Faktoilla sisään. Suomi, Ruotsi ja Norja ovat kilpailleet kaikissa yleisurheilun MM-kisoissa, joista ensimmäiset järjestettiin Helsingissä vuonna 1983. 39 vuoden aikana MM-kisat on järjestetty 17 kertaa, ja kultamitaleissa peli on kolmikon kesken tasainen: ruotsalaiset ja norjalaiset yleisurheilijat ovat päässeet juhlimaan yhdeksää maailmanmestaruutta, suomalaiset seitsemää. Sen sijaan mitalien kokonaismäärässä suomalaiset johtavat peliä niukasti 22 mitalillaan. Ruotsalaisilta mitaleja löytyy 21 ja norjalaisilta 17 kappaletta.

Lisää MM-kunniaa on jaossa 15.-24. heinäkuuta, kun lajin menestynein maa Yhdysvallat isännöi ensimmäistä kertaa MM-kisoja maaperällään, länsirannikolla Oregonin osavaltiossa sijaitsevassa Eugenessa. Suomen, Ruotsin ja Norjan joukkueet lähtevät Eugeneen erilaisista lähtökohdista: menestysodotukset ovat ruotsalaisten ja norjalaisten harteilla, mutta Suomen Urheiluliitto lähettää kisoihin selvästi länsinaapureitaan suuremman joukkueen.

Suomen joukkueen koko on 32, Norjan 22 ja Ruotsin 21 urheilijaa. Suomen Urheiluliitto lähettää MM-kisoihin kaikki valintakelpoiset urheilijat, mutta verrokkimaista eritoten Ruotsi veti valinnoissaan tiukempaa linjaa.

Valtaosalla ruotsalaisista tulosraja tehtynä

Jos tarkastellaan kyseisten maiden lajiliittojen Eugeneen lähettävien joukkueiden tasoa, Suomi erottuu selvästi etenkin Ruotsista mitä tulee tulosrajalla kisalippunsa lunastaneiden määrään.

32 suomalaisesta yhdeksän eli 28 prosenttia saavutti lajissaan Kansainvälisen yleisurheiluliiton World Athleticsin asettaman tulosrajan. Ruotsalaisista vastaavassa tempussa onnistui 67 prosenttia ja norjalaisista 45 prosenttia joukkueesta.

Tulosrajan saavuttaneet urheilijat ovat lajinsa ehdotonta parhaimmistoa. Ulkopuolelta eli rankingin kautta kisoihin tuleville urheilijoille absoluuttinen menestys eli mitalit eivät ole todennäköisiä. Eugenessa suomalaisia rankingurheilijoita nähdään 23 kappaletta. He ovat siis ryhmänä suurempi kuin Norjan tai Ruotsin joukkue kokonaisuudessaan.

- Jos tavoite asetetaan, että joukkue on mahdollisimman suuri, niin silloinhan se ei ole suuri. Mutta jos lähdetään liikkeelle menestyspotentiaali edellä, onhan se liian suuri, suomalainen pitkän linjan manageri Jukka Härkönen sanoo ja nimeää ainoaksi kotimaiseksi mitalikandidaatiksi keihäänheittäjä Oliver Helanderin.

- Hänen tapauksessaan kaiken pitää nasahtaa kohdilleen: karsinta yhdellä ja finaali kahdella heitolla, joista toisen on oltava helvetin pitkä.

Helander on kilpaillut tällä kaudella kolme kertaa, joista kahdessa tuoreimmassa hän on heittänyt täydellä vauhdilla. Näissä kilpailuissa keihäs on lentänyt hänen kädestään yli 85 metriä eli MM-kisojen tulosrajan, kruununa Paavo Nurmen kisoissa nähty 89,83. Sillä Helander on kuluvan kauden maailmantilastossa neljäntenä.

Hänen takanaan yksikään 11 suomalaismiehestä ei mahdu lajinsa maailmantilastossa 20 parhaan joukkoon. Kisoihin matkaavasta 21 suomalaisnaisesta neljä on maailmantilastossa lajinsa top 20:ssä.

- Kilpailusuunnitelman pitäisi olla sellainen, että kilpailut palvelevat urheilullisesti ja valmennuksellisesti kehitystä pääkilpailuun. Jos Suomen Urheiluliitto on asettanut kaikille kansallisille kärkiurheilijoille tavoitteeksi, että Eugene on kauden pääkilpailu, sitten hyväksyn sen, Härkönen sanoo.

Miten käy EM-tuloskunnon?

Suomen joukkue olisi voinut olla vielä kaksi urheilijaa suurempi. 800:n ja 1 500 metrin tulosrajan alittanut Sara Kuivisto ja rankingin kautta MM-paikassa kiinni ollut pika-aituri Nooralotta Neziri ilmoittivat kuitenkin jo hyvissä ajoin, etteivät he ole käytössä Eugenessa.

Härkönen muistuttaa, että Eugenessa (15.-24.7.) mukana olevan suomalaisurheilijan on haastavaa rakentaa huippukunto Münchenin EM-kisoihin (15.-21.8.). Ennen EM-matkaa luvassa ovat vielä ainakin Kalevan kisat (4.-7.8.), joita ennen MM-urheilijat joutuvat toipumaan kymmenen tunnin aikaerosta.

- Kun lännestä tullaan itään päin, se on aina hankalampi. Viikoista tulee kaiken kaikkiaan tiukka rupeama, Härkönen sanoo, mutta pitää tärkeänä, että yleisurheilun kotimainen kärki nähdään myös taistelemassa Joensuussa SM-mitaleista.

- Mielestäni minkään kotimaisen lajin imago ei kestä sitä, ettei kansallinen parhaimmisto kilpailisi kansallisissa mestaruuskilpailuissa. Ainoastaan lajissaan arvokisoissa suvereenit voittajaehdokkaat voivat jättää SM-kisat väliin. Mainitaan sellaisista nyt vaikka hiihtäjä Iivo Niskanen ja aikanaan uimari Jani Sievinen, Härkönen sanoo.

Härkönen peräänkuuluttaa jatkossa suomalaisilta yleisurheilupäättäjiltä realismia mitä tulee kauden päätavoitteen asettamiseen ja sen johdonmukaiseen tavoitteluun.

Kilpailukalenterin suunnittelusta esimerkkinä käy norjalainen 400 metrin aituri Line Kloster, joka juoksi sunnuntaina eurooppalaisittain kivikovan ajan 53,91. Sillä Eugeneen valittu Kloster on kuluvan kauden maailmantilastossa yhdeksäntenä ja Euroopan tilastossa toisena. Kilpailun jälkeen hän ilmoitti kuitenkin jättävänsä MM-kilpailut väliin ja keskittyvänsä EM-mitalin tavoitteluun.

Lindhin kohtelu ihmetyttää

Jos Urheiluliiton vetämä valintalinja ei saa Härköseltä ymmärrystä, ruotsalaispäättäjätkään eivät selviä hänen käsittelystään täysin puhtain paperein.

Ruotsin yleisurheiluliiton MM-valinnoissa erityinen huomio kohdistuu 800 metrin juoksijaan Lovisa Lindhiin, jota liitto ei valinnut joukkueeseensa. Vuoden 2016 EM-pronssimitalisti jäi arvokisavalinnoissa rannalle myös viime vuonna, kun Ruotsin olympiakomitea ei kelpuuttanut kolmesti kaksi minuuttia alittanutta Lindhiä Tokion olympialaisiin.

Vaikka Tokion-valinnat teki luonnollisesti Ruotsin olympiakomitea, maan yleisurheiluliitolla olisi halutessaan ollut varmasti painava sanansa sanottavanaan.

- Mitä olen kuullut vanhoilta ruotsalaisilta kollegoiltani, Ruotsin yleisurheiluliitto ei hirvittävän voimakkaasti painostanut Ruotsin olympiakomiteaa, Härkönen sanoo.

Ruotsalaispäättäjät pudottivat Lindhin olympiakoneesta, koska tämä ei heidän mukaansa täyttänyt sisäistä olympiavalintakriteeriä. Valitsijoiden mukaan urheilijalla piti olla realistinen mahdollisuus sijoittua kahdeksan parhaan joukkoon.

Vertailun vuoksi: Lindh oli ennen Tokion olympialaisia tilastoajoissa selvästi edellä Suomen Sara Kuivistoa, joka jäi Tokiossa olympiafinaalista - siis kahdeksan parhaan joukosta - 0,13 sekunnin päähän. Kuiviston välieräaika oli 1.59,41. Olympialaisten jälkeen Lindh juoksi 1.59,49, joka lohdutuspalkintona alitti Eugenen MM-tulosrajan 1.59,50.

Tällä kaudella Lindhin paras tulos on kesäkuussa juostu 2.02,24. Kesäkuun lopulla Lindh hyytyi Tukholman Timanttiliigan kovavauhtisessa, 1.57-alkuiseen voittoaikaan päättyneessä A-erässä ja saapui maaliin ajassa 2.03,22. B-erän ennätyksellään 2.01,14 voittanut ja sensaatiokautta juokseva Suomen Eveliina Määttänen nähdään juoksemassa Eugenessa, Lindhiä ei.

- Kun tässä tapauksessa (MM-valinnat) Ruotsin liitto oli päättäjänä, oletin, että Lovisalle olisi osoitettu armoa, koska viime vuonna häntä kohdeltiin ehdottomasti väärin, Härkönen sanoo.

Lindhin hollantilainen manageri Jasper Buitink oli sunnuntaina vähäsanainen suojattinsa pudottamisesta.

- Toistaiseksi en kommentoi asiaa, Buitink viestitti Yle Urheilulle.

Lindhillä kohtalontovereita

Lindh ei jäänyt ainoaksi ruotsalaiseksi, jonka MM-lippua Ruotsin liitto ei lunastanut tulosrajasta tai rankingista huolimatta. Loukkaantumisista kärsinyt seiväshyppääjä Michaela Meijer on ylittänyt tällä kaudella kolmesti riman korkeudelta 440, ja hän oli rankingissa korkeammalla kuin esimerkiksi Suomen Elina Lampela. Lampela nähdään MM-kisoissa, Meijeria ei.

Korkeushyppääjä Fabian Delryd oli odotusarvoltaan heikompi urheilija kuin edellä mainitut Meijer ja Lindh, mutta hänkin olisi ollut oikeutettu MM-edustukseen rankinginsa perusteella. Ei jatkoon.

Ruotsin yleisurheiluliiton joukkueenjohtaja, korkeushyppylegenda Kajsa Bergqvist oli valinnoissaan armoton. Tosin ei aivan kaikille. Edellä mainitut tapaukset huomioon ottaen keskustelua herätti Bergqvistin päätös valita joukkueeseen 1 500 metrin juoksija Hanna Hermansson, joka ei mahtunut lajinsa rankingissa 45 parhaan juoksijan joukkoon (oli 47:s), mutta jolle avautui edustusmahdollisuus poisjääntien vuoksi.

Ruotsissa rankingin avulla jaettaviin MM-paikkoihin käytettiin merkittävää harkintaa, kun Suomessa kisoihin valittiin kaikki kynnelle kyenneet.

- Suurimmalle osalle suomalaisista kansallisen tason urheilijoista suurin tavoite on olla huippukunnossa Ruotsi-ottelussa, ja pienen kerman tavoite on menestyä EM-kisoissa. MM-taso on hirveän suurilla lainausmerkeillä enemmän kilpailukokemuksen hankkimista kuin eteenpäinmenoa. Perun kaikki puheeni, jos valtaosa rankingin perusteella kisoihin päässeistä urheilijoista tekee Eugenessa ennätyksensä, Härkönen sanoo.

Lue lisää:

Suomen joukkue yleisurheilun MM-kisoihin julkistettu - Eugeneen lähtee peräti 32 urheilijaa

Viivi Lehikoisen vauhti ei hämmästytä Tuija Helanderia, mutta huima kansainvälinen taso kyllä - lataa kovan odotuksen nuorelle seuraajalleen

Kristiina Mäkelä loikki komean ennätyksensä - "Jos sattuisi tällainen hullu päivä, niin sillä kilpaillaan jo mitaleista"