Pesäpallon kirkkaimpiin tähtiin kuuluva Janette Lepistö julkaisi pari päivää sitten tärkeän ja paljon huomiota saaneen julkaisun sosiaalisessa mediassa.

- Olen seurannut sivusta pesäpalloon liittyvää häirintäcasea, joka nyt hiljattain nostettiin uudestaan esiin. Minulla on kaikki sympatia uhrin puolella, koska olen itsekin kokenut häirintää, Lepistö aloitti tekstinsä Instagramissa kertoen, että on erittäin ylpeä uhrista, kun hän uskalsi tulla asioiden kanssa esiin ja kertoa tarinansa.

Lepistö viittaa häirintätapaukseen, jonka toi julkisuuteen Urheilulehti. Jutussa kerrottiin pesäpallossa paljastuneesta seksuaalisen häirinnän tapauksesta vuodelta 2014. Urheilulehden mukaan valmentaja lähestyi nuorta pelaajaa useasti urheiluun tai joukkueeseen liittymättömillä tekstiviesteillä, jotka ovat olleet sävyltään intiimejä ja flirttailevia.

Keskiviikkona julkisuuteen tuli menestynyt pesäpallovalmentaja Petri Kaijansinkko, joka myönsi syyllistyneensä seksuaaliseen häirintään ja pyysi julkisesti anteeksi epäasiallista käytöstään.

Lepistö kertoo nyt Yle Urheilulle, että hän oli pohtinut teemoja jo pitkään, mutta julkisuuteen noussut tapaus rohkaisi tekemään Instagram-julkaisun.

- Olen pyöritellyt näitä asioita jo vuosia. Ei ole ollut rohkeutta sanoa niitä vielä ääneen, mutta nyt hiljattain nousi tuo häirintäasia pinnalle. Se kolahti lähelle ja pani miettimään omia kokemuksia. Kuinka urheilijoista puhutaan kentällä ja sosiaalisessa mediassa. Pitkään asioita on vain nieleskellyt.

Kaijansinkkoon liittyvää yksittäistapausta Lepistö ei halua enempää kommentoida, eikä sitä, millaisia yksittäisiä tapauksia hän on itse joutunut kokemaan. Hänen mielestään on tärkeintä katsoa eteenpäin.

- Kaikenlainen häirintä on väärin. Toivon, että näistä asioista opittaisiin jatkossa.

Lepistöllä on kuitenkin paljon sanottavaa urheilumaailmassa esiintyvästä vaikenemisen kulttuurista.

Julkaisu poiki satoja viestejä - ja karmeita esimerkkejä

Lepistö kirjoitti Instagramissa kokeneensa urheilumaailman, etenkin pesispiirit, usein todella negatiivisena asiana.

- Sen, miten ihmisistä puhutaan. Olen useasti jopa pohtinut lopettamista, koska en jaksaisi enää olla osa sitä.... Nytkin mietin, kannattaako tämä teksti julkaista. Pääsee helpommalla, kun pitää suunsa kiinni. Näistä asioista ei vain voi enää vaieta, hän kirjoitti.

Siinä onkin yksi suurimmista ongelmista - aivan liian usein on helpompaa pitää asiat sisällään.

25-vuotias Lepistö on pelannut Lapuan Virkiässä Superpesistä 2014 lähtien. Hän on Superpesiksen viisinkertainen lyöjäkuningatar ja Suomen mestari. Hän on aktiivinen sosiaalisessa mediassa, ja Instagramissa hänellä on yli 6 000 seuraajaa.

Lepistö ajatteli tuoretta julkaisua tehdessään, että joku voisi samaistua - ja osui siinä oikeaan enemmän kuin uskalsi kuvitellakaan.

Lepistö kertoo saaneensa satoja yksityisviestejä tai kommentteja aiheesta.

- Todella hienoa, kun omalla toiminnallanne osoitatte uhrille tukenne ja se, että nostatte epäkohtia pöydälle! Teette todella hienoa työtä lajin ja naisurheilun eteen, yleisurheilija Miia Sillman kommentoi julkisesti Instagram-päivitystä.

Maajoukkueyleisurheilija, seitsenottelija Miia Sillmanin tapaus nousi vahvasti julkisuuteen, kun hän kertoi marraskuussa Ilta-Sanomissa joutuneensa lapsena seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.

Lepistö haluaa puhua yleisellä tasolla urheilussa tapahtuvasta häirinnästä.

- Ei ole olennaista niinkään, mitä se häirintä on, vaan se, että sitä ei pitäisi tapahtua. Urheilun pitäisi olla turvallinen kaikille. Aiemmin on oppinut vain elämään ajatellen, että "se vain kuuluu tähän", enkä ollut itsekään tajunnut, kuinka laaja-alaisesti se vaikuttaa, Lepistö tuumaa.

Lepistö on jakanut Instagramissa luvan kysyttyään joitakin saamiaan viestejä.

Viesteissä on tuotu esille törkeää seksuaalista häirintää urheilupiireissä.

- Itse olen kokenut seksuaalista häirintää urheiluseurassani. Edellisestä seurasta lähdin pois henkisen väkivallan, alistamisen, kehon kommentoinnin ja syrjinnän takia. Avasin siellä suuni, jouduin vaikeuksiin, seurajohto silitteli valmentajan päätä... Kenenkään ei tarvitse kuunnella tissien ja perseen kommentointia työnantajalta ja sellaisen kulttuurin on loputtava, eräs kirjoittaa.

- Naispesäpallotuomarina kokenut teinistä asti rajua seksuaalista häirintää, siksi hommat loppuikin.

- Muun muassa peleissä kuvattu takapuolta ja jaettu kuvia kommenttien kera setämiesten palstoilla.

Pesäpalloon kuuluu henkinen sodankäynti, mutta ei yli inhimillisyyden rajojen

Edellä olevat nostot ovat vain jäävuoren huippu. Lepistö kertoo käyneensä useita keskusteluja ja järkyttyneensä kuulemastaan.

- Ihan järkyttäviä asioita on jouduttu kokemaan, ja asioiden peittelyä. En ollut osannut kuvitella pahimmissa painajaisissakaan, minkälaista kohtelua urheilijat voivat joutua kokemaan, Lepistö kirjoitti Instagramissa.

Pesäpallo on laji, johon kuuluu henkinen sodankäynti ja vastustajan horjuttaminen sanallisesti. Lepistö korostaa sen olevan olennainen osa lajia, eikä hän toivo, että se poistuu. On kuitenkin selvää, että inhimillisyyden raja ylittyy, kun huutelu ei liity enää peliin, vaan esimerkiksi ulkonäköön.

- Näen, että häirintää tapahtuu jokaisella elämän osa-alueella kouluista työpaikkoihin. Ei se ole missään hyväksyttävää, vaikka toki itsellä on kokemusta eniten siitä urheilussa ja pesäpallossa. Se on ongelma koko urheilussa, ja on hienoa, että asioista on vihdoin ruvettu vähän puhumaan ääneen, Lepistö sanoo.

Häirintä voi olla asiatontonta huutelua, ulkonäön kommentointia ja siihen liittyy usein asenne, että naisten on se vain kestettävä. Sen lisäksi häirintää tapahtuu paljon sosiaalisessa mediassa, jonka roolia Lepistö ei kuitenkaan halua erottaa kasvotusten tapahtuvasta häirinnästä.

- Se on ihan sama, missä niitä kommentteja tulee, koska se satuttaa aina kommentin saajaa. Helpompaa on toki somessa, kun itsellänikin on paljon tiettyjä kommentoijia, jotka jatkuvasti nimettönä huutelevat. Toivon, että kun asioista puhutaan ääneen, joku alkaisi miettimään enemmän omaa toimintaansa. Mitä ihminen siitä saa, että sanoo jonkun typerän kommentin?

"Eniten raivostuttaa vallitseva vaikenemisen kulttuuri"

Lepistön Instagram-julkaisustaan saama palaute yli lajirajojen nosti tunteet pintaan.

- On oikeasti koskettanut ne viestit, ja tajusin, miten merkityksellinen asia tämä on monelle. Kuinka paljon erilaista häirintää tapahtuu eri lajeissa ja eri lajien kautta. Ja miten kauan moni on odottanut, että näitä nostettaisiin esille. Itsekin olen pelännyt sitä paskamyrskyä, kun asioista puhuu, mutta nyt ihmettelen, etten avannut suutani aiemmin. Silmät ovat auenneet, kuinka vakava ja iso asia häirintä urheilussa on.

Tästä päästään ongelman ytimeen. Urheilussa asioita lakaistaan maton alle, pyritään peittelemään tai uhria ei oteta tosissaan.

Kansainvälisesti eniten julkisuudessa on ollut NHL:ssä keväällä 2010 tapahtunut nuoren pelaajan seksuaalinen hyväksikäyttö, joka nousi julkisuuteen vasta nyt syksyllä. Chicago Blackhawks onnistui järjestelmällisesti peittelemään videovalmentajansa tekosia kymmenen vuotta.

Ihmisoikeusliitolla on käynnissä Älä riko urheilua -kampanja, jossa on mukana eturivin suomalaisia urheilijoita. Siinä listataan asioita, jotka rikkovat urheilun. Yksi niistä kuuluu: "Urheilu on rikki, jos sen parissa ei puututa häirintään tai väkivaltaan kaikissa tilanteissa".

Seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva häirintä on tasa-arvolaissa kiellettyä seksuaalista tai henkilön sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun kohdistuvaa epämiellyttävää käytöstä, jota voivat olla esimerkiksi sukupuolisesti vihjailevat eleet, härskit vitsit, vartaloa koskevat huomautukset, seksuaalisesti värittyneet viestit tai koskettelu.

- Eniten raivostuttaa urheilussa vallitseva vaikenemisen kulttuuri, hyssyttely, maton alle lakaisu. Sain eilen monia viestejä siitä, että pelaajat yrittävät tuoda asioita esiin, mutta seurat eivät ota niitä tosissaan, Lepistö jatkoi keskustelua Instagramissa.

On syy sitten osaamattomuus puuttua asiaan, välinpitämättömyys tai mainehaittojen välttely, jää kovia kokenut urheilija usein kovin yksin.

- Eri tahot lakaisevat asioita maton alle, vähättelevät tai naureskelevat, että "se tyyppi vain on tuollainen". Ei se ole mikään ratkaisu, Lepistö huomauttaa.

Urheilulehden tietojen mukaan Pesäpalloliitossa oltaisiin oltu tietoisia Kaijansinkon tapauksesta jo vuonna 2014 ja sitä olisi käsitelty liiton sisäisesti. Liitto kiisti asian ja totesi silloisen liittojohtokunnan olleen tietämätön itse tapauksesta. Liitto on nyt aloittanut selvityksen asiasta.

Kaijansinkko sai potkut silloisesta seurastaan ja sai myöhemmin töitä Jyväskylän Kirittäristä, jossa hän on nykyisessä pestissään Kirittärien kakkospelinjohtajana voittanut kolme SM-kultaa. Kirittärien nykyinen puheenjohtaja Henna Virkkunen kertoi Yle Urheilulle, että seura palkkasi Kaijansinkon, vaikka tiesi hänen taustastaan.

"Urheilijoilla ei ole luotettavaa väylää"

Kuten sanottua, Lepistö ei halua kommentoida yksittäistapausta, vaan isoa kuvaa. Siitä kertoo esimerkiksi Suomen urheilun eettinen keskus Suek, joka julkaisi 2020 tutkimuksensa, jolla oli selvitetty seksuaalisen ja sukupuolisen häirinnän yleisyyttä suomalaisessa kilpaurheilussa.

Tutkimuksen kohdejoukko oli 160 000 kilpaurheilijaa, ja vastauksia tuli 9 018. Kaikista vastaajista seksuaalista häirintää oli kokenut noin joka neljäs (26 %). Naisista seksuaalista häirintää oli kokenut lähes joka kolmas (32 %) ja miehistä lähes joka viides (19 %).

- Urheilijoilla ei ole luotettavaa väylää viedä asioita eteenpäin. Ei ole selkeää toimintatapaa, että kun kohtaat tällaisen asian, ota tänne yhteyttä. Usein se on seura tai lajiliitto, johon pitää ottaa yhteyttä, ja ne ovat jo tavallaan puolueellisia, Lepistö pohtii.

Tämä oli kaikista yleisin asia, josta Lepistö sai viestiä Instagram-julkaisunsa jälkeen.

- Asioita lakaistaan maton alle, ja kuitataan sillä, että "se nyt vaan on sellainen ja tekee paljon hyvää meidän eteen". Se on tosi surullista, koska (häirinnän kohteeksi joutuneiden) ihmisten pitää kuitenkin elää niiden asioiden kanssa loppuelämänsä.

- Sain myös useita viestejä, että joku on lopettanut urheilu-uransa, kun ei ole jaksanut kantaa sitä taakkaa enää. Se on todella hälyyttävää, että tällaisten takia menetetään lupaavia urheilijoita.

Kuka kantaisi vastuun?

Vastuun siitä, miten asiat ratkaistaan, ei pitäisi olla urheilijoilla.

- On se sitten seurat, lajiliitot tai vielä ylempää, ensimmäinen asia olisi tunnistaa epäkohdat ja nostaa käsi pystyyn, ettei ole aiemmin ollut tarpeeksi resursseja, Lepistö näkee.

Vaikuttaa siltä, että tuorein häirintätapaus ei ole todellakaan viimeinen laatuaan.

- Urheilukulttuuri todellakin kaipaa muutosta. Ihan jokainen meistä kantaa vastuuta, mihin suuntaan sitä viemme. Toivon, että ensimmäiset askeleet oikealle tielle on otettu , Lepistö päättää.

Lue lisää:

Menestynyt pesäpallovalmentaja Petri Kaijansinkko pyytää anteeksi seksuaalista häirintää - Kirittäret kertoo, miksi palkkasi hänet, vaikka tiesi asiasta

Urheilulehti: Superpesisvalmentaja syyllistyi nuoren pelaajan seksuaaliseen häirintään - jatkaa yhä lajin parissa, vaikka liitto aloitti selvityksen