouluja. Ja tässä sitä ollaan 28-vuotiaana polttamassa Atomiceja takapihalla ja juomassa mäyräkoirasta olutta. Että mitähän huomenna?

Toni Nieminen ei ripustanut suksiaan naulaan. Hän poltti ne. Kuva: Pentti Koskinen

Toni Nieminen nousi kansakunnan kaapin päälle Albertvillen olympialaisissa 1992. 16-vuotias ihmeteini voitti suurmäen ja joukkuemäen kultaa sekä pronssia normaalimäestä. Mahtavan talven täydensivät Keski-Euroopan mäkiviikon ja maailmancupin kokonaiskilpailun ykkössijat.

Ylivoiman taustalla oli looginen syy: Nieminen oli omaksunut v-tyylin paremmin kuin muut huiput.

Toni-huuma äityi pitkin Suomea ja etenkin Lahdessa kovaksi. Sankaria revittiin joka suuntaan. Pankkitilin saldoa jättimäinen suosio ei kuitenkaan räjäyttänyt, huomauttaa Nieminen äänikirjassa.

- Mä en tiennyt, kuka oli tehnyt sopimuksia mihinkin. Mutta jälkikäteen olen miettinyt, että kuinka paljon esimerkiksi Salpausselän kisoissa myytiin kaikenlaista rekvisiittaa mun nimellä. Kisojen jälkeen sain käteeni kirjekuoren, jossa oli 2?000 markkaa. Ja sanottiin, että eikö ole hyvin myyty, tässä on sun provikat.

Tuore olympiavoittaja Nieminen ja tasavallan presidentti Mauno Koivisto. Kuva: Hannes Heikura

Nieminen ei noussut enää koskaan sille tasolle, jolla hän läpimurtokaudellaan operoi. Vaikka huipputalven jälkeen tuli muutama maailmancupin palkintokorokesija, arvokisaedustuksia ja maagisen 200 metrin ylittäminen ensimmäisenä mäkihyppääjänä, Niemisen uran loppuvuosista jäi aavistuksen karvas maku.

- Hänen toiseksi paras kautensa oli 1994-95, jolloin tuli yksi maailmancupin voittokin. Miksi? Hän oli silloin armeijassa, jossa oli säännöllinen päivärytmi, totesi Niemisen ex-valmentaja Jarkko Laine Urheilusanomille vuonna 2017.

Lue lisää: Toni Niemisen uran nousu ja tuho - valmentaja muistelee

Viimeisen kerran Nieminen edusti Suomea Salt Lake Cityn olympialaisissa 2002. Hän kantoi avajaisissa Suomen lippua, mikä oli Niemisen itsensä mukaan hänen urheilu-uransa isoin juttu.

- Minulla oli unelma ottaa olympiamitali 10 vuoden tauon jälkeen. Ja Suomella oli silloin niin kova joukkue, että tiesin sen olevan mahdollista, jos vain pääsen mukaan joukkuemäkeen.

Lipunkantajan rooli oli iso asia Niemiselle. Kuva: Christian Westerback /HS

Mitaliunelma jäi kuitenkin haaveeksi, kun Risto Jussilainen pudotti kymmenen vuoden takaisen olympiasankarin joukkuemäestä. Nieminen sanoo kirjassa, ettei vieläkään ymmärrä päävalmentaja Mika Kojonkosken ratkaisua valita Jussilainen joukkueeseen.

Suomi sai joukkuemäessä hopeaa. Raskaasti pettynyt Nieminen jäi miettimään, olisiko hänen panoksensa nostanut Suomen olympiavoittoon.

Lahtelaishyppääjä sai lisää jääkylmää vettä niskaansa kilpailun jälkeen.

- Joukkueenjohto ilmoitti meille ajan, milloin lähdetään hotellilta palkintojenjakoon. Olin sovitussa paikassa sovittuna kellonlyömänä, mutta ei siellä näkynyt ketään. Ymmärsin, että eipä mua oltu jääty odottelemaan tai kyselemään, vaan joukkueenjohto oli lähtenyt juhlimaan olympiahopeaa ilman mua. Olo oli aika ulkopuolinen, hän myöntää elämäkertaäänikirjassa.

Nieminen hyppäsi Salt Lake Cityssä vain normaalimäen kisan, jossa sijoittui 16:nneksi. Kuva: Kari Kuukka

Nieminen kertoo kirjassa, että lähti hotellilta Salt Lake Cityn keskustaan juomaan olutta. Hän kävi tiirailemassa seremonia-alueen aidanraosta, kun Jussilainen, Matti Hautamäki, Janne Ahonen ja Veli-Matti Lindström tuulettivat palkintokorokkeella.

- Sitten kun lähti Saksan kansallislaulu soimaan, niin otti päähän niin paljon, että kävelin lähimpään kuppilaan ja otin muutaman oluen lisää.

Nieminen on työskennellyt uransa jälkeen mm. kiinteistövälittäjänä, raviohjastajana, luennoitsijana, tv-asiantuntijana, puistoisäntänä, valmennuskonsulttina, pesuainemyyjänä ja urheiluseuran markkinointimiehenä.

Hän asuu nykyään Helsingissä ja on kihloissa Janet-nimisen naisen kanssa.

Jutun otsikkoa on muutettu kello 22.17.