Yleisurheilun MM-kisat (15.-24.7.) ja EM-kisat (15.-21.8.) nähdään tänä kesänä Ylen kanavilla.

Pettymykseen päättyneen kauden 2020 jälkeen 400 metrin aitajuoksija Viivi Lehikoinen lähetti pitkän sähköpostiviestin, johon ei tullut ihan heti vastausta. Nuoren urheilijan kärsivällisyys joutui testiin.

- Jouduin lähettämään lisää viestiä, että mikä homma. Yhteydenotto hermostutti aika paljon. Se oli selvä a-suunnitelmani, eikä b-vaihtoehto kiinnostanut niin paljoa, Lehikoinen muistelee vajaan kahden vuoden takaista aikaa.

Viesti oli suunnattu menestysvalmentaja Laurent Meuwlylle. Lehikoinen esitteli itsensä, kertoi urheilutaustastaan ja pyysi päästä sveitsiläisluotsin oppiin.

Parikymppinen aituri tunsi olevansa pakkoraossa. 16-vuotiaana Suomen yleisurheilun teinitähdeksi ristitty Lehikoinen ei ollut saanut potentiaaliaan esiin kolmeen vuoteen. Palstatila ja selkääntaputtajat vähenivät radikaalisti.

Kesä 2020 oli jälleen uusi pettymys, kun ajat pyörivät kovista odotuksista huolimatta 58 sekunnissa. Jussi Ihamäen tuolloin luotsaama urheilija ymmärsi, että oli aika tehdä kovia ratkaisuja.

- Kun kehitykseni otti takapakkia, muiden ihmisten tuki ja kannustus katosivat. Tilanne meni taloudellisestikin hankalaksi. Oma lähipiirini toki tuki ja uskoi potentiaaliini, mutta se, että muut olivat menettäneet uskonsa, oli urheilijana kova pala, Lehikoinen sanoo.

Aitajuoksija harkitsi tosissaan uransa päättämistä, mutta päätti kääntää sitä ennen kaikki mahdolliset kortit. Mielessä oli jo muutaman vuoden kytenyt ajatus siirtymisestä ulkomaalaisen valmentajan oppiin.

Vuonna 2018 Lehikoinen oli harjoittelemassa Sveitsissä yhteisistä kisoista tutun Yasmin Gigerin kanssa. Samassa yhteydessä aituri pääsi Sveitsin yleisurheilugaalaan ja näki siellä muun muassa lajin eurooppalaishuipun Léa Sprungerin ja Laurent Meuwlyn.

- Suomen 400 metrin ja 400 metrin aitojen taso on pitkään laahannut eurooppalaisen tason perässä. Sveitsin-reissusta saakka minua kiinnosti tietää, mitä Euroopassa tehdään paremmin.

Alansa huippuihin lukeutuva Meuwly oli ottanut vuonna 2018 siipiensä suojiin pikajuoksija Hanna-Maari Päkin (os. Latvala), jolta Lehikoinen sai lopulta valmentajan yhteystiedot.

Vastausta piti odotella tovi, mutta Meuwly palasi asiaan. Valmennussuhteen ensiaskeleita otettiin syksyllä 2020. Lehikoinen muistaa elävästi ensimmäisen palaverin, josta tuli itseluottamustaan etsineelle urheilijalle mittaamattoman arvokas.

- Lokakuussa 2020 Laurent sanoi siskoni läsnäollessa, että ensi kesänä tulee ennätys. Siinä kohtaa aika moni oli jo lakannut uskomasta enkä itsekään tiennyt, tullaanko tästä enää takaisin huipputasolle. Se, että tuon tason valmentaja sanoi noin, oli itselleni todella merkittävä hetki.

Valmennussuhteen hedelmällisyyttä päästiin todistamaan jo viime kaudella, kun Lehikoinen paransi ennätystään neljä kertaa ja pääsi Tokion olympialaisiin. Siellä juostu aika 55,67 olisi riittänyt välieriin kaikissa olympia- ja MM-kisoissa 2011-2019, mutta Tokiossa semifinaalipaikka jäi 0,02 sekunnin päähän.

Muun muassa lajin olympiamitalistia ja Euroopan ennätysnaista Femke Bolia luotsaava Meuwly panosti valmennussuhteen alettua etenkin Lehikoisen nopeuden parantamiseen - ominaisuuteen, joka oli jäänyt edellisinä vuosina täysin kestävyysharjoittelun varjoon.

Lehikoinen ja hänen harjoitteluaan Suomessa valvova Mikael Ylöstalo pitävät kehittynyttä nopeusharjoittelua ratkaisevana tekijänä nyt nähdyn menestyksen taustalla. Valmistautuminen kuluvaan kauteen on mennyt edelliskauden tavoin nopeuden ja voimatreenin ehdoilla, mutta joitain muutoksia on toki tehty.

Lehikoinen juoksee kuluvalla kaudella 15 askeleen rytmillä aiemman 16 askeleen sijaan.

- Aluksi oli pientä jännitystä ilmassa, mutta askelrytmivaihdoksen myötä alkukausi on ollut erittäin onnistunut, Ylöstalo sanoo.

Onnistumisesta kertoo muun muassa henkilökohtainen ennätys 54,96, jonka Lehikoinen juoksi kesäkuun puolivälissä Genevessä. Hän on tuloksella Euroopan tilastossa yhdeksäntenä.

Ennätyksen jälkeen tulleet ajat 55,13 ja 55,33 lupaavat nekin hyvää arvokisakesään kuten se, että jokaisesta suorituksesta on jäänyt jotain hampaankoloon.

- Kuortaneella (55,33) oli ensimmäistä kertaa onnistunut juoksu, mutta keli verotti hyvän ajan tekemistä. Jos saisin ensimmäiset 200 metriä lähtemään rennosti ja toisen kaarteen menemään hyvin, juoksu olisi lähellä optimaalista. Toisessa kaarteessa on ollut vähän ongelmia, en ole pystynyt tekemään sitä tasaisesti. Loppu on taas kulkenut aika hyvin, aituri analysoi.

"Luotan häneen sataprosenttisesti"

Lehikoisen ja Meuwlyn valmennussuhde toimi viime kaudella lähinnä etäyhteydellä. Kuluvana vuonna aituri on päässyt kuuntelemaan menestysluotsin oppeja enemmän kasvotusten. Lehikoinen leireili alkuvuoden aikana Meuwlyn ja tämän valmentaman Hollannin maajoukkueen kanssa Etelä-Afrikassa, Turkissa ja Hollannissa.

Leiriviikot lujensivat hyvin alkanutta valmennusyhteistyötä ja opettivat Lehikoiselle selvemmin, millainen persoona 46-vuotias sveitsiläinen on.

- Laurent on jämäkkä, mutta toisaalta lempeä, mikä sopii minulle todella hyvin. Olen aika itsepäinen, joten tykkään, että valmentajalla on selvät sävelet, mitä tehdään. Laurent pitää minut yleensä hyvin aisoissa ja osaa rauhoitella, jos tulee takapakkia. Luotan sataprosenttisesti siihen, mitä hän tekee ja sanoo, Lehikoinen kuvailee.

Meuwly ja Suomen päässä valmennusta ohjaava Ylöstalo ovat todistaneet läheltä, miten Lehikoinen on muuttunut kesän 2020 aallonpohjan jälkeen. Vaikeat vuodet ovat karistaneet paitsi naiiviutta myös turhia suorituspaineita.

- Kun aloitimme yhteistyömme, Viivi tunsi harjoituksissa epävarmuutta. Kun hän huomasi, että asiat menevät pikkuhiljaa parempaan suuntaan, hän alkoi luottaa itseensä. Pienet vastoinkäymiset eivät hetkauta häntä enää samalla tavalla, Ylöstalo sanoo.

Kunnianhimoinen himoharjoittelija on samoilla linjoilla.

- Minun on edelleen vaikea suhtautua, jos iskee flunssa tai tulee vammoja, mutta yleisolemukseni treeneissä on paljon iloisempi ja rennompi. Osaan arvostaa urheilua enemmän. Aikoinaan se oli vain tuloksentekoa. Nyt nautin, että saan urheilla kovalla tasolla ja juosta kovaa.

Parantunut tulostaso on tuonut Lehikoiselle jo paikan heinäkuussa Eugenessa järjestettäviin MM-kisoihin. Torstaina kesäkuun 30. päivä hän juoksee ensimmäistä kertaa urallaan Timanttiliigassa Tukholman olympiastadionilla.

- Kaikki on tapahtunut niin nopeasti, että välillä on vaikea pysyä itsekin mukana. En olisi voinut uskoa muutama vuosi sitten, että juoksen Timanttiliigassa. Se merkitsee minulle todella paljon.

Lehikoiselta on kyselty säännöllisin väliajoin, milloin hän rikkoo Tuija Helanderin vuonna 1987 juokseman Suomen ennätyksen 54,62. Utelut eivät ole saaneet vastakaikua.

Suomen paras ratakierroksen aituri ei halua puhua numeroista, vaikka yleisurheilun suola piilee monien lajientusiastien mielestä juuri niissä.

- En halua asettaa itselleni liikaa paineita varsinkaan julkisuudessa. Urheilua on todella vaikea käsikirjoittaa. Siihen vaikuttavat niin monet tekijät. Jotkut urheilijat haluavat kirjoittaa tavoitteensa ylös, mutta itse tykkään juosta ja yrittää saada itsestäni mahdollisimman paljon irti.

Lehikoisen valtava potentiaali on ollut tiedossa juniorivuosista, mutta mihin se voi kaiken mennessä nappiin kantaa? Mikael Ylöstalo ei peittele luottamustaan, mutta pysyy samalla uskollisena suojattinsa ajattelutavalle.

- Hän pystyy parantamaan tästä vielä selvästi. Mitään sekuntitavoitetta en pysty kuitenkaan sanomaan. Se on asia, josta puhumme Viivin kanssa lopulta aika vähän.

Viivi Lehikoinen kilpailee torstaina Tukholman Timanttiliigassa.

Lue myös:

Lehikoinen ja Helander valittiin MM-joukkueeseen

Yleisurheilun MM-areenalla hurjasteltiin jo nyt - Sydney McLaughlin rikkoi pitkien aitojen maailmanennätyksen: "Taivas on rajana"

Suomalaisten asenne antaa toivoa sotaa paenneelle ukrainalaisjuoksijalle Kateryna Karpiukille - "Olen onnellinen, että maailmassa on tällainen paikka"