Juho Lammikko ojensi MM-pokaalin kaukalossa Joel Armialle. Porilaisten mukaan prosessi tapahtui väärässä järjestyksessä.

Kasan keskellä oleva Joel Armia kiskaisi finaalipelissä Kanadaa vastaan Suomen 3-1-johtomaalin Juho Lammikon syötöstä. Kuva: Emmi Korhonen / Lehtikuva

Tampere

Porin Ässien voittaessa Suomen mestaruuden vuonna 2013, oli joukkueessa yksi ainoa pelaaja, joka ei nostanut jäällä lainkaan mestaruuspokaalia. Hän oli silloin 19-vuotias Joel Armia. Tämä siitä huolimatta, että hän pelasi joukkueen ykkösketjussa.

Suomen voittaessa sunnuntaina maailmanmestaruuden, ei nykyään 28-vuotias pelaaja enää katsonut muiden riemua pelkästään sivusta. Siitä piti omalta osaltaan huolen joukkueen toinen porilaispelaaja ja kisojen ajan Armian kämppäkaverina ollut Juho Lammikko, joka antoi pokaalin juuri Armialle.

Tässäkään tapauksessa Armia ei suoranaisesti eturivissä pokaalia ollut vastaanottamassa.

- Minä hemmetti luulin, että Armia oli jo vetänyt sen kanssa kierroksen. En olisi ottanut sitä ennen häntä, koska hän on pari vuotta minua vanhempi. Onneksi sain sitten edes antaa pokaalin hänelle, Lammikko sanoi.

Armia villitsi lopulta yleisöä jopa useammalla pokaalin nostolla katsomonosaa kohti. Kaikesta näki, että uran toinen mestaruus ja ensimmäinen pokaalin nostelu kaukalossa maistui todella hyvältä.

- Käsivarret ovat vahvistuneet sen verran, että nyt uskalsin pokaalia jäällä nostaa. Otin kaiken ilon irti. Tällaiset hetket ovat unohtumattomia, Armia kertoi.

- Se, että pääset voittamaan maailmanmestaruuden kotikisoissa on ihan uskomatonta. Olo on todella kiitollinen. Olen onnellinen ja ylpeä.

Joel Armia sai kultamitalin ja onnittelun Kalervo Kummolalta. Kuva: Ossi Ahola

Armia ei lähde vertailemaan tuntemuksia Leijonien ja Ässien mestaruuksien välillä. Ne ovat molemmat hänelle poikkeuksellisia.

- Ei niitä osaa verrata. Jääkiekkoilijana minulle on tapahtunut vuosien aikana niin paljon unohtumattomia juttuja, isompia ja pienempiä. Ei kaikkia erilaisia hetkiä osaa laittaa järjestykseen.

Lammikolle tilanne on osittain samanlainen. Hän on nyt kaksinkertainen aikuisten maailmanmestari ja kertaalleen hän on nostanut alle 20-vuotiaiden MM-mestaruuspokaalia. Se on kova saavutus vasta 26-vuotiaalle pelaajalle.

Hän on lisäksi voittanut aikuisissa ja nuorissa mestaruuden nimenomaan kotiyleisön edessä. Vastaavassa tempussa onnistuneita ei kovin montaa maailmasta löydy.

- Kaikki matkat joukkueiden kanssa ovat erilaisia, ei niitä osaa siksi vertailla kauhean hyvin. Molemmat aikuisten maailmanmestaruudet ovat tietysti mahtavia, mutta kyllä kotikisoissa tunnelma on jotain ainutlaatuista. Nyt olen sen päässyt kokemaan nuorissa ja aikuisissa. Aika mieletöntä, Lammikko mietti.

Lue lisää: Joel Armian debyytti Leijonissa lähestyy - kertoo hetkestä, kun tajusi, että uran suunta on pakko kääntää

Armia oli Tampereella mukana ensimmäisissä aikuisten MM-kisoissaan ja palkinto oli heti paras mahdollinen. Hän laukoi finaalipelissä myös Suomen 3-1-johtomaalin. Siinä hän sai pelivälineen pokaalin tapaan juuri Lammikolta, joka voitti tilanteessa komeasti aloituksen. Välieräottelun tyyliin maali ei nyt jäänyt voitto-osumaksi, kun Kanada kiskaisi lopussa kahden maalin takaa tasoihin.

- Maalin jälkeen oli todella makea fiilis. Ei sitä osaa edes kunnolla kuvailla. Tietysti sitä osasi aavistaa, että Kanada tulee ihan takuuvarmasti lopussa lujaa. Niin he aina tekevät.

Jatkoerässä pelattiin kolmella kolmea vastaan, joten aivan kaikki oli sen aikana mahdollista. Leijonat piti kuitenkin enemmän kiekkoa ja oli hallitsevampi osapuoli.

Siinä vaiheessa, kun Suomi pääsi ylivoimalle, oli Armia erittäin luottavainen.

- Kyllä minä tiesin, että jätkät laittavat kiekon verkkoon. Jotenkin oli niin kova luotto tähän joukkueeseen. Kiekon mennessä maaliin koko penkkimme alkoi huutaa ja sitä tunnetta en unohda, Armia puhalsi.

Marko Anttilan vieressä istui toista maailmanmestaruuttaan juhlimassa joukkueen kolmas porilainen, eli valmentaja Ari-Pekka Selin. Kuva: Emmi Korhonen / Lehtikuva

Leijonien mestaruusjuhlat ovat varmasti suhteellisen pitkät. Armia ei lähtenyt veikkailemaan sitä, kuinka kauan hänellä menee, ennen kuin hän pääsee takaisin Poriin.

- Ei ole kyllä mitään suunnitelmaa. Joukkueessa on onneksi kokeneempia mestareita, jotka varmasti osaavat hommat ja näyttävät ne minullekin. Katsotaan, mitä kaikkea he keksivät.

Lammikolla ajatukset olivat heti ottelun tauottua kirkkaammat.

- Ihan ensiksi ajattelin syödä. Olo on jo vähän heikko, kun olen ollut varmaan kahdeksan tuntia syömättä. Sen jälkeen juhlitaan hyvä hetki, Lammikko hymähti.

Juho Lammikko halasi myös mestaruusmaalin tehnyttä Sakari Mannista. Kuva: Ossi Ahola

Armialle viimeinen kuukausi on ollut kokonaisuutena unohtumaton. Hänelle on syntynyt sen aikana esikoislapsi ja nyt tuli maailmanmestaruus. Käsissä on siis ollut pieni tyttö ja nyt myös "poika".

Elämä taitaa hymyillä tällä hetkellä?

Armia on kysymyksen jälkeen hetken aikaa hiljaa ja hänen silmänsä jopa kostuvat vähän. Muutaman sekunnin hiljaisuuden jälkeen vastaus on kuitenkin taattua Armiaa.

- Niin kai.