Ammatillisista keskusjärjestöistä suurin eli SAK on haamu entisestään. Ennen SAK ilmoitti edustavansa miljoonaa palkansaajaa, nyt sen palkansaajajäsenten määrä on laskenut reiluun puoleen miljoonaan. Keskusjärjestön rooli ei ole muutenkaan entisensä, arvioi politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala.

IS on seurannut vuosittain suomalaisten ay-keskusjärjestöjen eli SAK:n, STTK:n ja Akavan edustamien liittojen jäsenmäärien kehitystä.

Tilanteen voi tiivistää, että Akavalla menee hyvin, kahdella muulla huonosti.

Erityistä huomiota kiinnittää jälleen SAK:n jäsenmäärän lasku, vuosien varrella voi puhua romahduksesta.

Ennen vanhaan SAK julisti edustavansa miljoonaa palkansaajaa, nyt edustettavien palkansaajajäsenten määrä on laskenut lähelle puolta miljoonaa.

Seuranta on tehty niiden lukujen perusteella, joita keskusjärjestöt toimittavat vuosittain eurooppalaiselle keskusjärjestölleen, Euroopan ammatilliselle yhteisjärjestölle EAY:lle (European Trade Union Confederation ETUC).

Syksyllä EAY:lle toimitetut luvut ovat aitoja palkansaajalukuja, sillä niistä on siivottu pois eläkeläis-, opiskelija- ja vapaajäsenet.

"Turhasta" ei EAY:lle kannata maksaa, vaikka opiskelijoiden ja eläkeläisten varassa jäsenlukuja saataisiinkin kotimaisessa käytössä kuulostamaan komeammalta.

Viime kädessä keskusjärjestöt ja ammattiliitot eivät ole opiskelija- tai eläkeläisjärjestöjä, vaan nimenomaan palkansaajajärjestöjä - vaikka nykyään roolit usein sekoittuvatkin.

Erityistä huomiota herättää keskusjärjestöistä mahtavimman eli SAK:n jäsenmäärä. Se on laskenut vuosittain kymmenillätuhansilla.

Jarkko Elorannan johtama SAK toimii enää 548?933 palkansaajan edustajana. Sen luvun SAK ilmoittaa eurooppalaiselle kattojärjestölleen. Kuva: Emmi Korhonen / Lehtikuva

Nyt Jarkko Elorannan johtama SAK ilmoittaa EAY:lle, että sillä on 548?933 jäsentä. Viime vuodesta jäsenmäärä on laskenut yli 11?000:lla, mutta kolmessa vuodessa jäsenkato on ollut suuruudeltaan liki 60?000.

Nettisivuillaan SAK:lla on tyystin toiset tiedot kuin ne, mitä se kertoo EAY:lle:

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK edustaa 17:ää ammattiliittoa ja niiden noin 900?000:ta jäsentä. SAK:lla ei ole henkilöjäseniä, vaan jäseniämme ovat työehtosopimuksia neuvottelevat ammattiliitot.

Eli haitari on satojentuhansien suuruinen.

Tämä on suurin syy, miksi keskusjärjestöt pyrkivät pitämään EYA:lle toimittamansa luvut visusti piilossa.

IS on saanut luvut käyttöönsä jo useana vuonna peräkkäin.

Myös Antti Palolan vetämä STTK kulkee kurjistumisen tietä. Sillä on palkansaajajäseniä 313?390. Määrä on yli 5?000 vähemmän kuin vuosi sitten, mutta STTK siivosi ison joukon ns. turhia jäseniä jo 2017 tilastoja komistamasta.

Parhaiten keskusjärjestökolmikosta menee Akavan Sture Fjäderillä (oik), sillä Akavan jäsenmäärä kasvaa koko ajan toisin kuin Antti Palolan (keskellä) STTK:lla tai SAK:n Jarkko Elorannan (vas) SAK:lla. Kuva: Rio Gandara / HS

Yksi syy oli silloin juuri EAY: Turhista jäsenistä ei kannata maksaa eurooppalaiselle kattojärjestölle.

Parhaiten menee akateemisten Akavalla. Sture Fjäderin johtaman keskusjärjestön jäsenmäärä on noussut ainoana jo pitkään. Viime vuodesta Akavan jäsenmäärä kasvoi 7?161 jäsenen verran, sillä on nyt 436?636 jäsentä.

Oikeastaan on väärin puhua keskusjärjestöjen jäsenistä, sillä pohjimmiltaan kyse on kuhunkin keskusjärjestöön kuuluvien liittojen jäsenmääristä. Keskusjärjestöillä ei ole suoria henkilöjäseniä.

Eli suomeksi sanottuna varsinkin SAK:laisten liittojen jäsenmäärä laskee.

Lukuina se ei vain näy yhtä dramaattisesti kuin keskusjärjestöjen kirjanpidossa, johon ynnätään kaikkien liittojen kaikki jäsenet.

luvut kertovat kuitenkin, että yleinen järjestäytymisaste alenee.

Samaan aikaan keskusjärjestöt ovat menettäneet muutenkin entistä mahtiaan.

Jäsenkato ei ole siihen edes suurin syy, vaan se, että Elinkeinoelämän Keskusliitto EK:n ei enää sääntömuutoksensa jälkeen neuvottele tulopoliittisista kokonaisratkaisuista.

Se tarkoitti sitä, etteivät tupoista neuvottele muutkaan keskusjärjestöt. Eli yksi keskeinen, tai keskeisin, tehtävä on kadonnut.

Varsinaisesti jäsenkato näkyy siis liitoissa. Suurin yksittäinen syy siihen on se, että yhä useampi palkansaaja on todennut, ettei työttömyyskassaan kuuluakseen tarvitse olla ammattiliiton jäsen.

Pelkkä kassajäsenyys riittää ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan.

Siksi esimerkiksi työttömyyskassoista suurin eli Yleinen työttömyyskassa YTK on lisännyt koko ajan jäsenmääräänsä.

YTK:lla on nyt yli puoli miljoonaa jäsentä eli kutakuinkin saman verran kuin SAK ilmoittaa EAY:lle jäsenmääräkseen.

Myös liittojen poliittisuus saattaa karkottaa joitakin palkansaajia.

SAK:lainen palkansaajaliike tukee vaaleissa peittelemättömästi vasemmistopuolueiden ja niiden ehdokkaiden vaalityötä jäseniltä kerätyillä verottomilla jäsenmaksutuloilla - jäsenten puoluekannasta riippumatta.

Näkyväksi toimijaksi on noussut esimerkiksi palkansaajanuorten nimissä vuoden 2019 eduskuntavaalien alla perustettu Vapaiden valtakunta -liike, jossa toimii useita SAK:n jäsenliittoja ja joka ohjaa tukeaan sen hyväksi katsomille ehdokkaille.

SAK:laisille liitoille rahaa, huomattavia summia, tulee myös verovapaina osinkoina ja pörssiyhtiö Kojamon kautta. Esimerkiksi työehtosopimuksistaan parhaillaan neuvotteleva Teollisuusliitto sai Kojamolta vuoden 2020 tuloksesta 9,18 miljoonaa euroa ja vuodelta 2019 osinkotuloja lähes 8,8 miljoonaa euroa.

Elinkeinoelämä perusti puolestaan toissa kesänä Vapaiden valtakunnalle vastaorganisaatioksi Pro Markkinatalous -yhdistyksen, joka toimii Etelärannan työnantajapalatsista käsin. Se antaa tukensa "markkinataloutta ymmärtäville, sitä kannattaville ja edistäville tahoille".