Päivi Heikkinen oli 26. kesäkuuta aikuisen kehitysvammaisen ja autistisen poikansa Jali Heikkisen kanssa Prismassa Kuopiossa. Poika hoiti ostoskärryt, kun äiti itse liikkui perässä pyörätuolilla.

Poika odotti äitiään pysähtyneenä keskelle käytävää.

Yhtäkkiä kaupassa asioinut keski-ikäinen rouva tiuskaisi pojalle: "Perse pitkällä pitää olla siinä!" Sitten rouva kiisi karkuun.

- Siinä kommentissa ei ollut mitään lempeyttä. Hän olisi voinut sanoa, että anteeksi, voisitko väistyä. Poikani olisi varmasti pyytänyt anteeksi, Heikkinen sanoo.

24-vuotias poika meni kommentista täysin pois tolaltaan.

- Poikani hätääntyi ja rupesi tärisemään. Hän toisti lausetta: "En ole tehnyt mitään pahaa." Sanoin, että et sinä ole tehnyt mitään pahaa.

Pojan oli kuitenkin vaikea ymmärtää sitä, miksi hänelle sitten sanottiin niin. Tilanne jäi päälle.

Heikkinen sanoo, että hänen pojallaan on pakkoliikkeitä, kuten käsien viuhtomista, mutta hän on muille ylitsevuotavan kohtelias.

- Hän saattaa esimerkiksi sanoa kassatytölle, että "voi kun sinulla on kauniit silmät". Siksi tuntuu niin pahalta, kun hän yrittää olla muille ystävällinen ja saa osakseen tällaista kohtelua.

Heikkinen koitti kääntää tilanteen positiiviseksi.

- Ostimme sitten vähän herkkuja, ja tilanne meni onneksi sillä ohi.

Tilanteita ihan liikaa

Päivi Heikkinen kertoo, että Prismassa tapahtunut tilanne ei ollut ensimmäinen kerta, kun hänen pojalleen kommentoitiin ikävään sävyyn.

- Näitä tilanteita on ihan liikaa.

Heikkisen mukaan hänen pojalleen on jopa sanottu, että "miksi tuokaan on ihmisten ilmoilla, miksi hänet edes pitää tuoda kauppaan".

Heikkinen on huomannut ikävää käytöstä kohdistuvan myös häneen itseensä. Heikkisellä on lihassairaus ja hän päätyi pyörätuoliin pari vuotta sitten.

- Ennen pyörätuoliin joutumista en kiinnittänyt asiaan huomiota. Toki on avuliaitakin ihmisiä, mutta kun minulla menee sekunti pidempään kuin muilla, niin huomaa sen, miten paljon on kiirettä ja tuskastunutta äyskimistä.

Vastaavaa tapahtuu

Autismiliiton koulutussuunnittelija Marko Lahti kertoo, että vastaavia tilanteita valitettavasti tapahtuu.

- Tietoisuus autismista on toki viime vuosina lisääntynyt, mutta miten hyvin osataan huomioida neuromonimuotoisuutta ja erilaisuutta yleensä, on eri asia.

Jos autistinen lapsi on nuorempi, saatetaan esimerkiksi kommentoida, että vanhempi ei saa kuria lapseen.

- Johtuen autismista, autistinen lapsi ei kuitenkaan voi käytökselleen mitään.

Lahti kertoo teoriasta nimeltä the double empathy problem.

Kun ei-autistinen ihminen on vuorovaikutuksessa autistisen ihmisen kanssa, voikin käydä niin, että toista on vaikeaa ymmärtää, kun tapa kommunikoida on niin erilainen.

- Autistisella ihmisellä on diagnoosistaan johtuen erilaisuutta vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Lisäksi on tutkimuksia siitä, että kun ryhmässä on pelkästään autistisia henkilöitä, vuorovaikutus onnistuu paremmin.

Lahden mukaan kommentoijan on hyvä pysähtyä hetkeksi siihen, mikä aiheuttaa oman reaktion. Liittyykö ärsytys vain siihen tilanteeseen?

- Asia pitää pystyä sanomaan ystävällisesti. Jos ei pysty, on parempi olla sanomatta mitään. Sama idea kuin lasten kasvatuksen osalta. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, voi olla hiljaa.

Ei tavoittanut pyörätuolilla rouvaa

Päivi Heikkinen ei ehtinyt saamaan pyörätuolilla kiinni Prismassa ikävästi kommentoinutta rouvaa. Hän kuitenkin pyrkii aina puolustamaan poikaansa, jos vastaavia tilanteita tulee eteen.

- Vaikka minun toki pitää keskittyä poikaani, kyllä minustakin löytyy leijonaemoa. Se on pitänyt opetella. Ensimmäiset vuodet saatoin mennä itkien kotiin, mutta enää en siihen sorru.

Heikkinen muistaa tilanteen, jolloin hänen poikansa ajoi kolmipyöräisellä pyörällä ja pojalle tiuskaistiin, että hän on tiellä.

- Menin sanomaan ystävällisesti, että hän on kehitysvammainen autisti ja hän olisi siirtynyt, jos olisit soittanut kelloja. Ihmiset tyypillisesti häpeävät ja menevät näissä tilanteissa hiljaiseksi.

Heikkisen mies on sanonut, että huono käytös kielii pahasta olosta. Silloin tilanteen läpikäynti vaatii syvempää itsetutkiskelua.

- Mitä enemmän itselleni on tullut vastoinkäymisiä, niin sitä enemmän koitan löytää pienistä asioista iloa. Jotkut ovat katkeria koko elämälle ja silloin voi olla vaikeaa nähdä asioita positiivisesti.

Mitä ajatuksia uutinen herättää? Voit keskustella aiheesta 4.7. klo 23:een asti.

Lue myös:

Rasistisen kohtelun takia koulusta pois jäänyt ilmajokelaispoika osallistuu taas opetukseen - tunneilla mukana on oma äiti "kunnes luottamus palaa"