Vuoden 1976 talviolympialaiset Tampereelle. Ajatus kuulosti utopistiselta, mutta niin houkuttelevalta, että Tampere tarttui haasteeseen.

Lahti oli hakenut talvikisoja kolme kertaa aiemmin vuosille 1964, 1968 ja 1972, mutta jäänyt äänestyksessä ilman sen suurempaa menestystä. Vuoden 1976 kisojen hakuun lahtelaisilta ei enää löytynyt intoa, joten ideaa syötettiin tamperelaisille.

- Alun perin se aloite lähti Eric von Frenckelistä, joka oli siihen aikaan Suomen edustaja Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) hallituksessa. Hän oli siitä puhunut eri tahoille ja oli ottanut asian puheeksi usean kerran myös meille, Tampereen entinen kaupunginjohtaja Pekka Paavola muisteli Yle Urheilulle.

Lahden kohtalo ei vaikuttanut tamperelaisten innokkuuteen. Paavolan mukaan kaupunginkansliassa riitti urheilusta innostuneita virkamiehiä.

- He nimenomaan innostuivat siitä, että hei, pojat, järjestetääs tästä olympialaiset! Siitä se sitten lähti.

Kun päätös hausta oli tehty vuoden 1969 lopulla, tuli hakijoille kiire, sillä hakupaperit piti panna kasaan pikavauhtia. Työtunteja ei säästelty, eikä projektia pysäyttänyt edes jouluaatto. Paavolan mukaan etenkin sen hetkinen kaupunginsihteeri Matti Nahkola paneutui tehtävään täydellä sielullaan.

Vain vähän vastarintaa

Kaikki olympiahakuun tehtävä työ tehtiin kuitenkin oman työn ohella, eikä ketään palkattu erikseen olympiaprojektiin. Paavola ja Nahkola hoitivat edustuspuolta Kansainväliseen olympiakomiteaan päin.

- Se meni sellaisena opintoreissuna. Mutta siitä saatiin hyvää oppia, miten kansainvälisten järjestöjen kanssa pitää toimia.

Tamperelaisten kommentit hakuprosessista olivat laidasta laitaan. Osan mielestä oli hienoa saada olympialaiset, toinen puoli piti hakijoita täysin hulluina.

- Se oli vähän niin kuin nyt on ollut ratikasta. Hämmästyttävän vähän kuitenkin oli sellaista selkeää vastarintaa.

Tänä päivänä talviolympialaiset ovat jättimäisiä tapahtumia, mutta myös 50 vuotta sitten kisojen järjestäjiltä vaadittiin paljon. Vuoden 1976 kisoissa oli kymmenen eri urheilulajia alppihiihdosta rattikelkkailuun ja 37 tapahtumaa.

Mihin siis Tampereella olisi laitettu kelkkarata tai alppihiihdon syöksylaskukilpailut? Tamperelaisilla olivat suunnitelmat valmiina.

Hakametsään oli valmistunut muutamaa vuotta aiemmin uusi jäähalli, ja Mustassavuoressa oli tarpeeksi korkeuseroja, jotta sinne olisi voitu rakentaa kelkkaradat. Kuopio houkuteltiin mäkihyppykisojen järjestäjäksi. Suurimman ongelman olisivat aiheuttaneet alppilajit. Pyhällä oli järjestetty edellisenä vuonna hyvin onnistuneet kansainväliset kilpailut, mutta Ruotsin Åre olisi ollut vielä parempi vaihtoehto.

- Olympialaisten saaminen olisi kaatunut varmaan moneen muuhunkin asiaan, mutta se oli yksi tärkeä tekijä, että KOK otti selkeän kannan, että olympialaisten täytyy olla yhdessä samassa valtiossa, Paavola kertoi.

- Åre jäi sen takia pois, ja se vei pohjan pois.

Tamperelaiset pelkäsivät ja toivoivat

Tampereen budjetti hakuprojektiin ja kisoihin oli varsin minimaalinen verrattuna tämän päivän kisoihin tai edes sen ajan kilpailijoihin. Paavolan mukaan lähtökohtana oli se, että Tampereella kaikki tehtäisiin eri tavalla kuin muualla.

Kärjistetysti tamperelaisten vaatimaton budjetti näkyi hakuprosessin viimeisessä tilaisuudessa Amsterdamissa, jossa KOK äänesti kisaisännästä. Siinä missä muilla mailla oli osallistujille laajat tarjoilut viineineen, tamperelaiset tarjosivat vain suomalaista suklaata.

Paavolan mukaan kaupunki oli päättänyt satsata tilaisuuteen juuri sen verran, että sai siitä sen julkisuushyödyn, mitä oli saatavissa. Suomalaiset sekä toivoivat että pelkäsivät, että Tampere saisi kisat.

- Olisihan siinä ollut aikamoinen homma, jos niitä olisi todella jouduttu järjestelemään. Toisaalta ei siinä tarvinnut niin pelätäkään. Ne olisivat olleet köyhän miehen kisat, Paavola myönsi.

Kaljat tappion jälkeen

Tampere sai äänestyksen ensimmäisellä kierroksella 12 ääntä ja pudotti Vancouverin. Toisella kierroksella Tampere sai enää 8 ääntä ja joutui luopumaan leikistä. Kisat myönnettiin Denverille, joka luopui kisaisännyydestä myöhemmin ja vuoden 1976 talviolympialaiset järjestettiin lopulta Innsbruckissa.

- Vähän olimme tietysti pettyneitä, koska olimme nähneet vaivaa. Meillä oli silloin 3-4 hengen delegaatio Amsterdamissa. Kyllä me kaljat menimme juomaan sen jälkeen.

Tänä päivänä 88-vuotias Pekka Paavola seuraa yhä aktiivisesti urheilua, mutta lähinnä median välityksellä. Pekingin olympialaiset kiinnostavat häntä ennen kaikkea sen takia, minkälainen kalabaliikki kisojen ympärillä pyörii.

Paavola ei usko, että Suomeen saadaan koskaan talvikisoja. Ei ainakaan niin kauan kuin KOK pitää kiinni kannastaan, ettei kisoja voida jakaa kahteen eri valtioon. Tampereen hakuprosessilla oli suuri merkitys kaupungille runsaat viitisenkymmentä vuotta sitten, sillä hanke sai vuoden ajan runsaasti huomiota. Paavolan mielestä olympiahaulla on yhä merkitystä.

- Sitä osoittaa esimerkiksi se, että tämä juttu tehdään nyt, 50 vuotta jälkikäteen. Mikä muu projekti olisi sellainen, että se vielä 50 vuoden päästä aiheuttaisi saman? Tämän julkisuuskuvan vuoksi oli aiheellista olla mukana jo silloin.

Lue myös:

Muistatko tämän surullisenkuuluisan hetken Suomen olympiahistoriasta? Joukkueen tuntemattomin jäsen viihtyy nykyään brasilialaisen jujutsun parissa