IS:n raati käy läpi Montenegro-ottelun annin.

Joel Pohjanpalo (keskellä) johdatti kahdella maalillaan Suomen voittoon. Kuva: Roni Rekomaa / Lehtikuva

Suomen miesten jalkapallomaajoukkue voitti tiistaina Kansojen liigassa Montenegron 2-0.

IS:n toimittajat Tony Pietilä, Janne Oivio ja Tatu Myllykoski perkaavat mittelön puhuttavimmat asiat.

Isojen joukkoon? Kahden ottelun perusteella Suomella on kaikki saumat voittaa lohkonsa B-liigassa ja nousta Kansojen liigan korkeimmalle tasolle, 16 suuren joukkoon. Bosniaa vastaan tulos jäi ottamatta lopun nukahduksen takia, nyt Romanian yllättänyt Montenegro kaatui kohtalaisen vaivattomasti. Lohkovoiton on oltava ainoa tavoite. Sen mukana tuleva EM-jatkokarsintapaikka on kiva bonus.

Kesän maaottelutauon pelitahti on järjetön. Kukaan kenttäpelaaja ei pysty raskaan seurajoukkuekauden jälkeen pelaamaan neljää 90-minuuttista 11 päivään. Kierrätystä on tehtävä, ja se näkyi tänään etenkin Montenegron kokoonpanossa. On kaikkea muuta kuin ihanteellinen tilanne, että panoksellisissa maaotteluissa ei ole mahdollista pelata joka kerta parhailla saatavissa olevilla pelaajilla.

Tähän ei ole muuta vaihtoehtoa kuin Joel Pohjanpalo. Turkin liigassa loistanut kärkimies joutui seuraamaan Bosnia-pelin vaihtopenkiltä, mutta näytti välittömästi tilaisuuden saatuaan, miksi kuuluu aina Huuhkajien ihanneavaukseen. Pohjanpalon liikkuminen boksissa on taidetta, kuten oli myös 2-0-maalin mieletön viimeistely. Hyvä työnäyte myös seurajoukkuepuolelle.

Joel Pohjanpalo teki toisen maalinsa taidokkaalla ohjauksella. Kuva: Roni Rekomaa / Lehtikuva

Pohjoiskaarre kannustaa ja maajoukkue arvostaa. Kapteeni Lukas Hradecky kävi ottelun jälkeen tutun protokollan mukaan hakemassa megafonin haltuunsa ja johti joukkonsa laulamaan onnittelulaulun 20-vuotiaalle kannattajaryhmälle. Meteli Stadikalla oli jälleen komea, ja aina tilanteen tasalla oleva Hradecky hoiti kiittämisen erinomaisen tyylikkäästi.

Suomen keskuspuolustus meni kertaheitolla rajusti uusiksi, kun Paulus Arajuuri ja Joona Toivio lopettivat maajoukkueuransa keväällä. Kaiken lisäksi vähän myöhemmin lopetti puolustuslinjaa tukenut puolustava keskikenttäpelaaja Tim Sparv. Tämä ottelu ja Bosnia-pelin ensimmäiset 92 minuuttia osittivat, että ei hätää. Väisäset, Ivanov, O'Shaugnessy ja Jensen ovat valmiita vastuuseen.

Sauli Väisänen ja Robert Ivanov onnittelivat nollan pitänyttä Lukas Hradeckya. Kuva: Roni Rekomaa / Lehtikuva

Arvokisoihin! Okei, matka on vielä todella pitkä, mutta Suomella on kaikki edellytykset voittaa lohkonsa ja napata paikka jo nyt EM-jatkokarsintaan. Bosnia- ja Montenegro-pelit osoittivat, että Suomi on jatkossa lohkon ennakkosuosikki omilla vahvuuksillaan. Asema on ansaittu, ja nyt sitä pitää puolustaa kahdessa vaikeassa vieraspelissä.

Suomen otteista puuttuu yhä tappajan vaisto. Joel Pohjanpalo pisti Montenegron siltaan maaleillaan, mutta toiselle jaksolle lähdettiin varmistellen ja käsijarru päällä. Bosniaa vastaan liika passiivisuus kostautui ja voitto muuttui tasapeliksi. Nyt puskuria oli enemmän ja vastus heikompi, mutta sitä suuremmalla syyllä voi hakea lisäosumia.

Joel Pohjanpalo, siitä ei ole epäselvyyttä. Kaikesta näkee, että hän on saanut pelata pitkästä aikaa ehjän kauden ja saanut paljon vastuuta. Pelistä huokuu itsevarmuus ja rauhallisuus. Toivon mukaan vihdoin nyt löytyy oikea ostaja, joka antaa Pohjanpalolle uran parhaiksi vuosiksi hyvän kodin. Kiertolaiselämä pitäisi saada päättymään.

Äänekäs. Pohjoiskaarre muistutti taas, että Suomen maajoukkueen peleissä on eroja, jos pelataan jalkapalloa eikä esimerkiksi jääkiekkoa. Kiekkokisojen tunnelmaa moitittiin syystäkin, Stadikalla oli kahdessa Huuhkajien kotiottelussa mainio meininki. Näin käy, kun mukaan pääsee muillakin kuin firmalipuilla tai tuhatlappusilla.

Pohjoiskaarre antoi taas kaikkensa. Kuva: Roni Rekomaa / Lehtikuva

Kansojen liigan raaka ottelutahti sopii Huuhkajille. Syy? Tämä ryhmä ei ole (enää) kenenkään yksittäisen pelaajan varassa. Huuhkajien pelaajamateriaali on kuin vanha kunnon Valitse oma seikkailusi - paitsi kun hyppää eri kohtaan, lopputulos on aina sama. Richard Jensen puolustuksessa ja Lucas Lingman keskikentällä näyttivät tuoreimpina, että tasaista laajuutta riittää.

Boksihärkä Pohjanpalo ei jarrutellut edes loppuvihellyksen jälkeen. 27-vuotias kärki ilmoitti Ylen tv-haastattelussa, että oli "kiva näyttää olevansa pelipaikan arvoinen mies". Hän jatkoi samoilla askelmerkeillä myös lehdistötilaisuudella. Heittikö Pohjanpalo pientä piikkiä päävalmentaja Markku Kanervalle, joka istutti häntä penkillä koko Bosnia-ottelun?

Montenegron suoritus oli kauttaaltaan todella väsynyt, luovuttanutkin. Se tuli Helsinkiin kakkoskokoonpanolla, ja bussi oli parkissa heti avausminuuteista lähtien. Pallollinen peli ei herännyt, vaikka Suomi karkasi nopeasti johtoon. Maha tuntui täyttyneen lauantain Romania-voitosta.

Robert Ivanov on ottanut paikkansa alakerran johtajana. Kolossaalinen toppari pelasi taas eleettömän väkevästi: syötti omille 87-prosenttisesti, voitti neljä viidestä kaksinkamppailustaan ja pääsi yrittämään maalintekoakin. Kukapa olisi uskonut muutama vuosi sitten?

Montenegron vasempana laitapakkina uurasti mies ihastuttavan upealla nimellä: Risto Radunovic. Asia tuntui ilahduttavan myös Ylen selostajaa Matti Härköstä, jonka ilta oli muutoin konsonanttipitoinen. Suomen maajoukkueessa on pelannut vuosien varrella vain neljä Ristoa, joista viimeisin, Risto Puustinen, 26 vuotta sitten.

Kentän ainoalla Ristolla, Risto Radunovicilla (vas.) oli kiireinen iltapuhde. Kuva: Roni Rekomaa / Lehtikuva

Otteluita on liikaa. Taso kärsii. Panoksia ei ole. Miksi edes pelataan? Kansojen liigaa ja ääritiivistä otteluohjelmaa on arvosteltu, aiheestakin. Olympiastadionilla oli silti reipas tunnelma, ja Töölössä oli pitkin päivää hyvää urheilujuhlan tuntua. Väsyneisiin ystävyysotteluihin verrattuna Kansojen liiga on ihana keksintö.