Eri aikoina rakennetuissa omakotitaloissa on erilaiset ongelmat.

Kuva: Kimmo Räisänen

Eri vuosikymmenillä rakennetuissa taloissa on hieman erilaisia ongelmia, vaikka rakentamisen laatu ja määräykset ovatkin yleensä kehittyneet parempaan päin.

- 70- ja 80-luvun talojen ongelmista voisin puhua vaikka jouluun asti, korjausneuvonnan päällikkö Timo Kujala Hengitysliitosta sanoo.

70-luvulla rakennettiin paljon tasakattoisia omakotitaloja, joissa on niin sanottu valesokkeli. Sekä tasakatot että varsinkin valesokkelit ovat jälkeenpäin saaneet rakentamisen asiantuntijoilta tylyt tuomiot.

- Jos talossa on valesokkeli ja lattian pinta on maanpinnan tasolla, kannattaa aina olla hyvin varovainen. On suuri riski, että maanpinnan alapuoliset puurakenteet ovat vaurioituneet, Kujala sanoo.

Lue lisää: Rakennusmestari varoittaa 70-luvun omakotitaloista: "Jo syntyessään tuhoon tuomittu"

70-luvun tasakatoille kertyi vettä. Matalissa harjakatoissa taas saattoi usein olla puutteellinen tuuletus, minkä takia kosteus saattoi tiivistyä sinne ja aiheuttaa ongelmia.

Lisäksi 70- ja 80-luvuilla taloissa käytetyt niin sanotut höyrysulkumuovit ovat voineet ajan kuluessa hajota, ja sisäilman kosteus on päässyt talon puurunkoon.

Jos 70- tai 80-luvulla rakennetussa talossa on alkuperäinen betoniin liimattu muovimatto, sitä kannattaa Kujalan mukaan irrottaa jostain kohtaa ennen ostoa tarkistusta varten. Tarpeen mukaan kuntotarkastajan voi ottaa ja tutkituttaa lattiasta myös näytteet.

- Varsinkin juuttipohjainen muovimatto voi olla melkoinen pommi, Kujala sanoo.

- Juutti on eloperäinen materiaali, ja betoni on kostea ainakin 28 vuotta. Se on hyvä pesä homeitiöille kasvaa, kun kosteutta ja lämpöä riittää.

70- ja vielä 80-luvullakin talojen alustoja täytettiin hienolla hiekalla.

- Sitä oli helppo lapioida ja laittaa sinne viemärit ja niin edelleen. Mutta hiekan erittäin huokoinen rakenne imee maasta nousevan kosteuden kuin pesusieni suoraan betonirakenteeseen ja pitää sen kosteana, Kujala sanoo.

- Sen korjaaminen on todella haastavaa, koska joudutaan purkamaan lattiat ja vaihtamaan hiekkakerros kapillaarikatkosoraan.

70-luvun taloissa oli myös usein painovoimainen ilmanvaihto.

- Silloin on erittäin suuri riski, että rakenteissa on kosteusvaurioita, koska siellä ei ole ilma vaihtunut.

Kaikkia riskirakenteita on mahdollista korjata, mutta kalliiseen hintaan. Jos 70-luvulla rakennetussa talossa ei ole juuri aiemmin remontteja tehty, saattaa kaikkiin korjauksiin upota Kujalan mukaan helposti talon hinnan verran rahaa.

- Jos 70-luvun taloon ei ole tehty mitään remontteja, varaudu, että rakennat uuden, Kujala tiivistää.

Lue lisää: Nämä ovat vanhan talon ostajan yleisimmät sudenkuopat - kuva näyttää pahamaineisimman rakenneratkaisun

80-luvulle tyypillisiä rakenneratkaisuja olivat matalat harjakatot ja höyrysulkumuovit, jotka 70-luvun tapaan ovat aiheuttaneet kosteusongelmia.

80-luvulla tehtiin paljon myös paljon tiiliverhoiltuja puurunkoisia taloja.

- Se oli oikeastaan suosituin tapa silloin tehdä, eikä silloin ollut minkäänlaista määräystä, että tiiliseinän takana pitäisi olla ilmarakoa, Kujala kertoo.

- Ilmaraon tärkeys kyllä tiedettiin, mutta sitä ei joko osattu tehdä tai se tuli täyteen muurauksesta pursuvasta laastista, niin että tiilen takana ei ilma kiertänyt.

80-luvulla rakennettiin myös koneellisia ilmanpoistoja, jotka saattoivat vetää likaista ilmaa sisään talon rakenteiden läpi. Lisäksi järjestelmät tuulettivat sisältä lämpimän ilman ulos.

90-luvulle tultaessa omakotitalojen rakentamisessa oli Kujalan mukaan jo opittu menneiden aikojen virheistä.

- Kun vain rakentamisen laatu olisi pysynyt hyvänä, hän sanoo.

Taloissa saattaa olla ilmanvaihto-ongelmia, ja niiden lämmitysjärjestelmät alkavat olla teknisen käyttöikänsä päässä.

Kujalan mukaan vuosikymmenen taloissa ei kuitenkaan pitäisi olla varsinaisia riskirakenteita.

Ajalle tyypillisiä olivat kuitenkin niin sanotut aumakatot, joiden tuuletuksesta ei aluksi osattu pitää huolta. Aumakatoissa talon joka sivulla on oma lappeensa, eikä talossa ole siis lainkaan niin sanottuja päätykolmioita.

- Vasta myöhemmin ymmärrettiin, että katolle täytyy laittaa ilmanvaihtoa varten poistoputkia ja räystäiden kautta tuloilmaa, että ilma saatiin vaihtumaan, Kujala sanoo.

- Paljon on kuitenkin taloja, jossa tätä ei tehty, ja sieltä ovat alkaneet isot vauriot ja kattoremontit.

Kujalan mukaan 90-luvulla joihinkin taloihin rakennettiin liian lyhyet räystäät.

- Räystäät ovat minusta kuin lippalakki ihmiselle, ne suojaavat kasvoja. Hyvin lyhyet räystäät eivät ole paras mahdollinen valinta.