Kukaan suomalainen huippupelaaja ei ole jättänyt kaukaloita yhtä värikkäästi kuin Lalli Partinen. Ja hyvä niin.

Lalli Partisen uran päätösottelu päättyi hurjaan välikohtaukseen. Kuva: Hannu Lindroos

Lalli - Idän jättiläinen ja Punainen kolmonen - oli niin verraton kiekkopersoona, että hänen oikeastaan kuuluikin päättää uransa hulabaloohon.

Lue lisää: Etelä-Saimaa: Lalli Partinen on kuollut

On maaliskuun 20. päivä vuonna 1977. Helsingin IFK:n ja Tampereen KooVeen välinen SM-liigaottelu saa lisäjännitettä, kun vierailijoiden velmu hyökkääjä Arto Jokinen taklaa Partisen keskialueella päin laitaa ja viilettää heti perään syöttämään joukkueensa kavennusmaalin.

Tämän jälkeen ärsyttäjien kuninkaana tunnettu Jokinen luistelee Partisen luo ja avaa sanaisen arkkunsa.

Hässäkkä on valmis.

Lalli menettää malttinsa täysin ja alkaa jahdata nyrkit pystyssä pakoon pyrkivää Jokista. Yleisö nauraa takaa-ajolle mahat kippurassa, mutta Lallia potuttaa. HIFK:n järkälemäinen puolustaja ei ehdi nuijimaan Jokista, vaan tuomarit pääsevät ajoissa riitapukarien väliin.

Päätuomari Raimo Sepponen passittaa vihaisen Lallin suihkuun, ja siitäkös mies riemastuu. Marssiessaan kohti pukusuojaa hän purkaa kiukkunsa lyömällä KooVeen huoltajaa Hannu Soroa nyrkillä poskeen. Siihen tilanne, joka on kuin suoraan elokuvasta Lämäri, lopulta päättyy.

- Kyyristyin noukkimaan juomapulloa vaihtopenkkimme vieressä. Kun nostin päätäni, niin samassa kajahti. Lalli kävi niin kuumana, että hän olisi voinut iskeä vaikka presidenttiä, Soro muistelee.

Pääsarjaurallaan peräti 858 jäähyminuuttia saanut Partinen muistaa tapahtumaan johtaneet syyt kirkkaasti.

- Ensin Arttu (Jokinen) taklasi poikittaisella mailalla, eikä Sepponen reagoinut mitenkään. Sitten maalin jälkeen Arttu tuli luokseni ja alkoi laulaa kuin pikkupojat, että lal-lal-laa, Lallin maali, lal-lal-laa. Hemmetti sentään. Sanoin sille, että nyt loppui leikki, Lalli kertoo.

- Luojan kiitos, että en saanut Arttua kiinni. Suututtuani mulla meni filmi täysin poikki, Soron lyömisestäkään en muista juuri mitään.

Jokisen pakoilu oli ymmärrettävää. HIFK:n jättipuolustaja aiheutti vastustajissa ja tuomareissa syvää pelkoa ja kunnioitusta.

- Tajusin ärsyttäneeni väärää kaveria. Itsesuojeluvaistoni sanoi, että pakoon, muuten voi käydä kylmät, Jokinen virnistää.

Tapaus meni raastupaan asti, jossa Partinen tuomittiin pulittamaan Sorolle muutaman tuhannen markan korvaus kivusta ja särystä. Lisäksi Lalli sai loppukautta 1977 käsittävän pelikiellon. Siihen päättyi tuomarien kauhun värikäs SM-liigaura.

Sittemmin sekä Soro että Jokinen ovat olleet Partisen ystäviä.

- En ollut mikään nyrkkisankari enkä mielestäni muutenkaan pelannut rumasti. Kun olin useimpia vastustajia päätä pitempi, tuomarit antoivat minulle monesti kakkosia puhtaistakin taklauksista. Loppuvaiheessa kyllästyin touhuun, aloin esittää mielipiteitäni, ja sitä kautta kymppitilini kasvoi, kaikkien aikojen jäähypörssissä toisena oleva Partinen näkee.

Kuva: Hannu Lindroos

Pohjimmiltaan Lalli oli lempeä ja leikkisä pelaaja, paljon muutakin kuin jäähykuningas.

Partinen kertoi urastaan ja elämästään Jean Mancini-podcastille syyskuussa 2021. Voit kuunnella haastattelun täältä.

Kasvattajaseurassaan SaiPassa ja HIFK:ssa pääsarjaa pelannut Partinen laukoi ja taklasi kovaa, mutta myös pelasi taitavasti. Kaksi SM-kultaa voittanut puolustaja ei turhaan pelannut olympialaisissa ja viisissä MM-kisoissa.

- Nykypäivän kiekosta puuttuvat värikkäät persoonat. Se on huono homma, hän sanoo.

Niinpä. Tämänkin kauden SM-liigassa Lalleille olisi tilaa.

Artikkeli on julkaistu 13.01.2004 ilmestyneessä Veikkaajassa. Juttusarjassa Erkkaa lapaan palautettiin mieliin suomalaisen jääkiekon merkkitapahtumia.