Yle julkaisi keskiviikkona laajan, karttatietoihin perustuvan artikkelin, josta kävi ilmi, että Suomessa tehdään jatkuvasti avohakkuita metsissä, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta potentiaalisesti kaikkein arvokkaimpia.

Jutun data-analyysin perusteella luontoarvoiltaan rikasta, suojelematonta metsää katoaa parhaillaan noin prosentin vuosivauhtia.

Ympäristöministeri Emma Kari (vihr.) kommentoi tietoja Ylelle toteamalla, että ilmiö on huolestuttava. Hän sanoi, että arvokkaan metsän suojelu on tehokkain tapa pysäyttää luontokato.

Luontokadon pysäyttäminen on sekä hallituksen oma tavoite että myös EU:n biodiversiteettistrategian velvoite.

Ministeri Jari Leppä (kesk.) taas kommentoi hakkuita luontoarvoiltaan arvokkaissa kohteissa sanomalla, että metsälajit sopeutuvat ja vaihtavat asuinpaikkaa, kun metsä hakataan.

Hän myös vertasi hakkuita luonnolliseen tapahtumaan, jossa metsä palaa tai myrsky kaataa puuta.

Ministeri kommentoi aihetta ensin Ylen haastattelussa ja myöhemmin Twitterissä.

Kommentit herättivät laajasti arvostelua, muun muassa tutkijoilta.

Metsäekologian professori Jari Kouki Itä-Suomen yliopistosta ja Jyväskylän yliopiston ekologian professori, Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho kertovat nyt, mikä ministerin lausunnoissa on vikana.

Palossa kuollut puu houkuttelee satoja lajeja toisin kuin hakattu metsä

Ministeri Leppä vertasi avohakkuita tilanteeseen, jossa puut kuolevat metsäpalon tai myrskyn seurauksena. Hän väitti, että monimuotoisuus uudistuisi molemmissa tapauksissa.

Erot avohakkuiden ja metsäpalon välillä ovat kuitenkin ekologisesti suuria. Lajistoja ja tunnuspiirteitä on verrattu hakatun ja palaneen metsän välillä tutkimuksissa paljon.

- Lähtötilanne metsän kehitykselle on palaneessa metsässä aivan erilainen kuin hakatussa metsässä. Tämä on metsäekologisen tutkimuksen perusasioita, joka opetetaan metsätieteen opiskelijoille jo ensimmäisenä opiskeluvuonna, metsäekologian professori Jari Kouki kommentoi Lepän lausuntoa.

Olennaisia eroja on Koukin mukaan kaksi. Kun metsä avohakataan, hakatulta alueelta viedään käytännössä kaikki puuaines pois, metsäteollisuuden tarpeisiin. Vain hyvin pieni osa puista jätetään niin sanotuiksi säästöpuiksi.

Metsäpalon yhteydessä taas puu jää lähtökohtaisesti metsään, sillä metsä ei suinkaan pala tuhkaksi.

Palanut puu muodostaa kuolleena monille eliölajeille erittäin tärkeätä lahopuuta. Avohakkuu taas hävittää piirteen.

- Merkittävää on palaneessa metsässä puuaineksen määrä, joka puuttuu hakatuista talousmetsistä, Kouki sanoo.

Lahopuun perässä alueelle hakeutuu satoja lajeja, jotka ovat riippuvaisia lahopuusta. Metsäpalossa syntynyt lahopuu ylläpitää monipuolista lajistoa kymmenien tai jopa satojen vuosien ajan, kun metsä kehittyy.

Hiiltynyt puuaines vetää puoleensa lisäksi lajeja, jotka ovat erikoistuneita palaneisiin elinympäristöihin. Osa niistä, esimerkiksi monet selkärangattomat, ovat Koukin mukaan uhanalaisia.

Kun palaneen metsän tilalle alkaa kasvaa uutta, syntyy uusi uhanalainen luontotyyppi: nuori luonnonmetsä. Se tarkoittaa metsää, jonne taimet kasvavat ilman ihmisen apua ja jossa on runsaasti palossa kuollutta, järeää puuainesta.

Metsää on poltettu tarkoituksella sekä tutkimuksen että monimuotoisuuden vuoksi. Lisäksi palaneita metsiä on pyritty suojelemaan. Näin tehtiin esimerkiksi Kalajoen laajojen metsäpalojen jäljiltä.

- Metsäpalot ovat ilman muuta metsän luontaista monimuotoisuutta ylläpitävä tekijä, Kouki sanoo.

Kouki painottaa, että metsäpalot ovat keskenään erilaisia. Paloissa syntyykin hyvin vaihtelevia metsiä toisin kuin kaavamaisten avohakkuiden jäljiltä. Suurin osa Suomen oloissa tapahtuvista paloista on sellaisia, että puita jää paljon myös henkiin.

Myrskytuhot muodostavat palojen kanssa rinnakkaisen ilmiön; jos puut jätetään metsään, niistä syntyy lahopuuta.

Laki metsätuhojen torjunnasta kuitenkin velvoittaa, että jos tuoretta puuta jää myrskyn jäljiltä metsään, se pitää viedä pois.

- Tämä on monimuotoisuuden kannalta huono ilmiö. Palo- ja myrskyalueet olisivat luonnontilaisina arvokkaita suojelukohteita, mutta ne yleensä tuhotaan siinä, että raivataan metsä.

Hakkuut hävittävät metsäluonnon ja suuri osa lajeista ei nykymenolla palaa koskaan

Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja, ekologian professori Janne Kotiaho on ministeri Jari Lepän kanssa yhtä mieltä siitä, että metsien talouskäyttö ja luontoarvojen säilyttäminen pitää pystyä sovittamaan yhteen.

Ministeri puhui sovittamisesta Ylen haastattelussa. Toistaiseksi se ei kuitenkaan ole Suomessa onnistunut.

Kotiahon mukaan ministerin väite, että monimuotoisuus palautuisi metsään hakkuiden jälkeen, ei ole totuudenmukainen.

- Monimuotoisuus ei hakkuiden seurauksena uudistu. Se heikkenee.

Kotiaho viittaa luotettavimpaan olemassa olevaan tietoon lajien tilasta - Suomen lajien uhanalaisuusarvioon eli niin sanottuun punaiseen kirjaan.

Ympäristöministeriön viranomais- ja asiantuntijatyöryhmän laatiman punaisen kirjan mukaan lajien säilymistä metsissä uhkaavat ensisijaisesti hakkuut ja muut hoitotoimet, vanhojen metsien ja järeiden puiden väheneminen sekä lahopuun puute.

- Nämä ovat kaikki asioita, jotka seuraavat metsien talouskäytöstä. Metsälajien uhanalaisuus on edelleen kasvanut siitä, mitä se oli kymmenen vuotta sitten, Kotiaho sanoo.

Lajit eivät myöskään siirry hakattavista metsistä pois, kuten ministeri lausui. Pääosa kasveista, sienistä ja eläimistä, jotka metsässä elävät, eivät kykene siirtymään suojaan hakkuiden alta.

- Linnut, monet nisäkkäät ja ehkä jotkin lentävät hyönteiset voivat siirtyä, jos lähellä on elinympäristöksi sopivaa hakkaamatonta metsää. Mutta suurin osa kaikesta luonnosta, joka metsässä oli ennen hakkuuta, kuolee pois sen seurauksena.

Osa metsälajeista ei palaa hakkuun jälkeen kehittyvään metsään koskaan. Se johtuu kiertoajasta, joka tarkoittaa käytännössä aikaväliä saman talousmetsän hakkuiden välillä.

Luonnon normaali kehitys takaisi, että puiden kasvaessa myös luonto alkaisi pikkuhiljaa palautua sellaiseksi, kuin se ilman ihmisen aiheuttamaa häiriötä oli.

Etelä-Suomessa pääte- eli avohakkuut tehdään keskimäärin 80-vuotiaaseen metsään. Usein metsä hakataan 60-vuotiaana.

Aika on niin lyhyt, etteivät metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeimmät ominaispiirteet ehdi siinä ajassa palautua.

- Pitämällä hakkuukiertoa yllä, me emme päästä luontoa palautumaan. Tästä syystä jotkin lajit eivät palaudu koskaan, Kotiaho toteaa.

Hallitus tavoittelee luontokadon pysäyttämistä vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteen näkökulmasta kehityksen suunta on väärä, Kotiaho sanoo.

Hänen mukaansa hyvä keino hidastaa luontokatoa on suojelu. Nyt pitäisi suojella sekä monimuotoisuuden kannalta rikkaat metsät että sellaiset metsät, joilla on potentiaalia kehittyä monimuotoisiksi.

- Koska olemme jo heikentäneet paljon elinympäristöjä, meidän on pakko asettaa suojeluun myös jo heikennettyjä alueita. Onneksi luonnolla on kyky parantaa itsensä kunhan annamme sille siihen tilaisuuden.

Tuoreesta Luonnonvarakeskuksen selvityksestä ilmenee, että suojelualueilla lahopuu lisääntyy kymmenen kertaa nopeammin kuinkuin Etelä-Suomen talousmetsissä.

Ministeri Leppä sanoi, että metsiä pitäisi tarkastella pitkällä aikavälillä. Luontokato pitäisi kuitenkin pysäyttää vain kahdeksassa vuodessa.

- Siinä ajassa emme saa pysäytettyä luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä, mutta voimme toteuttaa toimia, että köyhtyminen ajallaan loppuisi.

EU vaatii biodiversiteettistrategiassaan jäsenmaita suojelemaan 30 prosenttia maa- ja merialasta sekä kaikki vanhat metsät. Suomessa kansallisen toimeenpanon eli käytännössä suojelualojen selvittäminen aloitetaan alkuvuodesta.

Aiheesta voi keskustella lauantaihin 18.12. klo 23 saakka.

Juttua korjattu 17.12. klo 19.50: Muutettu lausetta, jossa sanottiin ensin, että suojelualueilla olisi lahopuuta kymmenen kertaa enemmän kuin talousmetsissä. Tutkimuksen mukaan lahopuu lisääntyy suojelualueilla kymmenen kertaa talousmetsiä nopeammin.

Lue lisää:

Data-analyysi paljastaa: Kaikkein monimuotoisin metsämme on jatkuvasti avohakkuiden kohteena, ja se johtaa luontokatoon

Suomen valtio kaataa vanhoja metsiä, vaikka niistä on löydetty tuhansia uhanalaisia lajeja - asiantuntija: "En voi ymmärtää, miksi niin tapahtuu"

Viime kesänä Kalajoella palanut valtava metsäpaloalue ehkä suojellaan osittain - nokeentuneet puut tarjoaisivat hyvät olosuhteet monille eliölajeille

Kaikki Euroopan vanhat metsät täytyy suojella, linjaa luonnon köyhtymiseen puuttuva EU-strategia