Herääkö aikuisissa jo vauvana alkanut tarve kiipeilyyn?

Kuva: Alessandro Rampazzo / AFP / Lehtikuva

"Ei kai käskyissä lue, että vanhat akat eivät saisi kiipeillä puissa."

Näin kerrotaan kirjailija Astrid Lindgrenin todenneen. Hän kiipeili puissa vielä kahdeksankymppisenä.

Sunnuntai-iltana ja sunnuntain vastaisena yönä on varmasti kiipeilty puissakin, mutta jääkiekon MM-huumassa kiipeilyvimma on kohdistunut erilaisiin rakennelmiin: muun muassa Havis Amanda -patsaaseen Helsingissä, Torin paviljonkirakennukseen Turussa ja suihkulähteeseen Tampereella.

Jäätelökioskin päällä oli joukkokokous Tampereella. Kuva: Petri Huhtinen / Aamulehti

Myös raitiovaunukatokset ja jäätelökioskit ovat kelvanneet paikoiksi, joiden päälle on pitänyt päästä - puhumattakaan erilaisista tolpista ja muista rakennelmista, joita pitkin pääsee ylöspäin. Onnettomuuksiltakaan ei vältytty, joten täysin harmitonta tällainen puuhastelu ei ole.

Mikä saa ihmisen kiipeämään, kun urheilumenestystä tulee? Ja miksi lisäinnokkuutta herättää se, jos kiipeilyyn yhdistyy vesielementti? Ja alastomuus?

Herääkö aikuisissa jo vauvana alkanut tarve kiipeilyyn? Ja tarve kahluuseen vesialtaassa? Vai onko kyse vain klassisista humalatilassa tehdyistä kahjotempauksista teemalla joukossa tyhmyys tiivistyy?

Vastaus on ehkä näitä kaikkia, mutta historiasta ja lapsuudesta löytyy ainakin osittain selitys. Esihistoriassa ihmiset hakivat puista ruokaa, joten kiipeäminen oli tärkeä osa hengissä pysymistä. Ja vaatteetkin olivat vähissä.

Kiipeily kuuluu myös lapsen kehitykseen. Jo alle vuoden ikäisenä jotkut kaipaavat kiipeilyä, jotkut painimista sekä muuta riehumista - ja jotkut lapset näitä kaikkia. Eli sinä Mantan päälle kiivennyt: aloititko jo lapsena kiipeilyn? Suomalaisesta vauvakirjasta (Otava) löytyy oiva ohje:

"Aikuisen järjestämissä riehumis- ja kiipeilyleikeissä lapsi saa kokemuksen oman voimansa ja taitojensa käyttämisestä turvallisesti."

Kiipeily- ja kahluutempauksissa kyse voi olla myös siitä, että kiipeilijä kaipaa huomiota. Tai yrittää osoittaa olevansa jotenkin rohkea. Joskus kiipeilijä pyrkii, valitettavasti, osoittamaan, että hän on jotenkin parempi, kovempi ja tärkeämpi kannattaja kuin maan tasalle jääneet.

Mantalla perinteen aloittamiseen "syylliset" eivät lopulta ehkä olekaan jääkiekkofanit vaan ylioppilaat!

Vappulakitus on ikiaikainen perinne ja psykologi Pekka Sauri muistuttaa, että se ensimmäinen jääkiekon MM-kulta vuonna 1995 osui heti vapun jälkeen eli 7. toukokuuta.

"Kiipeily tuntui ehkä siksikin luontevalta. Ylipäätään juhliminen vaatii varmaan jonkin maamerkin, jonka ympärille spontaanisti keräännytään", Sauri viestittää.

Ja kun jonkin ympärille keräännytään, sen päälle pitää myös kiivetä, oli se suojattu vaneriaidoilla tai ei. Eikä tunnu yhtään nololta juuri siinä hetkessä.