Kaustislaisen viulunsoiton pääsy Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon ratkeaa tänään keskiviikkona.

Kyse on vasta toisesta kansallisesta kohteesta listalla; aiemmin mukaan on päässyt suomalainen saunakulttuuri.

Kaustisen Pelimannitalolla Unescoa ratkaisua odotetaan "kisastudiossa". Paikalla tunnelmia kuulostelevat toimittaja Raila Paavola ja mediatoimittaja Kalle Niskala.

Suoraa lähetystä voi seurata tässä artikkelissa ja Yle Areenassa täällä.

"Tosi merkittävä juttu"

Aineettoman kulttuuriperinnön luettelon tarkoitus on antaa näkyvyyttä elävälle perinnölle eri puolilla maailmaa ja jakaa hyviä käytäntöjä maiden kesken. Listalla on lähes 500 kohdetta.

Pohjoismainen limisaumaveneperinne hyväksyttiin luetteloon tiistaina; Suomikin on mukana tässä yhteispohjoismaisessa työssä.

Hakemuksia on käyty läpi Pariisissa eilisestä alkaen, ja samaan aikaan on jännitetty Kaustisen Pelimannitalon kisastudiossa, missä kokousta seurataan suorana - viulut mukana tietenkin.

- Kyllä tämä on tosi merkittävä juttu, ja tulee varmasti olemaan kova tunnekuohu, kun hetki koittaa! sanoo Unesco-työryhmän puheenjohtaja Matti Hakamäki.

Odotukseen kuuluu myös liputus, tapahtumia kyläkouluissa, ja Näppärien konsertti. Ravintolassa on tarkoitus jamitella kahtena iltana.

Monivuotisen prosessin aikana koko porukan ymmärrys oman perinteen merkityksestä on kasvanut.

- Monet ovat heränneet siihen, mitä perinteeseen kuuluu. Miksi se on tärkeä osa identiteettiä ja miksi sen eteenpäin vienti niin tärkeää, sanoo Hakamäki.

Samalla on löytynyt uusi kieli, jolla puhua pitkästä asiasta. Iso asia ovat myös uudet verkostot.

Hakamäki muistuttaa, ettei Unescon listalle pääseminen tarkoita esimerkiksi säkillistä rahaa, vaan tunnustuksen käytännön hyöty pitää itse löytää. Askelmerkkejä on jo aseteltu, mutta hengiltä perinnettä ei aiota hankkeistaa.

- Tärkeintä on, että soitto soi, laulu raikaa ja ihmiset tanssii eikä asioista tehdä liian teoreettisia. Vaan että jatkuu sama, mitä on tehty vuosisatoja, sanoo Hakamäki.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

Joskus kauempaa näkee paremmin

Pääsy Unescon listalle on ennen kaikkea tunnustus ja lisää perinteen tunnettuutta.

- Kyllä sillä on koko Perhonjokilaaksolle erittäin suuri merkitys, että nostetaan tämä osa-alue esille. Paikallisperinne saa enemmän huomiota ja turismi lisääntyy, sillä Unescon listausta luetaan joka maassa, sanoo kansanmusiikkiyhtye Tallarissa soittava Arto Järvelä.

Tunnustus tuo entisestään lisää puhtia niille, jotka jo ovat perinteen kanssa tekemisissä, mutta auttaa toivottavasti muitakin ymmärtämään sen merkityksen, sanoo Tallarin Esko Järvelä.

- Itsekin ymmärsin ilmiön merkityksen kunnolla vasta kun muutin pois ja näin toisesta perspektiivistä, miten ainutlaatuinen juttu se on. Brändityöryhmät ympäri maan varmaan pohtii, että voi kun meillä ois jotain tuollaista. Etelä-Suomesta katsottuna sitä ajatteli, että jopas nyt jotakin! sanoo Järvelä.

Kaustislainen viulunsoitto -nimellä kulkeva hakemus kattaa paitsi omaleimaisen viulunsoittotyylin, myös monet muut tavat ylläpitää ja viedä eteenpäin alueen kulttuuriperintöä.

Naapurikunnat Veteli ja Halsua ovat hakemuksessa mukana nimeltä, ja kokonaisuus kattaa niin kuorolaulun, kanteleperinteen, kansantanssin kuin kaiken perinteeseen liittyvän tekemisen ja säilyttämisen.

Kaustisen Unesco-työryhmän puheenjohtaja Matti Hakamäki, Kaustiselle muuttanut ja täällä aikuisena harmonin soiton aloittanut Heli Siirilä sekä kansanmusiikin ammattiyhtyeen Tallarin jäsenet kertovat ajatuksiaan perhonjokilaaksolaisen musiikkikulttuurin vaikuttavuudesta.

Perinne elää myös pienissä käsissä ja jaloissa

Musiikin ja tanssin harrastus kuuluu alueella myös satojen lasten elämään.

7-vuotiaan Vilho Timosen ja 9-vuotiaan Pihla Timosen kotoa löytyy soitin poikineen: on viulua, selloa, kanteleita, piano, harmoni, ukulele ja sähkörummut.

Sisarukset soittavat Näppäreissä, missä soiton lomassa pääsee myös laulamaan. Lisäksi he tanssivat Nuorisoseuran riveissä.

Tanssi ja musiikki ovat arjessa mukana: äiti soittaa lapsille viulua, opettaa kannelta ja soittaa myös kitaraa, pianoa ja harmonia.

Voi soittimilla mieltäkin osoittaa: harmonin soitolla ärsyttää Pinjan mukaan vain iskää, mutta järeämpiäkin työkaluja löytyy.

- Minun tekee välillä vähän mieli ärsyttää muita, sanoo Vilho Timonen. Silloin hän tarttuu nokkahuiluun.

Sitä ei muuten ole näkynyt vähään aikaan.

Kuuntele, miten musiikki ja tanssi kuuluvat Timosen perheen arkeen:

Aiheesta voi keskustella torstaihin 16. joulukuuta kello 23 asti.