Deliriumpotilas joutuu usein vuodeosastolle, mutta laitosympäristö pahentaa oireita.

Deliriumpotilas joutuu usein vuodeosastolle, mutta laitosympäristö pahentaa oireita. Arkistokuva vanhainkodista Helsingissä. Kuva: LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

Ikäihmisten sekavuustila eli delirium on alidiagnosoitu oireyhtymä, joka tulisi tunnistaa paremmin. Huonosti toteutettu hoito saattaa pahentaa sekavuutta.

Geriatrian professorit Esa Jämsen Helsingin yliopistosta sekä emeritus Timo Strandberg Vanhustyön keskusliitosta sanovat, että sekavuustila on vanhuksilla huomattavan yleinen oireyhtymä. Koska tila tunnistetaan huonosti, siitä kärsivät jäävät usein ilman asianmukaisia tutkimuksia ja hoitoa. Ilmiö on alettu tunnistaa kunnolla vasta 2000-luvulla.

Sekavuus on aivojen vajaatoiminnan aiheuttama oireyhtymä. Taustalla on usein jokin sairaus, kuten piilevä tai jo todettu muistisairaus tai aivoverenkiertohäiriö. Laukaisevaksi tekijäksi saattaa ikääntyneellä riittää infektio tai lääkitys.

Sekava vanhus joutuu tyypillisesti vuodeosastolle. Siellä tila saattaa pahentua ennestään.

-?Ne ovat varsinaisia sekavuushautomoita, Strandberg sanoo.

Vuodelevossa ikäihmisen toimintakyky ja yleiskunto taantuvat muutenkin nopeasti. Siksi delirium voi lisätä ennenaikaista kuolleisuutta merkittävästi.

Deliriumista kertoo ikäihmisen käytöksen äkillinen muutos. Tämän takia hoitohenkilökunnan pitäisi tietää, millainen henkilö on tavallisesti.

Osalla sekavuus oireilee hiljaisesti, toiset voivat käyttäytyä arvaamattomasti. Jämsenin mukaan hoitohenkilökunta mieltää usein hiljaiset deliriumpotilaat helpoiksi hoidettaviksi, jolloin heidän tilaansa ei välttämättä edes huomata.

Asiantuntijoiden mukaan hoitajat saattavat havaita deliriumin lääkäreitä helpommin, koska he viettävät aikaa potilaiden kanssa varsinkin yöaikaan, jolloin oireet ovat usein rajuimmillaan.

-?Lääkäreiden tulee olla kiinnostuneita siitä, mitä hoitajat kirjaavat, Jämsen sanoo.

Ympäristöllä on ratkaiseva merkitys sekavuustilan kehittymisessä ja jatkumisessa. Vuodeosastojen ja päivystyspoliklinikoiden valkoiset seinät, kirkkaat valot ja oudoilla käsitteillä puhuvat valkotakkiset henkilöt lisäävät potilaan riskiä joutua deliriumiin.

Tehostetun palveluasumisen yksiköissä eli vanhainkodeissa asuvat ihmiset ovat jo terveydentilansa puolesta muita suuremmassa vaarassa joutua sekavuustilaan.

-?Niissä on hirvittävä deliriumriski, Jämsen sanoo.

Jämsenin mukaan deliriumin kehittymismekanismit olisi hyvä ottaa huomioon esimerkiksi sairaaloiden suunnittelussa - vaikkapa seinien värivalinnoissa.

Deliriumiin auttaa hyvä perushoito. Ensimmäisenä pitää hoitaa perussairautta, Strandberg sanoo. Sitten tulee tarkistaa, että lääkehoito ei lisää sekavuuden riskiä.

Vaikkapa leikkaukseen menevälle potilaalle on hyvä selittää, mitä tuleman pitää.

Sänky tulisi sijoittaa ikkunan viereen, jotta potilaalla on paremmat mahdollisuudet käsittää paikka ja aika. Huoneessa on hyvä olla näkösällä kello ja päivämäärä sekä esimerkiksi läheisten valokuvia. Potilaan pään tulisi olla pystyasennossa.

Potilasta ja hänen läheisiään on informoitava tilanteesta. Jämsenin mukaan potilas saattaa muistaa sekavuuden aikaisen käytöksensä, mikä voi hämmentää häntä jälkikäteen.

-?Nämä keinot eivät vaadi mitään lisää, vaan vähentävät myös henkilökunnan kuormaa, Jämsen sanoo.

Kuva: Emmi Korhonen / Lehtikuva

Geriatrinen osaaminen ei Suomessa ole vieläkään riittävää, vaikka suunta on parempaan, sanoo geriatrian professori emeritus Timo Strandberg Vanhustyön keskusliitosta. Nykyään lääkäreiden koulutuksessa käydään läpi esimerkiksi ikäihmisten sekavuustilan eli deliriumin kehittymistä, joten monen hoitoon hakeutuvan ennuste on aiempaa parempi.

-?Muista lääkäreistä delirium-ilmiöön taisivat törmätä ensimmäisinä ortopedit havaitessaan, että ikäihmiset käyttäytyvät sekavasti lonkkamurtumaleikkauksien jälkeen, Strandberg kertoo.

Ikäihmisillä sairaudet oireilevat usein eri tavoilla kuin nuoremmilla. Esimerkiksi virtsatieinfektio voi oireilla sekavuutena. Ikäihmisillä on usein monia päällekkäisiä sairauksia ja myös monia lääkkeitä, ja jonkun on osattava arvioida, miten lääkkeet vaikuttavat yhdessä.

Monimutkaisten oireilujen vuoksi vanhusten tilaa on arvioitava aina kokonaisvaltaisesti. Strandbergin mukaan geriatrin on järkevää astua mukaan potilaan hoitotiimiin sitten, kun akuuttivaiheesta on selvitty.

Geriatreja tarvitaan jatkossa entistä enemmän sekä perussairaanhoidossa että entistä useammilla erikoissairaanhoidon aloilla, koska väestö ikääntyy, Strandberg sanoo.

-?Delirium eli sekavuustila tarkoittaa äkillistä aivojen vajaatoimintaa.

-?Delirium tremens eli juoppohulluus on vieroitusoireyhtymä ja eri asia kuin ikäihmisille tyypillinen delirium.

-?Oireet alkavat äkisti ja niiden voimakkuus voi vaihdella vuorokauden aikana.

-?Potilaan autonominen hermosto on kiihtynyt, joten hän saattaa hikoilla tai vapista.

-?Sekavuuden taustalla voi olla esimerkiksi nestetasapainon häiriöitä, leikkauksen jälkitiloja, lääkkeitä, alkoholia tai muita päihteitä tai niiden käytön äkillistä lopettamista.

-?Altistavia tekijöitä ovat korkea ikä ja yleiskunnon heikkous, aivovauriot sekä näön ja kuulon heikentyminen.

-?Laukaisevia tekijöitä voivat olla esimerkiksi stressi, kipu, univaje tai rauhaton ja vieras ympäristö.

-?Deliriumin oireiden ilmetessä on hakeuduttava lääkärin vastaanotolle, sillä se on hengenvaarallinen tila.