Tohtori Elinor Cleghornin kehossa oli käynnissä myrsky. Hänen sydämensä ja lopulta koko kehonsa oli tulehtunut.

Dramaattisin vaihe oli alkanut Cleghornin toisen lapsen synnytyksestä parikymmentä vuotta sitten, mutta sitä olivat edeltäneet jo pitkään erilaiset kivut, turvotukset ja vaivat. Hän sai monen naisen tavoin kuulla olevansa vain vähän väsynyt, stressaantunut tai kiinnittävänsä liikaa huomiota tuntemuksiinsa.

Lopulta vaivat olivat vähällä johtaa kuolemaan.

Cleghornilla diagnosoitiin sairaus, joka tunnetaan Suomessa nimellä punahukka. Punahukka, SLE eli systeeminen lupus erythematosus on reumasairauksiin kuuluva autoimmuunisairaus. Sen sanotaan olevan yksi monimuotoisimmista ihmisen sairastamista taudeista. SLE on huomattavasti yleisempi naisilla kuin miehillä.

Cleghorn jäi henkiin. Hän on ammatiltaan naistutkija ja kulttuurihistorian asiantuntija. Cleghorn halusi ottaa selvää sairaudestaan ja siitä, miksi hänen sairastumistaan ei otettu aluksi vakavasti.

- Päätin tutkia tämän pohjamutia myöten. Aloin kirjoittaa, ja halusin kertoa asiasta laajasti. Oma kokemukseni jäisi vain yhdeksi tarinaksi muiden rinnalle, Cleghorn sanoo.

Hän löysi lukuisia sairaskertomuksia punahukkaan sairastuneista naisista, mutta kaikkein hätkähdyttävintä oli havaita, miten lääketiede on kautta historian suhtautunut sairaisiin naisiin. Heidät on koettu viallisina, mielenvikaisina ja sopeutumattomina.

Niinpä vastikään suomennettu teos Sairas ja viallinen kertoo siitä, kuinka naisen terveys on aina ollut enemmän sosiaalinen ja kulttuurinen kuin lääketieteellinen kysymys.

Jo muinaiset kreikkalaiset

Länsimaisen lääketieteen katsotaan alkaneen antiikin Kreikasta. Sieltä tunnemme Hippokrateen, joka oli vallitsevan käsityksen mukaan ensimmäinen lääkäri, joka selitti sairaudet luonnollisilla syillä sen sijaan, että olisi syyttänyt henkiä tai jumalia.

Kreikkalaisille nainen oli kuitenkin oma lukunsa. Naisen tehtävä oli synnyttää uutta elämää niinpä hänen kehonsa tärkeimmät osat olivat lisääntymiselimet. Kaikkien naisen sairauksien katsottiin tavalla tai toisella johtuvan kohdusta tai liittyvän jollain tapaa muuten hedelmällisyyteen, synnytyksiin tai kuukautisiin.

Kreikkalaiset lääkärit uskoivat, että kohtu voi alkaa vaeltaa ja aiheuttaa siten häiriöitä ja sairauksia eri puolilla kehoa.

Vaikka käsitys myöhemmin kumottiinkin, ajatus siitä, että kohtu ja muut lisääntymiselimet säätelevät naisen terveyttä, on pitänyt pintansa näihin päiviin asti.

Niin antiikin aikana kuin vielä vuosisatoja eteenpäinkin lääkärit tekivät päätelmiään ihmiskehosta tarkkailemalla sitä ulkopuolelta.

Koska kaikki lääkärit olivat miehiä, he eivät voineet omassa kehossaan tuntea, miltä sairaudet naisesta tuntuivat.

- Vaikka tietoa tuli lääkietieteen kehittyessä valtavasti lisää, takana oli jo vuosisatojen perinne tarkastella naisen terveyttä miehen silmin ja miehen kokemusten perusteella, Cleghorn sanoo.

Kun ihmiskehon toimintaa säätelevät hormonit löydettiin 1900-luvun alussa, nekin valjastettiin tukemaan ajatusta siitä, että hormonitoiminta vaikuttaa voimallisesti juuri naisten toimintaan ja terveyteen.

Hormoniterveys kytkettiin siihen, millaisia sosiaalisia odotuksia naisten varalle oli olemassa. Ajateltiin, että estrogeeni tekee naisesta naisen. Pehmeä ja kaunispiirteinen kodin hengetär oli terve, kun taas tiedonhaluinen, ulospäinsuuntautunut nainen hormonitasapainoltaan sairas.

- Vaihdevuodet nähtiin osoituksena siitä, mitä tapahtuu, kun estrogeni vähenee. Naisen keho rappeutuu ja hänen katsottiin menettävänsä naisellisuutensa ja hyvänä pidetyt ominaisuutensa, Cleghorn toteaa.

Tosiasiassa hormonitoimintaan liittyviä sairauksia on kymmeniä niin miehillä kuin naisillakin, ja vain osa liittyy sukupuolihormoneihin.

Noitavainoissa siivottiin tarpeettomia naisia pois tieltä

Elinor Gleghornin mukaan historiassa on useita kohtia, jolloin naiset ovat nostaneet päätään ja osoittaneet voimaansa. Yhtä monta kertaa heidät on yritetty lyödä alas.

Yksi kiinnostava ja karmaiseva ajanjakso on noitavainojen aika, joka ulottui Euroopassa myöhäiskeskiajalta uuden ajan alkupuolelle.

Noidat mainitaan jo Hammurabin laissa 1760 eaa, mutta 1400-luvulla syntyi teoria siitä, että noidat, useimmiten naispuoliset, olivat liitossa paholaisen kanssa. Se nostatti kirkon sotajalalle noitia vastaan.

Lääketiede ei ajanut noitavainoja, mutta vainoilla oli pitkäkantoisia vaikutuksia siihen, miten naisiin ja naisen kehon toimintaan suhtauduttiin. Se, että naiset sortuivat paholaisen vietäviksi vahvisti käsitystä siitä, että naisen hermojärjestelmä ja keho olivat niin hauraita, ettei hän ollut kykeneviä järkiperäiseen ajatteluun.

Cleghorn näkee, että naisten syyttäminen noituudesta oli sosiaalisten ja uskonnollisten vallanpitäjien tehokas keino säilyttää miesten valta-asema kylissä ja kaupungeissa.

Naisten teloittaminen noitina toimi keinona siivota pois tieltä ne naiset, jotka eivät hoitaneet yhteisön asettamia avio- ja lisääntymisvelvoitteita. Yksinäiset, synnytysiän ohittaneet, itsenäiset naiset koettiin vaarana, uhkana ja vitsauksena.

Euroopassa teloitettiin 1500-1600-lukujen aikana 45 000 ihmistä noitina. Heistä 80 prosenttia oli naisia ja näistä suuri osa yli 40-vuotiaita. Eurooppa oli kärsinyt valtavista mullistuksista, kulkutaudeista ja sodista. Noitanaiset joutivat syntipukeiksi, koska heitä pidettiin kuoleman ja tuhon sanansaattajina.

Modernin gynekologian isä teki orjille leikkauksia ilman nukutusta

Lääketiede alkoi kehittyä harppauksin 1800-luvulla. Leikkaushoidot yleistyivät, ja lääkäri saattoi saada runsaasti mainetta ja kunniaa kehittämällä uusia kirurgisia menetelmiä.

Yhdysvaltalaista James Marion Simsiä pidetään gynekologisten leikkausten kehittäjänä ja modernin gynekologian isänä.

- Sims tosiaan kehitti 1840-luvulla menetelmän, jolla voidaan korjata synnytyksessä tai väkivaltaisessa raiskauksesta aiheutunut synnytystieavanne. Leikkausmenetelmä pelasti myöhemmin lukuisten naisten hengen, Elinor Cleghorn kertoo.

Synnytystieavanne on vaurio, jossa verenkierron katkeaminen paineen alla aiheuttaa reiän, jonka läpi virtsa tai uloste pääsee leviämään hallitsemattomasti.

J. Marion Sims tosin hankki kirurginkannuksensa eettisesti kyseenalaisella tavalla. Hän alkoi leikata synnytyksessä vaurion saaneita orjanaisia, jotka työskentelivät hänen klinikkansa läheisillä plantaaseilla Alabamassa.

Orjille ei tuhlattu kivunlievitystä anestesiasta puhumattakaan.

Simsin epäeettiset ja -inhimilliset tutkimusmenetelmät tuomittiin lääketieteen parissa ja julkisessa keskustelussa 1900-luvulla.

J. Marion Simsin kohdalla käytetään usein termiä lääketieteellinen väkivalta. Cleghornin mukaan naisia kohtaan käytetään yhä lääketieteellistä väkivaltaa. Hän kertoo, että Yhdysvaltain pakolaisten vastaanottokeskuksissa ja vankiloissa on kerrottu tehtävän edelleen tahdon vastaisia gynekologisia toimenpiteitä naisille.

Ei muuta vikaa kuin hysteerinen taipumus

Ehkä tunnetuin naisia leimannut diagnoosi lääketieteen historiassa on hysteria. Hysteria tulee kreikan kielen sanasta hystera, joka tarkoittaa kohtua. Antiikin Kreikassa hysterian syynä pidettiin jo aiemmin mainittua kohdun vaeltelua.

Hysteria on kautta lääketieteen historian ollut käyttökelpoinen diagnoosi melkein mihin vain, jota ei osattu muulla tavalla selittää. Diagnoosia sovellettiin erityisesti naisiin, jotka tunsivat epämääräistä ahdistusta ja tuskaa tai eivät sopeutuneet vallitseviin normeihin.

Hysteriaa on hoidettu mitä kummallisimmin menetelmin. Esimerkiksi 1800-luvulla naisille yritettiin aiheuttaa orgasmeja sähkökäyttöisen hieromasauvan avulla. Käytössä oli myös leikkaushoitoja. Hysterian hoitoon käytettiin muun muassa munasarjojen tai klitoriksen poistoa. Yhden teorian mukaan hysteria poistui siis seksuaalisten tunteiden vapautumisen myötä, toisen teorian mukaan juurisyy oli itsetyydytys.

Tuntuu uskomattomalta, että naiset suostuivat hoitoihin, jotka olivat epäilyttäviä ja kajosivat heidän itsemääräämisoikeuteensa ja kehoonsa kammottavalla tavalla.

Elinor Cleghornin mukaan lääkäreiden oli kohtuullisen helppo vakuuttaa naisten perheet siitä, että esimerkiksi leikkaus on ainoa mahdollinen hoitomuoto.

- Lääkäreillä oli korkea yhteiskunnallinen asema, eikä perheille tai potilaille tullut mieleenkään asettaa heidän käsityksiään kyseenalaisksi.

Hysteriasta tuli varsinainen ilmiö 1800-luvun lopulla. Hysteerisiä naisia hoidettiin muun muassa hypnoosin avulla jopa julkisissa näytöksissä.

Psykoanalyytikko Sigmud Freud julkisti teorioitaan sairaudesta vuosituhannen lopulla. Freud sanoi hysterian olevan psyyken sairaus ja johtuvan alitajuntaan piiloutuneista traumoista. Jostain syystä hysterian katsottiin yhä vaivaavan lähinnä naisia.

Myöhemmin on havaittu, että iso osa Freudin diagnosoimista naisista kärsi jostain muusta kuten syövästä, sydänsairauksista tai epilepsiasta.

Heikkomieliset suffragetit

1900-luvun alussa naiset nousivat kautta läntisen maailman vaatimaan äänioikeutta ja mahdollisuutta kouluttautua samalla tavalla kuin miehet.

Mielikuvat äänioikeutta vaativista naisista liikuttavine kyltteineen ja näyttävine hattuineen ovat jotain muuta kuin se todellisuus, jonka esimerkiksi Englannin surffagetit joutuivat kohtaamaan. Sana suffragetti tulee äänioikeutta tarkoittavasta sanasta suffrage.

Suffragetti-liikkeeseen kuuluneet naiset alkoivat vaatia ja toteuttaa suoraa toimintaa, sillä maltillisempi politiikka ei näyttänyt tuovan äänioikeutta naisille. Suffragetit järjestivät näyttäviä marsseja ja kahliutuivat näkyville paikoille. Heidän tiedetään myös räjäyttäneen pommeja ja tehneen muita sabotaaseja, ilman kulonuhreja kuitenkin.

- Suffragetteja pidettiin hermoheikkoina, ja koko ajattelutapaa verrattiin sairauteen. Nämä naiset rikkoivat sosiaalista normiaan eivätkä tyytyneet kotihengettären osaansa. Suffragettien vaatimukset nähtiin oireina heikkoudesta, joka naisia muutenkin vaivasi, Cleghorn sanoo.

Äänioikeustaistelun tuoksinassa Englannissa vangittiin yli tuhat suffragettia. Moni aloitti vankilassa nälkälakon. Viranomaiset päättivät pakkosyöttää lakkolaisia. Syöttäminen tapahtui mitä väkivaltaisimmilla tavoilla, joko nenän, kurkun tai peräsuolen jopa vaginan kautta tungetuilla letkuilla. Osalle toimenpide tehtii kymmeniä kertoja. Moni lääkäri piti pakkosyöttöä oikeutettuna ja välttämättömänä hoitona.

Naiset saivat äänioikeuden Englannissa 1918. Aluksi äänestää saivat 30 vuotta täyttäneet naiset.

Lääkärit harjoittelivat synnyttäjän avustamista nukeilla

Sairas ja viallinen -kirjasta käy ilmi, että kautta historian naisen luontaisimpana tehtävänä on pidetty synnyttämistä. Raskauden ja synnytyksen katsottiin olevan naiselle terveellistä ja edistävän hänen hyvinvointiaan niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Totuus kuitenkin on, että raskausaika, synnyttäminen ja synnytyksen jälkeiset komplikaatiot ovat olleet ja ovat yhä monelle naiselle valtava terveydellinen riski.

Lääkärit tulivat mukaan vauraiden naisten synnytyksiin 1800-luvulla.

Mieslääkärin läsnäolo puhkaisi ikiaikaisen naisten keskinäisen kuplan. Naiskätilöillä oli kokemusta monenlaisista synnytyksistä. Synnytyksessä oli usein läsnä myös synnyttäjän naispuolisia sukulaisia ja ystäviä, osa heistäkin varsin kokeneita.

Mieslääkäreillä kokemusta ei ollut. Heillä ei ollut vielä 1800-luvun porvariston ja yläluokan parissa lupaa kajota naiseen. Heitä koulutettiin hoitamaan synnytyksiä tarkoitusta varten valmistettujen nukkien avulla.

- Miehillä ei ollut aavistustakaan siitä, millaisia kipuja synnyttäjä tuntee tai miltä hänestä tuntuu. Pääroolissa ei ollutkaan enää synnyttäjä vaan se, miten naiset käyttäytyvät miehen läsnäollessa.

Lääkärien läsnäolo ei aluksi ollut parannus synnytysturvallisuuteen.

Maailmassa menehtyy yhä päivittäin noin 830 naista ehkäistävissä oleviin, raskauteen tai synnytykseen liittyviin syihin. Länsimaista synnyttävien äitien kuolleisuus on korkeinta Yhdysvalloissa. Sekä siellä että Englannissa synnytusturvallisuuden on havaittu olevan huonoin mustaihoisten äitien kohdalla. Kyse on muun muassa hoitohenkilökunnan kielteisistä asenteista.

Elinor Cleghorn kertoo, että epäkohdan nosti viimeksi esille tennistähti Serena Williams, joka oli vähällä kuolla keisarileikkauksen jälkeen vuonna 2018.

Williams on miljonääri ja synnytti kalliilla yksityisklinikalla. Silti häntäkään ei kuunneltu, kun hän yritti vakuuttaa sairaalan henkilökuntaa, ettei kaikki ole kunnossa. Hoitaja arveli, että kipulääkkeet ovat sekoittaneet leikkauksesta toipuvan tuoreen äidin.

Lopulta Williams sai apua ja hoitoa leikkauskomplikaatioonsa, hengenvaaralliseen keuhkoveritulppaan. Ennen asianmukaista hoitoa Williams oli ehtinyt yskiä niin, että keisarileikkaushaava oli revennyt auki.

Pandemian satoa korjataan vielä pitkään

Naiset kohtaavat edelleen vähättelyä etsiessään hoitoa sairauksiinsa. Yhä edelleen naisen vaiva saatetaan selittää stressillä, väsymyksellä ja pitää luulosairautena. Diagnoosit viipyvät, tai nainen ei saa koskaan selitystä kivulleen tai vaivoilleen.

Oma lukunsa ovat tavalliset naisen elämänvaiheisiin liittyvät vaivat, kuten kuukautiset, hedelmättömyys tai vaihdevuodet. Niihin liittyviä kipuja ja oireita saatetaan pitää niin luonnollisina, etteivät ne tarvitsekaan hoitoa

Myös maailmalla jylläävä pandemia on kohdellut sukupuolia eriarvoisesti.

- Näyttää siltä, että naiset joutuvat nyt kantamaan ylimääräisen taakan hoitaessaan oman työnsä ohella lasten- ja sairaiden hoidon. Moni nainen on ottanut päävastuun koululaisten kotiopetuksesta ja muista kotitöistä siinä samalla, Cleghorn toteaa.

Naiset ovat kärsineet miehiä enemmän koronapandemian taloudellisista vaikutuksista. Naisvaltaisilla aloilla on ollut enemmän irtisanomisia, lomautuksia ja työvuorojen vähennyksiä.

Naisten, erityisesti keski-ikäisten naisten, on todettu kärsivän miehiä enemmän myös sekä rokotusten haittavaikutuksista että pitkäkestoisen koronataudin oireista.

Elinor Cleghornin mielestä hyvää on kuitenkin se, että taudinkuvasta puhutaan. Kun pitkittyneen taudin aiheuttamat ehkä vähätellytkin oireet, kuten väsymys, sydänoireet ja lihasheikkous, nousevat yleisempään keskusteluun, ehkä niiden mitätöinti vähenee muutenkin.

Elinor Cleghorn sanoo haluavansa kirjallaan osoittaa, että naisten kaltoinkohtelulla on lääketieteessä pitkä historia ja että vääristyneet asenteet vaikuttavat yhä pinnan alla.

- Emme nykypäivänä halua myöntää, että hoitopolkumme on yhä seksistinen ja naisia sortava. Haluamme uskoa, että olemme jo liikahtaneet eteenpäin pelottavista tohtorisedistä ja pyörtyilevistä naisista.

Cleghorn muistuttaa, että lääketiede oli vuosisatoja sosiaalista ja kulttuurista toimintaa. Siitä puuttui pitkään kokonaan se tieteellinen pohja ja eksakti tieto, jota siltä tänä päivänä vaaditaan. Historian vaikutus ja ihmisten asenteet eivät muutu hetkessä.

Voit keskustella artikkelista 21.12. kello 23 asti.