Yhä useampi kertoo avoimesti terapiassa käymisestään, ja se voi herättää kysymyksen: pitäisikö minunkin? Vastaa kyselyyn ja kerro, oletko kokenut niin sanottua terapiakateutta.
Kuva: Shutterstock
Ihminen ei yleensä hakeudu terapiaan huvikseen, vaan usein ammattilaisen pakeille ajavat mielenterveyden ongelmat, joiden ratkaiseminen yksin on mahdotonta.
Samaan aikaan kuitenkin moni kertoo käyvänsä terapiassa ihan samalla lailla kuin vaikkapa kasvohoidossa tai hierojalla: joitain jumeja ja tukkeumia jo ehkä on, mutta arjesta kyllä vielä selviytyy. Terapeutti auttaa siinä, etteivät ongelmat kasvaisi niin isoiksi sotkuiksi, ettei niitä enää omin voimin avata. Toiveissa saattaa ehkä olla myös kehittyä tavalla tai toisella vähän paremmaksi ihmiseksi.
On hyvä, että terapiassa käymisestä on alettu puhua avoimemmin, sillä se vähentää avun tarvitsemiseen ainakin aiemmin liittynyttä häpeää. Kun ympärillä yksi jos toinen puhuu terapiassa käymisestä, herää kysymys, että pitäisikö minunkin. Jäänkö jostain paitsi, jos en käy terapiassa?
Tätä tunnetta voidaan kutsua terapiakateudeksi. Sekin on yksi FOMO-ilmiön (fear of missing out eli paitsi jäämisen pelko) muoto. Jos kaikki muutkin, miksen minäkin?
Oletko sinä kokenut terapiakateutta? Jos olet, kerro kokemuksistasi - teemme aiheesta juttua!
Kyselyyn pääset tästä.
Vastauksia voidaan käyttää Me Naisten jutuissa. Olemme sitoutuneet suojaamaan vastaajien yksityisyyttä.
TetraSys Oy.