Suomalaisilta kysytään jatkuvasti heidän kantaansa Nato-jäsenyyteen. Vuosittaisessa Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tutkimuksessa luvut kertoivat, että neljännes kannattaa ja puolet vastustaa. Näiden selkeiden kantojen väliin jäävä neljäsosa on ollut kasvava ryhmä.

Maaseudun Tulevaisuudessa vastikään julkaistu kysely puolestaan kertoi, että noin puolet suomalaisista haluaisi lisätä puolustusyhteistyötä Yhdysvaltain ja noin kolmasosa Naton kanssa.

Sen sijaan Suomen Nato-keskusteluun pyytämättä, muttei niin yllättäen, osallistunut Venäjän presidentti Vladimir Putin osasi kertoa kantansa selkeästi. Hän vaati, ettei Nato leviä enää yhtään itään.

Putinin asiasta vaatimaan sopimukseen pitäisi sisällyttää myös Venäjää uhkaavien asejärjestelmien ja sotaharjoitusten kieltäminen sen rajojen läheisyydessä. Naton pitäisi myös peruuttaa lupauksensa Georgialle ja Ukrainalle vuodelta 2008 siitä, että niistä voisi tulla puolustusliiton jäseniä joskus tulevaisuudessa.

Käytännössä Venäjä vaatii näin itselleen oikeutta puuttua siihen, miten sen naapurimaat järjestävät puolustuksensa ja millä puolustautuvat. Venäjä haluaa siis historiasta tuttuun tapaan suurvaltojen etupiirijaon Euroopassa.

Tavoitteena on todennäköisesti mahdollisuuksien mukaan myös heikentää Natoa ja Euroopan unionia.

Vaatimukseen ei lännessä suostuta ja Putin kyllä tietää sen. Vaatimuksensa taustalle Venäjä on järjestänyt asevoimiaan Ukrainan rajoille niin, että ne pystyvät vaativaan hyökkäysoperaatioon.

Venäjän aikeita arvioitaessa haksahdetaan usein ajattelemaan asioita vain läntisestä näkökulmasta.

Näin Putin ilmaisee, että hän on valmis jatkamaan politiikkaa sodan keinoin, Ukrainassa tai muualla.

Venäjän aikeita arvioitaessa haksahdetaan usein ajattelemaan asioita vain läntisestä näkökulmasta. Siis mikä lännessä on järkevää ja hyvää. Näistä lähtökohdista Krimin miehitys on järjetöntä, samoin sota Syyriassa.

Läntisestä näkökulmasta on vaikeaa myöskään ymmärtää, miksi kallis ja pakotteita aiheuttava sota Ukrainassa on Kremlin mielestä kannattavaa.

Kaikilla näillä toimilla on Kremlistä katsottuna rationaalisia syitä. Shakkikansan johdon voi uskoa ajattelevan monia siirtoja eteenpäin ja ennen kaikkea sitä, mihin suuntiin vallitsevat kehityskulut vievät.

Jos jonkin toimen taustalla on epäsuotuisten kehityskulkujen katkaiseminen, voi se tässä hetkessä näyttää huonosti perustellulta, jopa järjettömältä. Se, mitä pidämme itse järkevänä voi estää meitä uskomasta mahdollisuuksiin, jotka Putinin Venäjän mielestä ovat järkeenkäypiä.

Valtiot ajavat etujaan omilla vahvuuksillaan. Venäjän vahvuuksia ovat autoritäärisen hallinnon nopeus ja häikäilemättömyys, sotakokemusta järjestelmällisesti Syyriassa hankkineet asevoimat ja kyky laaja-alaiseen vaikuttamiseen. Venäjän valtionkassaa on myös täytetty pitkäjänteisesti.

Suomen ulkopolitiikka on perustunut Krimin valtauksen jälkeen aktiivisen vakauspolitiikan neljän pilarin varaan. Pilareita ovat maanpuolustus, Venäjä-suhteet, liittolaisuudet lännessä ja kansainvälinen yhteistyö. Jos jokin pilari heikkenee, on muiden vahvistuttava vakautta tavoiteltaessa.

Pilareista idänsuhteet voivat Venäjän toimien takia heikentyä rajusti lähiaikoina. Kansainvälinen yhteistyö sääntöpohjaisine maailmanjärjestyksineen taas on ja pysyy heikkouden tilassa.

Maanpuolustuksesta Suomi on huolehtinut poikkeuksellisen vahvasti tähänkin asti. Oikeastaan ainoa pilari, jota voidaan vahvistaa merkittävämmin, on läntinen yhteistyö.

Hävittäjähankinta, tietynlaisesta vähättelystä huolimatta, oli vahva päätös sotilaallisesta ja poliittisesta sitoutumisesta Yhdysvaltoihin ja sen johtamaan länsiliittoumaan.

Suomi on kokonaisuudessaan Venäjän vaatimuksissaan mainitsemaa lähialuetta eli sen ainakin jonkinasteiseksi etupiirikseen haluamaa.

F-35-koneet ovat tehokas osa Suomen puolustusjärjestelmää. Niin tehokas, että ne on helposti tulkittavissa Venäjää uhkaavaksi asejärjestelmäksi, jotka Putin haluaa kieltää maansa rajojen läheisyydessä.

On olennaista ymmärtää, että Suomi on kokonaisuudessaan Venäjän vaatimuksissaan mainitsemaa lähialuetta eli sen ainakin jonkinasteiseksi etupiirikseen haluamaa.

Venäjän yrittäessä mahdollisesti voimatoimin estää Naton laajenemisen, voi sillä olla jopa päinvastaisia vaikutuksia. Joka tapauksessa tilanteen kiristyminen kaventaa liikkumavaraa. Mitä jyrkempi vastakkainasettelu, sitä selvemmin on otettava puolta. Suomi on toki jo puolensa valinnut

Kremlissä on arvioitu, että nyt on hyvä aika lähteä voimalla muuttamaan eurooppalaisia turvallisuusrakenteita. Tämä koskee myös Suomen asemaa.

Nyt Suomen pitää arvioida oma järkevämme sen suhteen, mitä Putin pitää järkevänä Venäjän suhteen. Putin ei voi enää perääntyä, vaan muutosta on yritettävä vaikka väkisin. Suomen on järkevää varautua nyt tähän.

Janne "Rysky" Riiheläinen

Kirjoittaja on joensuulainen bloggari, joka on aktiivinen turvallisuuspolitiikan keskustelija. Riiheläinen on vapaa toimija, joka ei ole sidottu mihinkään asemaan, organisaatioon tai ajatussuuntaan.

Aiheesta voi keskustella 15.12. klo 23.00 asti.