Puolustusvoimien hävittäjähankinta saatiin maaliin noin viikko sitten. Mutta onko media kysynyt riittävästi kriittisiä kysymyksiä hankkeesta?

Ei ole, sanovat hanketta seuranneet toimittajat.

Uutisointia on vaikeuttanut kaksi asiaa, sanoo Suomen Kuvalehden toimittaja Matti Rämö. Suuri osa hävittäjähankintoihin liittyvästä tiedoista on salattua. Lisäksi asiasta on vahva poliittinen konsensus.

- Toimittajat ovat kiinnostuneita poliittisista jännitteistä. Kun niitä ei ole ollut, uutisointi on ollut vaikeaa, Rämö sanoo. Rämö on uutisoinut itse erityisesti hankkeen kustannuksista.

Poliitikot eivät ole käyneet hankinnasta poliittista keskustelua. Myös media on ottanut hankkeen jonkinlaisena prosessina, jota seurataan ja josta ei kysytä liian vaikeita.

Median jutuissa on kerrottu tarkkaan, millaisia hävittäjät ovat ja mitä niillä voi tehdä. Keskustelu on pyörinyt hävittäjien suorituskyvyn ympärillä, Rämö toteaa. Mediassa ei ole juuri kysytty, tarvitaanko hävittäjiä, miksi niitä tarvitaan ja ovatko esimerkiksi hankinnan perustelut painottuneita.

- Kun hävittäjähankinta alkoi vuonna 2015, siitä tehtiin kansallinen HX-hanke. Luulen, että iso osa yleisöstä ei edes tiedä, mitä tämä HX tarkoittaa. Silti sitä on toisteltu näissä kirjoituksissa, sanoo puolestaan Iltalehden politiikan toimittaja Lauri Nurmi.

HX-lyhenteen ensimmäinen kirjain tuli korvattavasta koneesta, H niin kuin Hornet, ja kirjainta X käytettiin seuraajaehdokkaan tunnuksena.

"Meillä on iso virtahepo olohuoneessa, josta ei haluta puhua: Venäjä"

Lauri Nurmen mukaan suuri ongelma on, että hankkeseen liittyy "iso virtahepo", josta ei puhuta.

- Se on Venäjä. Mehän emme tarvitsisi kymmenen miljardin hävittäjiä ja ilmasta ilmaan ohjuksia, ellei meillä olisi selonteoistakin ilmenevää uutta uhkakuvaa aseellisesta hyökkäyksestä. Tämä on palannut 2010-luvulla näihin selontekoihin. Toki kylmän sodan aikana siitä ei puhuttu tämänkään vertaan julkisuudessa, Nurmi sanoo.

Koska hävittäjien ostosyystä ei puhuta, keskitytään suorituskykyyn.

- Suorituskykyyn keskittyminen on myös puolustusvoimien etu. Tämä tiedotusoperaatio on ollut kliininen ja tarkka, Matti Rämö sanoo.

Koko hankkeesta on uutisoitu puolustusvoimien ehdoilla. Suorituskyvystä puhuttiin, koska puolustusvoimat päätti niin, Rämö sanoo. Päättäjille, siis poliitikoille, kerrotaan myös mahdollisimman vähän kerrallaan, jotta asioita ei päästäisi kiistelemään.

- Puolustusvoimat kontrolloi kaikkea niukkaa tietoa. Tiedotus on keskitetty HX-hankejohtaja Lauri Puraselle. Välillä sitä löytää itsensä soittamasta työ- ja elinkeinoministeriöön, josta kehotetaan soittamaan Lauri Puraselle, joka istuu puolustusministeriössä, vaikka asia ei liittyisi puolustusministeriöön vaan vaikkapa rahaan, Rämö sanoo.

Kyse on turvallisuuspolitiikasta, mutta Suomessa se on epäpolitisoitu

Nurmi sanoo, että parhaat lähteet aiheesta ovat olleet ulkomaisia. Ruotsalaiset, norjalaiset ja amerikkalaiset ovat olleet valmiita toteamaan, että kyseessä on poliittinen hanke, jonka keskiössä on turvallisuuspolitiikka.

- Poliittisuus tuli ilmi vaikkapa ruotsalaisten kanssa puhuessa. He lupailivat vaikkapa yksiä ilmavoimia yhdellä komentajalla, puolustusministerin suulla. Yhdysvaltalaiset lupailivat, että he sitoutuvat Pohjois-Euroopan turvallisuuden takaamiseen, Nurmi sanoo.

Suomalainen media olisi voinut katsoa omaa pesäänsä laajemmin ja todeta, että hanke on umpipoliittinen, Nurmi sanoo.

Rämö muistuttaa, että suomalainen turvallisuuspoliittinen keskustelu on aina ollut etäistä Venäjän takia.

- Mikään ei silti olisi estänyt toimittajia soittelemasta ulkomaille ja kysyä asiasta, Rämö sanoo.

Myös valtavan hankkeen taloudellinen koko on jäänyt vähälle käsittelylle.

Kun valtio käyttää paljon rahaa johonkin, niitä pitäisi kyseenalaistaa.

- Nyt on toisteltu liian paljon niitä lukuja, joita puolustusvoimat on antanut, Rämö sanoo.

Erilaisia kustannuksia on pitänyt kaivaa esiin. Moni toimittaja onkin tehnyt tässä hyvää työtä ja pakottanut asioita julkisuuteen.

- Puhutaan kymmenien miljardien hankkeesta!

Kyse ei ole Rämön mukaan vain puolustuspolitiikasta, vaan myös valtion rahankäytöstä. Johonkin käytetty raha on aina toisaalta pois.

- Eikä vaikeiden kysymysten esittäminen ole puolustuspoliittinen statement, Rämö sanoo.

Toimittajat eivät ole olleet riittävän kriittisiä

Suomessa ei ole riittävästi toimittajia, jotka seuraisivat kriittisesti turvallisuuspolitiikkaa.

- En halua lähteä ketään sanomaan ketään nimiltä, mutta olen ollut lukuisissa tiedotustilaisuuksissa, joissa olen nähnyt, että ne kenraalien natsat sokaisevat. Odotan enemmän kriittisyyttä, Lauri Nurmi sanoo.

Kaikki päätoimittajat ja monet pomotoimittajat käyvät puolustusvoimien päättäjille suuntaaman maanpuolustuskurssin. Siksi Puolustusvoimien näkemyksiä ymmärretään hyvin, Nurmi sanoo.

Matti Rämö muistuttaa, että liturgian toistamisen sijaan toimittajien pitää hankkia tietoa muista lähteistä: tietopyynnöillä ja oikeusteitse.

Sekä Rämö että Nurmi painottavat ymmärtävänsä hyvin sen, että maanpuolustukseen liittyvät asiat ovat myös osin salaisia.

Voit keskustella aiheesta 18.12. kello 23:een saakka.

Lue lisää:

Seiskan päätoimittaja pääministerin juhlimisen uutisoinnista: "Odotetaan tässä sitä ensi viikonloppua, missä kapakassa hän silloin bilettää"

Lihakohu, Marinin some ja Afrikantähti -keskustelu? Ylen päätoimittaja Jokinen: "Ne ovat hattarauutisia - hampaita viiltelee ja harmittaa"

Politiikan toimittaja: Sanna Marinin kuherruskuukausi median kanssa on ohi - kriittisyyttä lisää se, ettei pääministeriltä saa helposti haastatteluja