Tieto- ja viestintätekniikkaa opiskeleva forssalainen Patrick Lohvansuu, 40, on autismin kirjolla.

Hänellä oli hankala lapsuus ja nuoruusvuodetkin olivat yhtä sekoilua. Mikään ei onnistunut tai tuntunut omalta. Elämän palaset alkoivat loksahtaa kohdilleen, kun Lohvansuu sai diagnoosin.

- Olen aspergerihminen, Lohvansuu täsmentää.

Sosiaalinen kanssakäyminen on aina ollut vaikeaa. Se on hänelle toissijaista, eikä hän arvosta sitä samalla lailla kuin monet muut ihmiset. Läheiset ovat toki tärkeitä. He, jotka ovat olleet tukena koko elämän ajan.

Mutta Lohvansuu ei istu illanvietoissa opiskelijatovereiden kanssa. Sellainen ei kiinnosta.

- Keskityn koulunkäyntiin ja tutkinnon suorittamiseen. Voin kyllä ryypätä sitten vanhana miehenä, jos näen sen tarpeelliseksi.

Hän kertoo omistaneensa elämänsä tietotekniikalle, koska tietokonemaailma on hyvä paikka olla.

- Siellä on vain kyllä tai ei, ykkönen ja nolla. Ei ole välimuotoja.

Onkin huomattu, että esimerkiksi tarkassa koodarin työssä autismin kirjon ihminen pärjää paremmin kuin moni muu.

Oma maailmankaikkeus löytyy tietokoneelta

Tietokoneiden logiikka viehättää, mutta on siinä muutakin.

- Koen sen jopa taianomaisena. Se on ikäänkuin oma maailmankaikkeutensa. Kun uppoudun sinne, maailmassa on kaikki hyvin. Ei ole sotia ja muita ikäviä asioita.

Hänellä on hyvä olla, kun hän saa tehdä vain sitä, mistä tykkää.

Tehdessään tietokoneella opintoihin liittyvää Powerpoint-esitystä, Patrick Lohvansuu maalailee esityksen mielessään. Sitten hän alkaa miettiä, miten saa sen kaiken työhön mukaan.

- Tietokoneella olen eräänlainen taidemaalari.

Mieluiten hän kommunikoi tekstiviesteillä, sähköpostilla tai Whatsapp-ryhmissä. Osittain tämä kenties johtuu siitä, että hän on joskus puhumalla ilmaissut tunteensa ja kokenut saaneensa rukkaset.

- Se saattaa vaikuttaa niin, että pelkään jo etukäteen tulevani torjutuksi.

Fyysinen läheisyys on epämiellyttävä kokemus

Ihmissuhteet ovat aina olleet vaikeita. Niitä ei ole helppo muodostaa, eikä varsinkaan ylläpitää. Siksi Patrick Lohvansuu elää nyt omasta tahdostaan sinkkuna.

Mutta on hän ollut parisuhteessakin muutaman kerran.

- En ole oikea ihminen siihen hommaan. Kaikki fyysinen läheisyys ihmisten kanssa ja tapa suudella, halailla tai viettää aikaa yhdessä ovat minulle epämiellyttäviä kokemuksia.

Lohvansuu on seurannut vierestä, kun muut ovat muodostaneet parisuhteita ja perustaneet perheitä. Hän on koko ajan tuntenut itsensä erilaiseksi.

- Minulla ei ole koskaan ollut sellaisia yleisesti hyväksyttyjä mielenkiinnon kohteita, jos niin voi sanoa.

Häntä pidettiin outona jo ala-asteella, mutta yläasteella 1990-luvun puolivälissä kiusaaminen otti harppauksen fyysiselle tasolle. Lohvansuu toteaa, että nykypäivänä puhuttaisiin jopa pahoinpitelystä.

- Toivoin joka aamu, että ei olisi pakko mennä kouluun. Menin kuitenkin, koska siihen aikaan ei ollut mitään välimuotoja. Kouluun oli mentävä, vaikka turpaan tulisi.

Diagnoosi yli kaksikymppisenä selkeytti asiat

Kouluaikoina kolmisenkymmentä vuotta sitten ei vielä puhuttu niin paljon Aspergerin syndroomasta kuin nykyään.

Lopulta vuonna 2005 asiat alkoivat selvitä, kun Patrick Lohvansuu muutti Forssaan, jossa hänen äitinsä asui. Tämä talutti poikansa lähes kädestä pitäen psykiatrian poliklinikalle.

Lohvansuu ryhtyi käymään päivittäin silloisella päiväosastolla, joka Forssassa on nykyään nimeltään Purola.

- Sairaanhoitajat tarkkailivat arkisia rutiineja. Sitä, miten käyttäydyn, ja millaisia mielenkiinnon kohteita minulla on. Sitten hoitokokouksessa lääkäri totesi, että nähdäkseni sinulla on Aspergerin oireyhtymä.

Diagnoosi 26-vuotiaana sai maailman ikään kuin avautumaan. Vihdoin hän ymmärsi myös itseään.

Kahdenkymmenen viime vuoden aikana Asperger-diagnoosin erikoissairaanhoidossa saaneiden poikien ja miesten määrä on kolminkertaistunut. Naispuolisten Asperger on peräti seitsenkertaistunut, kertovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) hoitoilmoitusrekisterit.

Autismikirjon yleistyminen voi johtua sen parantuneesta tunnistamisesta, todellisesta yleistymisestä tai diagnostiikan muuttumisesta.

Vuodenvaihteessa käytöstä poistuvat aiemmin erillisinä diagnooseina olleet autismi, Aspergerin oireyhtymä, epätyypillinen autismi ja disintegratiivinen kehityshäiriö. Tilalle tulee yksi sateenvarjodiagnoosi "autismikirjon häiriö".

Matematiikka näkyy silmissä vilisevinä numeroina

Asperger näkyy muun muassa siinä, että Patrick Lohvansuun ajatukset kulkevat eri tavalla kuin useimmilla ihmisillä.

- Ajattelen kuvina. Matematiikan tehtävää tehdessäni näen mielessäni numerot vilisemässä. Se tuntuu hetkittäin numerosekamelskalta.

Mahdollisimman täsmälliset ohjeet auttavat. Silloin Patrick Lohvansuu ymmärtää helpommin mitä pitää tehdä, miten se on tehtävä ja milloin on oltava valmista.

Hän kertoo olevansa tietoinen ihmisistä ympärillä, mutta he ovat tavallaan taustalla. Eikä hän juurikaan välitä, mitä ihmiset ajattelevat hänestä tai hänen tekemisistään.

Puhuessaan Lohvansuu saattaa töksäyttää asiat tavalla, joka tuntuu muista oudolta. Usein vasta jälkeenpäin hän ymmärtää, miksi jotkut katsoivat oudosti tai menivät luokassa istumaan eri puolelle.

- Esimerkiksi tässä eräänä päivänä juttelin koulussa luokkakaverin kanssa. Totesin hänelle siinä, että kysyn sinun mielipidettäsi sitten, jos se kiinnostaa minua.

Erityisen raskaita ovat tilanteet, joissa on paljon muita ihmisiä. Hälyisessä luokkahuoneessa keskittymiskyky häviää, eivätkä ajatukset pysy kasassa. Äänet häiritsevät myös vapaa-ajalla.

- Kun katson televisiota ja ympärillä on normaalia keskustelua, tiedon virta korvan ja television välillä katkeaa. Minuun iskee ajatus, että apua, nyt en ymmärrä mitä tuolla sanottiin.

Kuormittavat tilanteet ilmenevät jälkeenpäin väsymyksenä ja hikoiluna, joka saa janottamaan.

Meneillään on toinen opiskeluvuosi HAMKissa, ja se on iso juttu. Hänen omasta mielestään jo se oli saavutus, että hän onnistui ennen nykyisiä opintojaan suorittamaan toisen asteen ammatillisen tutkinnon.

- Viimeksi tänään koulussa oli sellainen olo, että tekisi mieli suksia kuuseen.

Silloin hän palauttaa mieleensä opinto-ohjaajan tunnin ensimmäisen vuoden syksynä. Jokaisen piti kirjoittaa oma tunnuslauseensa taululle. Patrick Lohvansuu on lainannut mottonsa Kadettikunta-yhdistykseltä.

- "Kunnia on kestävän palkka". Menen vaikka betoniseinän läpi, mutta teen tutkinnon. Maksoi mitä maksoi.

Lisää aiheesta:

"Voin häpäistä itseni festivaalin päälavalla, mutten kehtaa palauttaa kuulokkeita kauppaan" - Herra Ylpön päässä kohisevat pakkoajatukset, vain musiikki kirkastaa kaiken

Voit keskustella aiheesta maanantaihin 20.12. kello 23:een asti.